Kaikkia tässä jutussa mainittavia kahveja on todennäköisesti mahdollista käydä juomassa mainituissa kahviloissa, jotka sattumoisin ovat mukana myös Helsinki Disloyalty Card-tempauksessa. Jos juuri nämä kahvit ovat päässeet loppumaan, niin yhtä mainioita löytyy varmasti! Lähde siis mukaan Disloyalty-retkelle! Tämä Helsingin kahviviikon ohjelmaan kuuluva kahviseikkailu on perinteisen kanta-asiakaskortin vastakohta, jossa ilmaisen kahvin saa kerättyään viisi leimaa eri kahviloista. Disloyalty Card on voimassa 15.-31.10. ja kortin saa hakea mistä tahansa niistä 15 kahvilasta, jotka kampanjaan kuuluvat. Koko listan voi tsekata vaika tästä.

Olin pari viikkoa sitten käymässä Helsingissä. Innostuneena European Coffee Tripin artikkelista, joka kertoo ykkösratikan reitille osuvista laadukkaista kahviloista päätin testata niistä ainakin muutaman jossa en ole ennen saanut käydyksi, vaikka olisi tietysti pitänyt. Omat vapaat hetket stadissa antavat vain nykyään valitettavan vähän mahdollisuuksia kahvilahoppailulle. Retkestä muodostui etiopialaisen kahvin festivaali. Etiopiaa pidetään kahvin kotimaana, ja itse asiassa yllättävän suuri osa siellä tuotetusta kahvista, noin kymmenen prosenttia, kasvaa villinä. Myös iso osa viljellystä kahvista kasvatetaan luonnunmukaisesti monimuotoisissa olosuhteissa, vaikka viljelijöillä ei olekaan varaa hankkia kahveilleen kalliita luomusertifikaatteja.

Ensimmäiseksi hakeuduin Fredrikinkadun Andanteen. Entinen kukkakauppa keskittyy nyt kokonaan kahvilatoimintaan sekä vanhojen Arabian kahvikuppien kirppaamiseen. Eivät osta sisään, mutta myyvät ulos aika isoa erää hyväkuntoisia kuppeja. Päätin nauttia kupillisen berliiniläisen The Barnin paahtamaa kahvia. Andanten barista Nikko kertoi sen olevan hänen suosikkinsa. Kahvi oli, kuten odottaa saattoi, varsin herkän makuinen. Kivellisten hedelmien vivahteet nousivat läpi karamellisuuden ja paahtoleipämäisen maun. Erään sortin zen-kokemusta korosti paikan interiöörin rauhallisuus.

Varsinainen bisnekseni oli vierailu Kaffa Roasterylla. Tapasin toimitusjohtaja Svante Hampfin haastattelun merkeissä, joka julkaistaan lähiaikoina tässä blogissa. Odotellessani maistelin espressona etiopialaista Nano Challaa. Uuden sukupolven vaaleat espressot ovat tavallaan varsin vaikea laji. Uuton pitää onnistua erittäin hyvin, että vaalean paahdon hapokkuus saadaan aisoihin. Tällä kertaa näin todellakin tapahtui. Epäilin suorastaan hetken, että kahvini oli salaa sokeroitu. Vivahteita dominoi bergamot, siinä yhteydessä en vielä tunnistanut sitä kuvauksessa lupailtua vaniljaa. Sain haastattelun yhteydessä samaa kahvia käsin suodatettuna, jutustelun lomassa en saanut keskityttyä kunnolla maisteluun mutta makeus ja kirkkaus rekisteröityivät. Svante antoi vielä mukaan näytepussin, joten pääsin encorena testailemaan Nano Challaa myös kotona.

Koska bussiaikataulut eivät olleet armeliaita, kaupunkivierailun lopussa sain vielä mahdollisuuden päästä ensimmäistä kertaa tutustumaan Artisan Café:hen, joka on muutamassa vuodessa kerännyt melkoisen kulttimaineen Helsingin erikoiskahvipiireissä. Paikka on tyyliltään moderni ja viileä, vinyylisoitin pyörittää tilaan täydellisesti sopivaa jazzia. Päätin panna elämän risaiseksi ja tilata pääbarista Jani Mikkosen World Brewer’s Cup-kisakahvia Hario V60:lla suodatettuna. Kyseessä oli taas kerran etiopialainen kahvi, miltei myyttisissä mittasuhteissa arvostettua gesha-lajiketta. Valinta oli oivallinen.

Kupillisestani tuli näiden omien pikku festareideni pääesiintyjä. Se oli natural-prosessoinnistaan huolimatta uskomattoman puhdas ja kevyt, vivahteet täynnä akiken maailman kukkia. Makeankirpakka lime oli selkeästi yksilöitävissä ja tunnistettavissa, samoin kuin hyvissä etiopialaisissa usein läsnä oleva bergamot, tällä kertaa solistin sijasta kuitenkin komppaajan roolissa. Aivan upea makujen sinfonia. Tästä kahvikupillisesta täytyy toki maksaa likimain tuopin hinta, mutta uskallan väittää että kokemus on joka sentin arvoinen.

Encorena kotona olikin sitten usean päivän aikana tarjolla sitä Kaffan Nano Challaa. Valmistin sitä kahden kupin erissä Hario V60:lla jauhaen melko karkeaksi ja pitäen uuttoajan 2:30-3:00 välillä. Kahvin maku tuntui aivan ihmeellisen kirkkaalta ja läpinäkyvältä, vivahteet tulivat hienosti esiin. Bergamot etunenässä niin kuin paahtimollakin, ja runsas makeus. Sitten huomasin makujuonteen jota en ensin tunnistanut, mutta sitten ymmärsin sen muistuttavan niin paljon vaniljaa, että se oli painettu pussinkylkeenkin.  Myös punaiset marjat olivat läsnä Nano Challan maussa.