Kupponen: Rost.co:n Satokausikahvi nro 1 RUANDA Muzo Intango

Kaffecentralenin omistama pienpaahtimo Rost.Co on ottanut sesonkikahveilleen selkeän suomenkielisen yläotsikon Satokausikahvi. Uuden tuotesarjan avaa Ruandasta 32cup-kahvinvälittäjän kautta hankittu anaerobisen käymisen avulla prosessoitu Muzo Intango. Erilaisilla kokeellisilla fermentaatiomenetelmillä prosessoituja kahveja on tällä hetkellä suomalaisiltakin pienpaahtimoilta saatavana yhä enemmän.  

Seremoniaolutastiassa käynyttä

Anaerobinen fermentaatio merkitsee siis käymisprosessia, jonka kahvinmarjat käyvät läpi käsittelynsä aluksi. Se tehdään suljetussa astiassa mahdollisimman hapettomassa tilassa. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että fermentointi tapahtuu perinteisessä ruandalaisessa Intango-saviastiassa, jonka alkuperäinen tarkoitus on seremoniaoluen valmistus. Tämän 18-36 tuntia kestäneen käymisen jälkeen marjat siirretään vielä kuivatukseen ulos yli kuukauden ajaksi. Myös tänä aikana tapahtuu spontaania käymistä samaan tapaan kuin kaikille natural-prosessoiduille kahveille. Vasta tämän jälkeen pavut erotellaan hedelmälihasta. Alkuvaiheen kontrolloitu fermentaatiovaihe tekee kahvin mausta selkeämmän ja puhtaamman.

Kahvin maku on tietysti kuluttajan kannalta pääasia. Tuntui kuitenkin hienolta lukea myös Muzo-kahvikooperatiivin johtaja Musatira Emmanuelin suunnitelmista. Paahtimon kotisivulla kerrotaan:

”Rusatiran missiona on osallistaa naisia, iäkkäämpiä viljelijöitä sekä viljelijäuraansa aloittelevia nuoria kahvinviljelyyn tarjoamalla heille tukea ja koulutusta, jonka avulla he pystyvät vaikuttamaan positiivisesti omiin elinoloihin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Muzo Central Washing Station (CWS) tukee viljelijöitä tarjoamalla työvälineitä, koulutusta kestävistä viljelymenetelmistä ja parantamalla alueen vesihuoltoa.”

Maussa metsämansikkaa

Olen valmistanut tätä kahvia melko vaihtelevilla pourover-resepteillä sekä aeropressilla. Kun sain pourover-maut kohdalleen, kahvi maistui metsämansikalle aivan niin kuin etiketissä luvattiin. Tässä kohtaa täytynee pysähtyä hetkeksi. On vielä jotenkin käsitettävissä, että kahvissa sanotaan olevan mansikan vivahteita. Mutta että nimenomaan metsämansikan? Eikö tämä nyt ole jo liioittelua. Mene ja tiedä, ehkä onkin. Toisaalta, mietitäänpä mikä erottaa metsämansikan ja viljellyn mansikan maun. Metsämansikka on intensiivisempi, hieman terävämpi kun taas – toki lajikkeesta riippuen – tarhattu mansikka on ikään kuin leveämpi maultaan. Ja kyllä, siihen suuntaan Muzo Intangon makeus menee.

Lisäksi etiketissä mainitaan toffee ja kirsikka. Makeuden ja kahvin suutuntuman voisi ajatella olevan toffeemaisia, minun ei kuitenkaan ollut helppoa löytää toffeen makua tästä kahvista. Sen sijaan kirsikka erottui etenkin maun loppuosassa ja kahvin viiletessä pirskahtelevan tuntuisena kirpakkuutena.

Aeropress-vedoissani käytin Papuja ja Polkuja-bloggaajakollega Jukan tälle kahville kehittämää reseptiä: 18 g kahvia, 280 g 85-asteista vettä ja uuttoajaksi 2:30. Lopputulos oli aivan supermakea. Juotin sitä muutamalle työkaverilleni, jotka olivat yhtä lailla hämmentyneitä kahvin mansikkamehumaisuuden edessä.

 

 

kulttuuri ruoka-ja-juoma suosittelen

Fellow Carter – Kahvin lähtökohdista suunniteltu matkamuki

Kahvi mukaan, siinä kiireisen ihmisen ratkaisu. Joko se haetaan kahvilasta tai sitten keitetään kotona ja napataan kyytiin kun aamu meni niin pitkäksi että ei taaskaan kerinnyt pitää hidasta ja hiljaista kahvihetkeä. Pahvimukit ahdistavat, mutta kestomukit pääsääntöisesti ärsyttävät.

Muovista jää kahviin makua. Silikonikannen läpi juominen saa kahvin maistumaan silikonilta. Kun sitten kuulin, että erinäisistä vinkeistä kahvialan tuotteista (mm. Aeropress-lisälaite Prismo, Atmos-vakuumipurkit, omat dripperit ja niin edelleen) tunnettu Fellow Products on julkaissut nimenomaan erikoiskahvin näkökulmasta suunnitellun matkamukin, kiinnostuin välittömästi. Olisiko tässä vihdoin ja viimein matkamuki, jota en inhoa?

