Turun kahvipaahtimo on tänä vuonna kunnostautunut kahviensa vuodenaikasarjoittamisessa. Talvi ja kevät pitivät sisällään omat kolme kovinta kahviaan, eikä kesä tee poikkeusta. Maut on myös valittu aika hyvin vuodenaikaan sopiviksi. Kesän kolme kovinta-sarjaan kuuluvat Haru#1 Etiopian Yirgacheffesta, Kii Kenian Kirinyagasta sekä Espirito Santo Brasiliasta. Kaikki kolme kahvia on käsitelty pesumenetelmällä, eli hedelmäliha on pesty pavuista ennen fermentointivaihetta. Miellyttävä tehtäväni oli maistella kaikkia kolmea kahvia eri menetelmin, tällä kertaa erityisesti Harion woodneck-flanellidripperillä ja aeropressilla.

Sileää brasilialaista marjaisilla vivahteilla

Espirito Santo sopii alkukesään jo nimensä puolesta. Nimi kun viittaa Pyhään Henkeen, jonka juhlapäivä kesäinen helluntai on. Helluntaikahvi jatkaa turkulaisten perinnettä stereotypioita rikkovista brassikahveista. Maussa tulevat nimittäin ensimmäisenä vastaan raikkaat punaiset marjat. Täyteläisen brasilialaisen suutuntuma on silkinpehmeä ja sileä. Vaikka makukliseitä särjetäänkin, makuun mahtuu kuitenkin myös hieman hasselpähkinään kallellaan olevaa maitosuklaisuutta. Hienommalla jauhatuksella korostuu viileän raikas jälkimaku.

Pika pikaa testasin kahvin myös espressona. Puristin noin 15 grammasta kahvia 30-grammaisen juoman La Pavonilla, 10 sekunnin esiuutolla ja 30 sekunnin vedolla. Lopputulos muistutti punaisia marjoja suklaakastikkeessa. Hapokkuus korostui, mutta espresso oli erittäin tasapainoinen.

Kuulas ja kukkainen Yirgacheffe

Haru#1 on sikäli tyypillinen alueensa kahvi, että sen maussa korostuu hedelmäisyys ja kukkaisuus. Persikka on yksi tunnistettavista vivahteista. Tämän kahvin oma twisti on pieni mausteisuus, jonka paahtimolla työskentelevät superherkät makuhermot ovat nimenneet muskottipähkinäksi. Lisäksi hienoinen suklaisuus kasvattaa runkoa.

Omissa testeissäni Haru taisi olla parhaimmillaan Aeropressilla, Tim Wendelboen kahvilan reseptin mukaan valmistettuna. Valmistusmenetelmä korostaa maun kirkkaimpia osia. Esiymmärrykseni etiopialaisesta kahvista yritti jotenkin pelata tuota suklaista suurirunkoisuutta alaspäin, mutta toisaalta se on osa tätä hyvin ainutlaatuista kahvia.

Haru on peräisin yhdestä viljelijänsä ensimmäisistä sadoista. Lajikkeet on mainittu tarkemmin kuin etiopialaisissa kahveissa yleensä: aiemmin on puhuttu vain sekalaisesta ”heirloom varietiesista”, nyt mainitaan kaksi nimenomaista lajiketta: Highland  74112 sekä 1377. Juojalle tällä tuskin on suurta merkitystä, mutta ihan kiinnostavaa että Etiopian rikas kahvilajikkeisto tulee tarkemmin luetteloiduksi ja järjestellyksi.

Kenian Kii – aina mehukas, aina herkullinen

Kii on tuttu jo toisen turkulaispaahtimon Fruktin valikoimasta. Siksipä odotin siltä saman tien paljon. Enkä pettynyt. En tiedä, olenko kenialaisten kahvien suhteen hieman puolueellinen, mutta Kii nousee kyllä tämän loistavan kolmikon kruununjalokiveksi.

Suutuntuma on iso ja paksu, makeutta ja hapokkuutta piisaa. Vivahteet ovat sinisten ja punaisten marjojen suuntaan ja hapokkuus on toisaalta jopa raikkaan greippinen. Olen viime aikoina saanut useat kahvit soimaan parhaiten jauhamalla ne vielä hienommaksi kuin olisin kuvitellut. Tämä tekee kuitenkin poikkeuksen. Oikea jauhatus ja parhaat maut löytyivät säätämällä myllyä pykälän tai pari karkeammalle niistä asetuksista, joilla jauhoin muut kahvit. Liikaa uuttamalla sain omaan kuppiini muun muassa tomaattikeittomaisen vivahteen, jota en pitänyt erityisen tavoiteltavana, mutta jota aina joskus raportoidaan kenialaisista kahveista.

Kesällä tietysti tekee mieli juoda kylmää. Uskon, että cold brew tai jäiden päälle uuttaminen sopivat myös näiden kahvien valmistusmenetelmiksi, sen verran hyvin löytyy tuollaista diskanttis-hedelmäistä makumaailmaa kaikista. Maitoa en kyllä sotkisi mihinkään näistä, tonicin voisin kuvitella.