Sain jokin aika sitten Otavalta arvostelukappaleen Jenni Pääskysaaren kirjoittamasta Tyttö sinä olet -kirjasta. Luin kirjan läpi saman tien, mutta siihen liittyvä postaus on jäänyt roikkumaan luonnoksiin. Tänään mietin #koffgaten raivostuttamana, että nyt jos koskaan on oikea päivä kirjoittaa siitä, miten tärkeää on saada tytöt luottamaan omiin kykyihinsä ja tavoittelemaan unelmiaan! Sillä tytöt eivät todellakaan ole heikkoja. On […]

Viime viikon tiistai oli minulle vaikea päivä. En osannut keskittyä mihinkään, minä vain olin, odotin ja jännitin. Ja vollotin. Käperryin peiton alle yksikseni ulisemaan (ja ulisemisella tarkoitan sellaista henkisesti kovaäänistä mutta oikeasti hiljaista itkua, joka ei hätäännytä lapsia).  Itkin sitä, että tämä oli nyt tässä. Että en koskaan enää näe lapsiani (paitsi joka päivä, monen tunnin […]

Nappasin kopin Vau mikä vauva! -blogista löytyvästä haastattelusta, jossa lasta pyydetään kuvailemaan äitiä. Haastattelin tänään äitienpäivän kunniaksi esikoista, joka haastatteluhetkellä on 2 v 11 kk. Esikoinen, joka yleensä on äänessä aamusta iltaan, vaivaantuu usein tällaisissa tilanteissa, joissa häneltä kysellään paljon asioita. Hän ei jaksa tai halua keskittyä, joten tämäkin haastattelutilanne meni melkoiseksi kiemurteluksi ja lipsui lopulta […]

Oli ihan pakko laittaa tuo akronyymi otsikoksi, kun kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen voin taas rehvakkaana todeta, että työviikko takana, vapaa viikonloppu edessä! Olen jotenkin niin pyörällä päästäni uudesta työläisen statuksestani, että en taida saada aikaiseksi kuin muutaman hajanaisen ajatuksen näiltä kolmelta päivältä, jolloin olen töissä ollut: Onpas ollut outoa ajastaa herätyskelloon hälytys! (Jopa niin […]

Näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen kotona ollut, mieheni ei koskaan töistä tullessaan ole voinut olla aivan varma siitä, minkälainen vaimo ja lasten äiti kotona odottaa. On ollut pullantuoksuinen emäntä, joka on keittänyt kahvit valmiiksi ja kattanut pöytään jotain hyvää.  On ollut uliseva hermoraunio, joka on sihissyt tulevansa hulluksi ja sujahtanut samalla ovenavauksella kävelylle. On […]

Maanantaina odotin kai niin kuumeisesti miehen isäkuukauden alkamista, että kuumeisuus muuttui kevätflunssaksi. En jaksaisi tätä jokakeväistä arpomista siitä, että vuotaako tämän perheen nenät siitepölyn vai jonkin viruksen takia. Kummasti oireet alkavat aina vapun tienoilla ja suurin piirtein sillä hetkellä, kun koivuissa alkaa näkyä jotain vihertävää. Tiistaina kärsittiin notkeasti juoksevan nenän lisäksi miehen viimeisen iltavuoron aiheuttamasta […]

Olen lukenut siitä lähtien, kun sen taidon opin. Lukeminen on minulle luonteva ja rakas tapa tutustua erilaisiin maailmoihin, tuulettaa omia ajatuksia, saada uusia näkökulmia, ymmärrystä, tietoa ja kokemuksia. Olen rakastunut aikoinani moneen fiktiiviseen hahmoon, itkenyt ja nauranut kirjojen parissa paljon, paljon enemmän kuin koskaan television äärellä ja nauttinut siitä tunteesta, joka minut valtaa, kun joku […]

Olemme huomaamattamme luoneet itsellemme uusvanhoja vappuperinteitä, joissa menneiden vuosien skumppahuuruisista vapuista on siirtynyt vaivihkaa joitakin elementtejä myös nykyisiin lapsiperheenä vietettyihin vappuihin. Makuuhuoneessamme leijaili nimittäin vappuyönä voimakas valkosipulin tuoksu, joka ei tällä kertaa kuitenkaan johtunut Mantun grilliltä haetuista makkaraperunoista valkosipulimajoneesilla vaan vauvan tukkoisuutta lievittämään murskatuista valkosipulinkynsistä. Makuuhuoneessa oli aamuviideltä vilkasta liikehdintää, jolla ei kuitenkaan ollut mitään […]

Istuskellessani äsken makuuhuoneen lattialla pinnasängyn vieressä selkä jumissa ja hypätessäni vähän väliä niistämässä siitepölyallergisen esikoisen nenää, minulla oli hyvin aikaa pohtia, että mitä kaikkia hyviä puolia omassa töihinmenossani onkaan. Miehellä on tänään iltavuoro, joten ei ole varmaan mikään ihme, että kolme varttia tuutuutupakkarullaa lauleltuani tulin siihen johtopäätökseen, että iltavuorojen katoaminen elämästämme pitkäksi aikaa tämän illan jälkeen on ehdottomasti yksi […]

Vauvavuosi on siitä omituinen ajanmääre, että se kuluu samanaikaisesti aivan liian nopeasti ja aivan liian hitaasti. Voit tuijotella seinäkellon etanan lailla etenevää tuntiviisaria ja miettiä, että eikö se miehen työpäivä jumalauta koskaan pääty ja jo parin sekunnin päästä painaa vauvan rintaasi vasten ja miettiä, että älä kultapieni kasva niin nopeasti. Kuopus on jo yhdeksän kuukautta, […]