Luka Bloom laulaa, että ”You Couldn’t Have Come At A Better Time”. Tämä on ollut totta viime aikoina parin viikon välein aina alkuviikosta, kun postilaatikosta on löytynyt kirjekuori, jossa lukee suurin, ystävällisin kirjaimin ”SLURP”. Aikataulu on ollut täydellinen. Maanantainen maailmanmurjonta on saanut vastapainokseen toistuvasti maukasta kahvia. ”Kahvikirjakerho” Slurp Coffee tarjosi joitakin aikoja sitten tälle blogille palvelunsa kokeilujäsenyyttä, ja minähän suostuin. Kuka nyt kahvista kieltäytyisi? Viikkoja on vierähtänyt, joten arvioin saapuneet kahvit nyt kerralla. Kaikkia on edelleen saatavana niin yksittäin Slurpilta tilattuna kuin suoraan paahtimoiltakin.
Mokkamestarit: Ethiopia Adano OrganicEnsimmäisen kirjekuoren kätkemässä pussissa ei ollut minkäänlaisia tietoja kahvista tai paahtimosta. Olin sen verran hölmö, että googlasin ne innoissani Slurpin sivulta. Jälkikäteen ajateltuna olisi tietysti pitänyt tehdä ensin kupillinen, maistella ajatuksen kanssa ja verrata havaintojaan paahtajan makukuvaukseen. Mutta kun ei niin ei tällä kertaa. Pavut olivat kotoisin Etiopiasta ja Tampereelta. Mokkamestarit-paahtimo on perustettu kauan ennen nykyistä pienpaahtimoiden buumia. Olen maistanut heiltä vain erinäisiä tummanpuoleisia espressoja, ja olin vähän yllättynyt että tällainen modernin vaalea hento etiopialainen kuului heidän repertuaariinsa. Tämä pussi tuli juotua kokonaan Hario V60:lla valmistettuna. Ensimmäisen kupin nautin loppukesän kauniina iltapäivänä terassilla, ja kokemus oli lähinnä hengellinen. Kahvi maistui puhtaalta, kirkkaalta, silkinpehmeältä ja makealta. Aistin pestylle etiopialaiskahville tyypillisiä hedelmäisiä ja bergamotia muistuttavia aromeita. Aivan mahtavaa. Kaffa Roastery: Kenya Tano Ndongo Aah, kenialaista, ajattelin ja valuttelin kupillisen Hario V60:lla. Maku oli kenialaiselle ehkä hivenen epätyypillinen, yleensä dominoivat herukkaiset vivahteet loistivat poissaolollaan ja hapokkuus kallistui enemmän omenan ja ehkä karhunvatukan suuntaan. Hunajaan vivahtavaa makeutta löytyi niin ikään. Mielenkiintoinen seikka oli, että rouvalle tämä ei maistunut ensinkään. Paahtimon omat kuvaukset puhuivat omenasta ja tanniinisuudesta, joka varmaan oli se maku, joka ei parempaa puoliskoani puhutellut. Lisäksi vivahteissa mainitiin vanilja ja karpalo. Hariolla tehtynä kahvi oli oikein hyvää. Kaikkein parhaat tulokset sain kuitenkin Chemexillä. Jauhoin pavut reippaasti suodatinkahvia karkeammaksi, kuitenkin hienommaksi kuin tekisin pressolla. Uuttoajan pidin siinä kolmen minuutin hujakoilla siinä, missä Hariolla ja hienommalla jauhatuksella tähtään useimmiten kahteen ja puoleen. Kirkas, upea ja makea kupillinen, jossa Kaffan oman kuvauksen karpalonvivahteetkin pääsivät esiin.Kaiken kaikkiaan mainio kahvi, ei ehkä parasta mitä olen Keniasta maistanut, mutta se kertoo enemmän monen muun kenialaisen mahtavuudesta kuin siitä, että Tano Ndongossa olisi ollut mitään vikaa. Punainen Kirahvi: Guatemala Finca Alvarado Tästä kahvista löysin karamellista makeutta ja sellaista käynyttä meininkiä, jonka Hasbeanin Steve yleensä sanoittaa ”boozy”, eli ”viinainen”. Hapokkuudelle en osannut oikein nimetä, mihin hedelmään se vivahtaa, mutta en toisaalta ollut paahtajan kuvauksen kanssa erityisesti eri mieltäkään. Siellä puhuttiin omenasta. Paahtajan kommenteista löytyi myös makea tupakka, jonka sitten nimettynä kyllä tunnistin jälkimausta.Finca Alvarado on kulunut nopeasti, sekä rouva että minä olemme tästä nauttineet niin aamulla kuin iltapäivällä – arkena ja sunnuntaina. Kupposet tarjosi: slurp.coffeePavut jauhoi: Wilfa
