Paulig Kulma ja Kahiwa tarjosivat ystävällisesti maistettavakseni näitä kahta kahvia, joilla oli jonkin verran yhteistä maun puolesta ja vielä enemmän sen osalta, miten ne käyttäytyivät. Siksi katson parhaaksi esitellä niitä yhteisartikkelissa.

Tea Rose

Paulig Kulman Tea Rose tulee kolumbialaiselta Finca El Paraiso -tilalta, ja kyseistä kahvia käyttämällä Tomi Nieminen sijoittui maaliskuun puolivälissä pidetyssä Brewers Cup-kisassa komeasti toiseksi. Kahvi on käsitelty anaerobisen fermentaation avulla, eli sukellamme ns. jännään päähän. Näihin kahveihin muodostuu usein trooppisen hedelmän aromeita, eikä Tea Rose tee poikkeusta. Minä valmistin omat kuppini käsin, Hario V60-suodattimen läpi uuttaen. Makukirjo oli aika moninainen, ja melkein voisi sanoa etteivät mitkään kaksi kuppia maistuneet aivan samalta. Eivätkä ne kyllä maistuneet samalta kuin mikään muukaan juomani kahvi. Usein mukana oli naturaleista tuttua mansikkaisuutta, mutta se oli sivujuonne. Enemmän trooppista hedelmää, lähes pirskahtelevan tuntuista pirteää hapokkuutta josta tuli mieleen.. te kyllä sanotte minua hulluksi tämän tähden mutta samppanja. Mutta kuten todettu, kameleonttimaisuus ja kompleksisuus hedelmäisten makujen kudoksessa olivat ehkä se määrittävä tekijä.

Pauligin Baristainstituutin Jori Korhonen kirjoitit kahvipussin mukaan lappusen, jossa suositti tavallista hivenen karkeampaa jauhatusta ja siten nopeampaa uuttoaikaa, hän olis aanut parhaat maut ulos siinä 2:15 uuttoajan kieppeillä ja pidemmät, vähän reilu kaksi ja puoli minuuttia olivat nostaneet pintaan vähemmän toivottavia makuja. Omat kokemukset olivat samansuuntaisia, joskin vihoviimeinen kupillinen tuli ulos vähän hitaasti ilmeisesti suodatinpaperin hieman tukkeuduttua ja maistui lopulta kuitenkin äärimmäisen herkulliselta. Toisaalta Tomin hopeareseptin uuttoaika oli 3:45, toki jauhettuna ammattilaismyllyllä, jonka tuottama jauhatus on poikkeuksellisen tasaista. Tomi kertoi, että tämän kahvin isoin haaste oli nimenomaan makujen vaihtelu kuppikohtaisesti, toisaalta sama ominaisuus teki siitä uniikin. Hänen kisakahvivalintaansa vaikutti myös halu nostaa esiin tätä nimenomaista tilaa ja viljelijä Diego Bermudezia, joka tekee poikkeuksellisen paljon työtä kahvinsa laadun eteen. Tämä on huomioitu myös maan Cup of Excellence-kilpailussa.

Sivumennen sanottuna muuten pidän siitä tavasta, jolla Paulig on ottanut roolia kahvin kolmannessa aallossa. Paulig Kulma on Helsingin Kluuvissa sijaitseva pienpaahtimo ja kahvila, joka pyörittää tiloissaan myös Baristainstituuttia, joka nimensä mukaisesti kouluttaa baristoja. Tämän lisäksi erityismaininnan ansaitsee baristainstituutin sosiaalisen median sisällöntuotanto, joka tarjoaa hyviä vinkkejä niin aloitteleville kuin pidemmälle ehtineille harrastajille – kuin myös kahviin pahasti seonneille nörteille.

Minazi Village

Jorin kokema taipumus yliuuttumiseen ja parhaiden makujen nouseminen pintaan lyhemmillä uuttoajoilla on yhdistävä tekijä tea rosen ja lahtelaisen Kahiwan paahtaman ruandalaisen Minazi Villagen välillä. Minazi Villagen makuvivahteita verrattiin pussinkyljessä metsämansikkaan ja cantaloupe-meloniin. Ensimmäinen V60-uuttoni hulahti läpi vähän reilussa kahdessa minuutissa, mutta kahvi oli tajuttoman maukasta. Kuitenkin ajattelin, että enemmänkin voidaan varmasti saada irti, ja jauhoin hienommaksi hakien jotakin tasapainoa muutaman kupillisen ajan. Pääosin ihan maukkaat juomat olivat kuitenkin hapokkuudeltaan paljon terävämpiä ja metsämansikkainen maku jäi taka-alalle. Palasin noin 2:15 uuttoaikaan ja sen tuottavaan jauhatukseen, jolloin kahvi maistui taas loistavalta. Makea mansikkainen maku ja kirkkaampi hapokkuus, jota paahtaja kuvaa cantaloupemelonia muodostivat kirkkaan ja kuulaan, erittäin tasapainoisen maun.