Mansikkakaudelle jatkoaikaa kahvilla? (Caffi: Kesäkahvi Buna)
Paahtimo- ja suklaakauppa Caffin kesäkahvi on etiopialaisista ja kenialaisista kahveista sekoitettu Buna. Sen maussa kehutaan olevan vivahdus metsämansikkaa. Paljon luvattu.
Olen maistellut Bunaa aeropressin ja Hario V60:n kautta sekä espressona. Ja onhan se mansikkainen vivahde siellä, vaihtelevilla vahvuuksilla. Se on peräisin käsittääkseni kahvinmarjojen aurinkokuivauksesta jossa hedelmälihaa ei pestä pois pavun ympäriltä ennen kuin se on kuivunut paikalleen. Aivan eri juttu, osaisinko yksilöidä sen nimenomaan metsämansikaksi.
Bunaa on nyt menossa toinen pussi, ja se on ollut vähän haastava. Aeropressillä olen välillä saanut toivotut maut pintaan, välillä se on maistunut vain tummapaahtoiselta, mikä tietysti monen mielestä voisi olla ihan toivottava maku. Mutta kun tietää, että siellä kahvissa on jotain vielä erityislaatuisempaa, sen haluaisi saada pintaan. En oikein tiedä, mihin suuntaan reseptiä pitäisi ruuvata, erilaiset kokeilut ovat antaneet aika ristiriitaisia tuloksia. Noin yleisesti ottaenkin minusta on ajoittain tuntunut siltä, että Caffin kahveista saisi suodatinmenetelmillä enemmän irti jos ne paahdettaisiin ihan hivenen vaaleammiksi.
Toisaalta sitten espressona näistä samoista kahveista irtoaa yllättäviä mahtavuuksia. Espressona toimii myös Buna, mansikkaiset vivahteet ovat kivasti läsnä – myös maitokahvissa. Voisi olla vahvemminkin, toisaalta maitokahveihin osuneet espressot ovat valuneet vähän nopeasti ja vahvimmillaan ominaismaku on ollut nimenomaan toisessa myllynsäädön vaiheessa tosi hitaasti tippuneessa, aika pitkälti ristretton puolelle menneessä kupissa. Cappuccino, jonka pohjana on tämänkaltainen kahvi, voi ässimmillään muistuttaa mansikkapirtelöä. Kun miettii, että valmistusaineet ovat kahvi, paineistettu kuuma vesi ja vaahdotettu täysmaito, se tuntuu lähinnä alkemialta. Tietysti vielä kovempaa alkemiaa on, kun vedestä ja kahvijauheesta uutettu tuote onnistuu näyttämään sen kaikein mansikkaisimman puolensa.