Pitää sisällään lämmön ja juoman

Käydään ensin läpi, mitä Fellow lupaa Carter-nimisestä mukistaan. Tuplaseinien väliin jäävä vakuumi on tehokas lämpöeriste, joten kuuma pysyy kuumana ja kylmä kylmänä. Sisäpinta on keraamisesti vuorattu ja makuneutraali. Kuppi on kooltaan tahallisen iso, joten ellei aio juoda sangollista, sinne jää hyvän viinilasin tapaan tilaa aistia kahvin aromeita myös nenän kautta samalla kun hörppää tai ryystää juomaa. Reuna on suunniteltu ohenemaan niin, että juontituntuma muistuttaa mahdollisimman paljon hyvää kahvikuppia. Lisäksi Carter on täysin tiivis. Bonuksena mainittakoon, että kupin suuaukko on suunniteltu sopimaan muun muassa Aeropressin ja Hario V60:n kanssa yhteen niin, että kahvin voi valmistaa suoraan kuppiin.

Tämä kattaa aika monta jatkuvaa ärsytyksen aihettani matkamukien suhteen. Jonkun mielestä Carterista paljastuu jo paperilla yksi merkittävä puute: matkajuomiseen sopivaa kantta ei ole. Sitä ei ole siis suunniteltu kiireessä esim. kävellen tapahtuvaan kahvitteluun, vaan juodakseen täytyy olla pysähdyksissä tai ainakin verraten stabiilissa kulkupelissä. Omasta subjektiivisesta näkökulmastani tämä ei ollut minkään valtakunnan ongelma. Päin vastoin: Kupin toimintafilosofia ohjaa minut hitaaseen kahvinjuontiin.

Mile High Aeropress Club ja muita tapoja juoda erikoiskahvia erikoisemmissa paikoissa

Olen nyt käyttänyt Carteria pari viikkoa, muun muassa yhden Espanjaan suuntautuneen viikonloppureissun verran. Kuppi lunastaa lupauksensa kaikissa oleellisissa kohdissa. Näppituntuma on järeä. Saatoin hakea Carteriin esimerkiksi lentokentän Johan&Nyströmiltä herkullisen kahvin, sulkea kupin ja heittää sen käsimatkatavarakassiin. Lentokoneessa lentoemännän tiedustellessa, saisiko mieluummin olla Nescafe- vai Starbucks-tyylistä kahvia oli kieltäytyä kohteliaasti, vastata mielessään: ”Ei, vaan Johan&Nyströmiä” ja korkata Carter. Juoma oli tässä kohtaa lepäillyt mukissa parisen tuntia ja oli edelleen niin kuumaa, että kahvihetkeni yläilmoissa oli hidas. Kohteessa oli helppoa hakea paikallisesta specialty-kaffilasta kupillinen mukaan ja jatkaa bussilla eteenpäin. Taas kerran kahvinautinto pitkittyi miellyttävästi. Puolikas mukillinen kahdeksi tunniksi kuppiin unohtuneena oli edelleen miellyttävän lämmintä ja erinomaisen makuista.

Carter edesauttoi myös pitkäaikaisen haaveeni toteuttamisessa paluumatkalla. Olen nyt Mile-High Aeropress Clubin jäsen, eli uuttanut Aeropressilla kahvia lentokoneessa. Olin punninnut etukäteen Comandante-myllyyn 20 grammaa kahvinpapuja, jotka jauhoin sopivasti ennen kuin pyysin lentoemännältä mukillisen kuumaa vettä. Parin vesidesin lämpötila tuskin oli aivan sitä mitä pitäisi, mitä tavallaan kompensoin ronskimmalla annostuksella. Maistui se kahvi ainakin paremmalta kuin erilaiset tarjolla olleet pikakahvit. Ja nytpä voin sanoa tätäkin kokeilleeni.

Entä onko niitä miinuspuolia? No, kuppi on melko paksu eikä siten sovi useimpaan mukitelineisiin. Se on hinta, joka maksetaan Harion ja Aeropressin mukaan muotoillusta suuaukosta ja sen mitan ympärille rakennetusta tuplaseinäeristyksestä. Kiireisen juojan ryystöreikäkannen puuttuminen ei ole minulle ongelma. Jollekulle se saattaa olla. Lisäksi on mainittava, että totuuden nimissä ylenmääräinen hölskyttely hapellisessa tilassa lisää kahvijuoman hapettumista ja muuttaa makua. Ei kuitenkaan missään nimessä lähellekään niin paljon kuin esimerkiksi silikonikannen läpi juominen, jossa joutuu maistelemaan silikonia ja nenä suljetaan kokonaan kahvinautinnon ulkopuolelle.

Fellow’n tuotteita on Suomessa myynyt ainakin Crema. Carteria voi siis kysellä ainakin heiltä. Kysynnän kasvaessa tarjontaa syntyy varmasti. Koska kukapa hyvän kahvin ystävä ei haluaisi Carteria kaverikseen matkoille?

Fellow Carteria testatessa juotiin muun muassa Inka Paahtimon kahveja.Tuotteet on saatu valmistajilta.

hyvinvointi suosittelen ruoka-ja-juoma