Jotkut ovat ehkä kuulleetkin, että Helsingin Kahviviikon yhteydessä järjestettiin myös ensimmäistä kertaa suomalainen paahtajakilpailu Roasters’ Challenge. Kisa käytiin niin, että kaikki osallistuneet paahtimot saivat haltuunsa erän samaa kahvia, jolle oli tarkoitus löytää mahdollisimman hyvä paahto. Paahtimon oli toimitettava kisakahvin lisäksi yksi henkilö tuomaristoon, kaikkein mieluiten paahtaja mutta sijaishenkilökin sallittiin jos paahtaja ei pääse.

Kunniatehtävä, pelkoa ja vavistusta

Niin sitten tapahtui, että eräänä päivänä puhelimeni piippasi. Kahwe-paahtimon Joel Marttala pyysi minua tuuraajakseen. Hieman hirvitti, mutta ajattelin että jos listalla on ehditty minuun asti niin kai sitä täytyi jo armahtaa. Niinpä otin tehtävän vastaan suurena kunniana, mutta pienellä pelolla ja vavistuksella höystettynä.

Tuomarointi tapahtui Johan&Nyströmillä samassa hötäkässä kuin Moccamaster-kahvinkeiton suomenmestaruuskilpailu, johon niin ikään osallistuin yhdessä Papuja ja polkuja-blogin Jukan kanssa.  Samanaikaisuus asetti tiettyjä aikatauluhaasteita, jotka eivät onneksi olleet ylitsepääsemättömiä.

Päätuomarina toimi Filip Odeholm Ally Coffeesta, joka toimi kilpailun raakakahvisponsorina. Itse kahvi oli lähtöisin Costa Ricasta, Los Ureñan tilalta. Paahtimoita osallistui kisaan 14, joten maistelu- ja pisteytysurakka tuntui etenkin meikäläisen kokemustasolla vähintäänkin hurjalta.

Onneksi kävimme pisteytysprosessin ensin läpi Filipin johdolla. Tätä kutsutaan tuomariston kalibroinniksi. Sovimme yhdessä pisteytyksen perustason, maistelimme cupping-menetelmällä kolmea eri profiililla paahdettua näytettä kisakahvista ja keskustelimme havainnoista. Näytteet olivat kuin sadusta Kultakutri ja kolme karhua: Yksi oli alikehittynyt, yksi ylikehittynyt ja yksi sopiva. Tämä antoi hyvät lähtökohdat siihen, mikä varsinaisien kisakahvien sarjassa meitä odottaisi.

Sniff sniff, slurp slurp!

Kupongille piti pystyä merkitsemään pisteet kahvin 1) kuiva-aromista (tuoksu ennen veden lisäystä) 2) märkä-aromista (tuoksu neljän minuutin uuttumisen jälkeen kuumana) 3) mausta kokonaisvaltaisesti 4) jälkimausta 5) hapokkuudesta 6) bodysta, 7) makeudesta ja 8) tasapainosta. Kahden jälkimmäisen kohdan pisteitä painotettiin kaksinkertaisesti muihin nähden. Jokainen osa-alue pisteytettiin subjektiivisen miellyttävyyden mukaan, ei kvantitatiivisesti, eli siis esimerkiksi matalahappoinen kahvi saattoi saada korkeat pisteet hapokkuudesta jos se vähäinen hapokkuus tuntui miellyttävältä.

Ensin siis tuoksuttelimme jauhettua kahvia ja teimme havaintoja kuiva-aromista. Tällä kierroksella yksi kahvi pisti positiivisella tavalla sil.. äh, nenään hyvin monimutkaisella hedelmäisellä tuoksullaan. Samoin muutamista kahveista irtosi nenään selkeän ylikehittynyt, paahteinen maku josta kaikenlainen hedelmäisyys loisti poissaolollaan. Nämä vaikutelmat pääosin vahvistuivat kun kahveja haisteltiin ”märkänä”, eli kun kuori oli särjetty, kahvia sekoitettu kevyesti ja kupin pinta siivottu. Kun havainnot aromimaailmasta oli tehty, oli aika ryhtyä maistelemaan.

Neljäntoista kahvin makujen pisteyttäminen kuuden osa-alueen suhteen on vähintään niin hurja homma kuin miltä se kuulostaa. Erityisesti kun sitä tehdään pienellä kiireellä. 84 eriteltyä havaintoa. Siis apua. Yleisluontoisesti kahvien maussa erottui yhtäältä kypsään appelsiiniin vivahtavaa sitruksisuutta, toisaalta maitosuklaata tai toffeeta.

Tuoksun suhteen positiivista huomiota herättänyt kahvi erottui myös miellyttävällä maullaan, jotkut vaatimattomammalta tuoksuneet kahvit maistuivatkin aivan erinomaisilta ja moni kahvi muuttui maistettuna paljon ymmärrettävämmäksi. Jäähtyvien kahvien ääressä suoritettavilla lisäslurppauksilla yritettiin vielä ottaa selkoa pisteytyksestä. Koin lopuksi olevani kyllä aika lailla… no, kahvilla.

Jälkikalibrointia ja tuloksia

Maistelun jälkeen tehtiin kevyt jälkikalibrointi, jossa Filip tarkisteli että tuomaristo oli pisteiden suhteen suunnilleen samalla sivulla. Koska kyse on myös makuasioista, niin hajontaa toki syntyi jonkin verran. Jostain syystä tuntui kuitenkin huojentavalta huomata, että olin suhteellisen samalla sivulla sekä sen suhteen, mitkä kahvit erottuivat edukseen että sen suhteen, mitkä vähän jäivät yleisestä tasosta.

Kisan tulos selvisi laskennan jälkeen iltasella.  Voittajaksi selvisi Kaffa Roastery. En ole maistanut jälkikäteen voittajakahvia, enkä hopealle tulleen Makea Coffeen (Lehmuksen ex-paahtomestari Visa Tuovisen uusi paahtimo) kahvia. Sen sijaan pronssille selviytynyt Kirahvi Coffee lähetti näytteen oman kisapaahtonsa ”vähemmän sitruksisesta” versiosta. Sitä olen viime päivinä särpinyt useammalla menetelmällä nauttien.

Aiemmin mainittu appelsiini ja suklaa olivat läsnä myös Kirahvin paahdossa. Valmistin sitä sekä pouroverina että espressona, pariin kertaan myös Aeropressilla parilla eri reseptillä. Välillä mieleen tuli Fazerinan appelsiinitryffeli-maitosuklaa-yhdistelmä. Aeropressilla uuttaessa hapokkuus kirkastui ja suklaa väistyi, toisaalta hieman leipämäinen paahteisuus tuntui kupissa.

Kirahvi Coffee on aloittanut paahtimotoimintansa Jyväskylässä, mutta itse paahtaminen tapahtuu nykyään Helsingissä – yhteisissä tiloissa Café Artisanin kanssa. Noin kolmihenkinen tiimi paahtaa muutamaa vakiosekoitusta sekä pieninä erinä hankittuja alkuperäkahveja ja haluaa omalla panoksellaan tehdä töitä kahvivallankumouksen eteen.

Vaan olihan tämä tuomarointi hieno kokemus, joka kyllä omalta osaltaan yhtäältä nosti kunnioitustani kahviammattilaisia kohtaan kuin toisaaltavahvisti hieman uskoani omaan ymmärrykseeni kahvin suhteen. Haluan vielä näin avoimestikin kiittää Joelia luottamuksesta, kuin myös osoittaa kiitokseni sekä Helsingin Kahviviikolle että Ally Coffeelle kuin myös tuumauskahvit tarjonneelle Kirahville.