Nainen vaatteissa

sixties.jpg

 

 

Viime kesänä löysin kirjakaupasta kirjan, joka kertoo vaatteista ja niitä käyttävistä naisista – toisin sanoen meistä kaikista. Women in Clothes on kirja, johon on pyritty keräämään mitä erilaisimpien naisten tarinoita heidän suhteestaan vaatteisiin. Kirja on todella paksu, mutta rentouttavaa lukemista, mitä oli kiva lueskella kesänurmella auringonpaisteen alla. Kirja on sen verran paksu, etten ole vielä päässyt edes puoliväliin siinä, mutta se ei haittaa, sillä tarinat ovat pieniä haastatteluja tai kertomuksia, eikä tarinat liity pahemmin toisiinsa, joten sitä ei tarvitse lukea kronologisesti alusta loppuun saakka. Women in Clothes –kirja perustuu noin 70 kysymykseen vaatteiden ympäriltä, joita sitten pohditaan pitkin matkaa. Koska kysymykset ovat sen verran universaaleja, joihin jokaisella on melko persoonalliset vastaukset, päätin kerätä kirjan muutaman kysymyksen ja vastata niihin itse.

 

Muistatko ensimäistä kertaa, jolloin olit tietoinen mitä sinulla on ylläsi? Kuvaile hetkeä.

 

En muista mitään tiettyä hetkeä, jolloin olisin kiinnittänyt erityisesti huomiota vaatteisiini. Matkustimme melko paljon lapsuudenperheessäni eri maiden välillä vanhempieni töiden takia. Usein nämä lentomatkat tuntuivat minusta jotenkin tärkeiltä, joten jo seitsemän vuoden ikäisenä pukeuduin aina lentomatkoille parhaimpiin vaatteisiini. Suurena suosikkina minulla oli farkkumaiset tummat housut, joissa oli pieniä ruusukuvioita. Nämä housut ja yleensä puhvihihaiset paidat olivat aikanaan tyylini kulmakivi. Samoihin aikoihin vihasin yli kaiken hihattomia paitoja, joita en suostunut käyttämään ollenkaan. Mielestäni kädet eivät näyttäneet kauniilta, kun ne olivat kokonaan paljaat ja topeista puuttui jonkin näköinen herkkyys pukeakseni niitä päälleni.

 

Jos saisit valita jonkin maan, kulttuurin tai aikakauden, jolloin olisit halunnut elää vaatetuksen puolesta, mikä se olisi?

 

Olen jo liki kymmenen vuotta ihaillut kuusikymmentäluvun tyyliä. Rakastan lyhyitä hameita ja mekkoja, jonkin sortin tyttömäisyys viehättää sekä leikkisyys pukeutumisessa. En tiedä erityisesti mistä tämä tulee, mutta monet vintage asusteistani ja vaatteistani ovat peräisin juuri kyseiseltä vuosikymmeneltä. Kerran ollessani pienessä vintage putiikissa valitsin intuitiivisesti vaatteita sovitettaviksi ja kun myyjä näki kasani, hän totesi minun valinneen ainoastaan kuusikymmentäluvun vaatteita. Toisaalta pidän kovasti myös eri kulttuurien traditionaalisesta pukeutumisesta, mutta en osaisi sanoa minkä maan tai kulttuurin vaatteet vetoavat minuun eniten. Luulen että siinä niiden sekoitus on minusta kaikkein kiinnostavinta.

 

Ajatteletko koskaan jotakin vaatekappaletta, jonka olet aikoinaan omistanut, mutta et enää omista? Mitä kyseiselle vaatteelle kävi? Miksi haluaisit sen takaisin?

 

Ensimmäisenä tuli mieleen Burtonin laskettelutakki, joka oli minulla todella monikäyttöinen. Kyseinen takki oli todella perustakki; lämmin, mutta hengittävä. Käytössäni siitä oli tullut pikemminkin juoksutakki, mutta toimi hyvin myös kaiken urheilun parissa kylmällä säällä. Kerran taloyhtiömme putkiremontin takia, jouduimme tyhjentämään koko eteisen vaatenaulakon, jotta vaatteet eivät pölyttyisi remontin aikana. Tällä kertaa taisi kuitenkin käydä niin, että Burtonin takkini, sekä pari muuta takkia pakattiin muovipusseihin, jotka sekoittuivat roskapusseiksi ja päätyivät vahingossa kaatopaikalle. Vaikka tästä onkin jo yli viisi vuotta aikaa, harmittaa tämä minua edelleen.

 

Mihin olet pukeutunut, miten olet meikattu ja miten hiuksesi ovat parhaillaan?

 

Tällä hetkellä minulla on päälläni äitini entinen iso punainen kasarivillapaita, jossa jopa sen ajan olkatoppaukset mukana. Villapaita on se verran iso, että sinne on kiva käpertyä tällaisina kylminä ja pimeinä tammikuisina päivinä. Villapaidan lisäksi mustat paksut puuvillasukkahousut, puhki käytetyt villasukat sekä musta pitkä toppi suojaavat minua kylmältä.  Meikin olen jättänyt todella kevyeksi ja hiukset olen vain föönannut aamulla kuiviksi.

 

Voitko sanoa että olet perinyt äitisi tyylitajua?

 

Ehdottomasti. Niin vaatekaappini kuin asustevarastonikin on täynnä äitini entisiä vaatteita, joita käytän melkein päivittäin. Vaikka äitini on blondi ja minä brunette, käytämme samaa värimaailmaa vaatteissamme. Pidämme kummatkin murretuista ja maanläheisistä väreistä, jonka lisäksi itse käytän myös puhtaita ja kirkkaita värejä. Myös korumakumme on samankaltainen, kuljemme kummatkin isoissa ja näyttävissä koruissa. Kenkäkokomme on sama, joten lainailemme toistemme kenkiä tarpeen tullen. Eli kyllä, olen tainnut periä äitini tyylitajun, vaikka kyllä pukeutumisessamme erojakin on.

 

Milloin, miten ja mistä ostat vaatteita?

 

Välillä saatan olla pitkiäkin aikoja ostamatta vaatteita, mutta sitten saattaa taas iskeä kaipuu löytää jotakin uutta päälle pantavaa. Eli tämä menee melko paljon sykleissä. Muistutan kuitenkin, että tarkoitukseni on olla ostamatta yhtään vaatetta tänä vuonna, joten tällä hetkellä pyrin pukeutumaan monipuolisemmin jo omistamiini vaatteisiin. Melko monesti saan vaatteita muilta, ystäviltäni tai äidiltäni, mutta kun lähden shoppailemaan, turvaudun usein samoihin jo ennestään hyväksi havaittuihin kauppoihin kuten COSiin, Weekdayn tai second hand kauppoihin. Itse en kuitenkaan ole mikään shoppailun suurin ystävä, joten mitä nopeammin ja vaivatta saan hoidan hoidettua, sen parempi. Välillä taas on ihana käydä ystävien kanssa ostoksilla, koska juuri silloin saatan löytää itselleni uudentyylisiä vaatteita tai kauppoja, joihin ei yksin tulisi muuten mentyä.

 

Kommentit (2)
  1. Moi! Halusin vain kommentoida, että tosi kiinnostavan oloinen blogi sulla! Jään seuraamaan 🙂

    1. Vau, kiitos! Onpa kiva kuulla, saa lisäenergiaa tämän jatkamiseen :). 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *