Aeropress SM 2018 – pronssia tuli!

 

Osallistuin kurillani Aeropress-kahvinkeiton SM-kisoihin pitkästä aikaa. Edellisen kerran olin mukana vuonna 2012, jolloin olin vasta vähän aikaa sitten omistanut kyseisen kahvinkeittovempeleen. Silloin putosin kisasta jo ensimmäisellä kierroksella. Mutta hetkinen. Pysäytetäänpä tähän. Ihan pikaisesti on syytä käydä läpi, mikä hiiskatti on Aeropress ja miksi sen käytöstä kilpaillaan?

Aeropress on kahvinkeitin. Se näyttää jättiläisen lääkeruiskulta tai sellaiselta vakuumipumpulta, jonka avulla ihmiset voivat hetkellisesti suurentaa eräitä ruumiinulokkeitaan. Mikä vielä hauskempaa, sen on keksinyt Alan Adler-niminen amerikkalainen insinööri, jonka aiempaaan elämäntyöhön kuuluu mm. 1980-luvulla niin suosittu Aerobie-frisbeerengas. Aerobiella on tehty pisimmän heitetyn esineen maailmanennätys. Aeropressin lento-ominaisuuksi in en ole tutustunut, enkä liioin keittänyt Aerobiella kahvia. Joka tapauksessa Adler kehitti tämän korvikkeeksi espressokoneelle. Espressoa se ei kuitenkaan tee, sen sijaan kahviharrastajat ja baristat rakastuivat siihen suodatinkahvityylisen juoman valmistusvälineenä. Syy on se, että kaikki mahdolliset muuttujat (kahvin ja veden suhde, kahvin jauhatus, veden lämpötila, aika jonka purut ja vesi on kosketuksissa) ovat täysin tekijän hyppysissä. Kahvinpurut sijoitetaan ensin putkiloon, sitten niiden päälle kaadetaan vettä ja annetaan uida sopivaksi katsotun ajan verran. Tämän jälkeen kahvi painetaan männällä suodattimen läpi.

Mestaruudesta alettiin kisata rennolla otteella ensin Norjassa Tim Wendelboen paahtimolla, sitten maailmalla ja vuodesta 2012 alkaen myös Suomessa. Kaikki kilpailijat käyttävät samaa kahvia. Heillä on ollut Suomessa noin viikko aikaa testailla ja etsiä ihanteelliset muuttujat. Itse kisa tapahtuu cup-formaatilla. Kaksi kahvinkeittäjää kisaa aina toisiaan vastaan. Heillä on kahdeksan minuuttia aikaa toimittaa kuppi tuomaripöydälle. Kolme tuomaria maistelee kahveja ja valitsee kupeista paremman, joka menee jatkoon. Lopulta on semifinaalivaiheessa jäljellä neljä, joista toiset menee finaaliin ja toiset pronssiotteluun. Ihan niin kuin pallopelien pudotuspeleissä. Ihmettelenkin, miksi World Aeropress Championship ei ole nimeltään Aeropress World Cup!

No mutta takaisin asiaan. Tänä vuonna SM-kilpailijoita oli runsaasti, kisapaikkoja oli 32 ja viimeisenä ilmoittautuneet otettiin kisaan esikarsinnan kautta. Tapahtumapaikkana oli Kaffa Roastery Helsingin Rööperissä. Kisa on rento ja leikkimielinen, mutta toisaalta voittaja lähtee edustamaan Suomea Australiassa järjestettäviin maailmanmestaruuskisoihin. Neljän parhaan joukolla oli siis tiedossa oman reseptinsä mukaisen kupin valmistaminen viisi kertaa. Itse ajattelin, että ihan hyvä jos pääsen toiselle kierrokselle. Toisaalta, olin aika tyytyväinen siihen, miten olin saanut kisakahvin soimaan.

D60F2F77-4178-4547-852C-F16D9EBB0134.jpeg

Kyseinen kahvi oli pitkän linjan kahviprofessionaali Roman Kolpaktsin paahtamaa Samples Coffee-merkin alla. Mitään tietoja siitä ei saatu ennakkoon, mutta minun nenäni veikkasi saman tien että kahvi oli kotoisin Keniasta. Herukat tuoksuivat vahvasti kun pussin avasi. Otinkin tavoitteeksenisaada kahvista suutuntumaltaan aika iso ja makea, sellainen mummon mustaherukkamehua vähän muistuttava. Lähtökohtaresepti osoittautui toimivaksi, yritin muuttaa kaikkia mahdollisia muuttujia, mutta tulokset olivat aina huonompaan päin. Päätin myös kokeilla, saisiko kupista kirkkaamman makuisen ja vähemmän ”mujuisen”, jos suodattaisi juoman Aeropressin omien suodatinpapereiden sijasta Chemex-keittimen papereista leikattujen filttereiden kautta. Tietenkin siis kahden filtterin. Tämä osoittautui toimivaksi, ei siitä ainakaan haittaa tuntunut olevan.

Otin Kaffalle mukaan oman uskollisen Wilfa-myllyni, ajatuksena yrittää kuitenkin säätää ikoninen ja järkälemäinen Mahlkönig EK43 kohdalleen. Arvelin EK43:n erittäin samankokoisia muruja tuottavan jauhatuksen olevan kilpailuetu. En kuitenkaan meinannut millään löytää sille oikeaa asetusta, joten päätin jauhaa Wilfalla, samoilla asetuksilla kuin kotona. Toinen jokerimuuttuja oli vesi. Kaffalle oli tätä kilpailua varten asennettu Aqvan valmistamat suodattimet, jotka poistivat vedestä ensin käytännössä kaiken ja sitten uudelleenmineralisoivat sen toivotunlaiseksi. Kotona tehtyyn verrattuna kupissa tuntui korostuvan vedenvaihdon myötä hieman enemmän hapokkuus. Pääsin ennakkohermoilun yhteydessä maistelemaan muutamaa esikarsintakuppia ja omaa alkuerävuoroani odotellessa myös muutamia ensimmäisen varsinaisen kierroksen kuppeja. Alkoi tulla sellainen olo, että oma reseptini oli jostakin jyvällä.

img_1602.jpgAlkuerässä vastustajani oli Sandra Halme Kaffalta, viime vuoden voittaja. Olin hivenen kauhuissani tämän tajutessani, mutta sain kuppini tehtyä melko nopeasti ja ilman isompia tärinöitä tai sähläyksiä – kisasuorituksen lisäksi viiden minuutin valmiseluajan puitteissa oli saanut mm. jauhaa kahvin, joten aikaa suoritukseen oli ruhtinaallisesti. Tuomarit valitsivat jatkoon minun kahvini äänin 2-1. Olin haltioissani.

Kuudentoista kisaajan kierrosta sai odotella jonkin aikaa, mutta lopulta tuli taas oma vuoroni. Minua vastaan tuli Arda Yildirim, pitkän linjan kahvi-ihminen joka nykyään pitää Radio Helsingissä Kahvin jauhantaa-ohjelmaa. Samaan aikaan vieressämme mittelivät kaksinkertainen Aeropress-mestari Jussi Laitinen ja Good Life Coffeen omistaja, kaksinkertainen Vuoden Barista Lauri Pipinen. Näiden kahden parin voittajat kohtaisivat puolivälierissä. Onnistuin sähläämään liikaa vettä Aeropressiin, joten jouduin kirmaamaan takahuoneeseen ja tekemään koko homman uusiksi. Onneksi aikaa oli hyvin. Tuomarit saapuivat lopulta paikalle ja valitsivat voittajaksi minun kuppini. Olin ällistynyt.

Puolivälierästä tuli kotibaristojen showdown kun Jussi oli voittanut oman kierroksensa. Olimme kumpikin hivenen harmissamme, että jouduimme vastakkain jo tässä vaiheessa. Sähläsin taas kuppini kanssa aivan samalla tavalla kuin viimeksi. Tiesin, että olemme mieltyneet hieman samantapaisiin Aeropress-kupillisiin, joten epäilin että tuomaristo ei olisi yksimielinen. Niin kuin ei ollutkaan. Pääsin jatkoon äänin 2-1. Välieriin. Semifinaaliin. Olin ekstaasissa.

Tässä vaiheessa huomasin näiden kisojen parhaan puolen: Ilmapiiri oli älyttömän kannustava. Monet kisasta pudonneet kannustivat yhä jatkavia. Tunnelma oli hieno ja yhteisöllinen.

Semifinaalissa kaikki tuntui menevän hyvin. Vein kahvin nopeahkosti tuomareille, ja älysin maistaa jäljelle jäänyttä osaa vasta liian myöhään. Kahvi oli karvasta. En tajua, miten. No, joka tapauksessa, kaikella luultavuudella vastustajani Beda Haanperä Helsingin kahvipaahtimolta olisi voittanut joka tapauksessa. Hän kun eteni äänin 3-0 finaaliin, jossa voitti Aeropressin tämän vuoden Suomen mestaruuden.

Mutta ennen finaalia käytiin pronssiottelu minun ja Café Artisanissa työskentelevän Kaapo Paavolaisen välillä. Kaapo oli erittäin tarkka, hän oli ottanut mukaansa oman veden ja jauhoi kahvin itse Comandante-käsimyllyllä, jonka jauhatustulosta pidetään yleisesti Wilfaa paljon parempana. Kaapo myös poimi käsin vain paraskuntoiset pavut jauhettavaksi kisasuorituksessa. Pronssipressaus päättyi kuitenkin minun voittooni. En muista, oliko tuomaristo yksi- vai kaksimielinen. Luultavasti jälkimmäistä. Olin onnesta kuralla.

IMG_1504.jpg

Kolmen kärki ja tuomaristo yhteiskuvassa. Kuva: Mikko Horko.

Niin siinä siis kävi. Meikäläinen, kotibarista, kahviamatööri, harrastaja, millä nimellä sitä sitten kutsutaankaan, suoriutui mitalisijalle. Ohhoh. Palkintopaketista löytyi pronssinvärinen Aeropress, suuresti tarvitsemani ja kaipaamani uusi kahvintekemiseen optimoitu ajastimella varustettu vaaka, Aqva-vedenpuhdistin, World Aeropress Championship-kuppi JA MIKÄ TÄRKEINTÄ, La Marzocco…. …sukat!

img_1931.jpg

Ai niin, reseptin voisin paljastaa tässä vaiheessa.

15 g kahvia, Wilfalla jauhatuskarkeus oli asetettu AEROPRESS-sanan ensimmäisen R-kirjaimen kohdalle.
200 g 85-asteista vettä
2 chemex-suodatinpaperista leikattua oikeankokoista filtteriä

1. Asenna suodatin paikalleen. Huuhtele Chemex-papereita huolellisesti kuumalla vedellä. Aeropress esilämpiää samalla. Aseta Aeropress kannun tai mukin päälle, minun 0,33 l maidonvaahdotuskannuni on juuri oikean kokoinen tähän tarkoitukseen.
2. Kaada vesi sisään.
3. Aseta ajastin yhdeksi minuutiksi ja sekoita pari kertaa. Anna kahvin valua vapaasti tänä aikana.
4. Sekoita minuutin loppuvaiheilla, aseta mäntä paikalleen ja paina kahvi kuppiin.
5. Se on siinä!

Tsekkaa myös Suomen lesoimman paahtimon eli Lehmus Roasteryn barista Noora Fisherin raportti kisareissusta paahtimon blogista.

 

Kommentit (3)
  1. Vielä kerran onnittelut pronssista ja päänahastani 🙂
    Tarkemmin muuten kisakahvista Romanin Samples Coffeen insta tilin biosta linkillä. On Kenia AB, en muista muuta.

    1. Kiitos kiitos. Skalppi näyttää oikein hyvältä tuossa kahvinurkkauksen vasemmalla puolella. Lueskelinkin tuota eilen. Ei hirveästi jäänyt mullekaan yksityiskohtia päähän. On paljon mahdollista, että tapaan kyseisen kahvin uudelleen lähitulevaisuudessa siivilöntihommien merkeissä. 

  2. Kommentoin itse. Kommentoikaapa muutkin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *