Tag: lapsiperheen arki

Tänään kuuntelin aamulla töihin kävellessäni Vesa-Matti Loirin joululaulua Tähti tähdistä kirkkain. Tänään söin töissä pikapuuroa aamuyhdeksältä, kanawokkia lounaaksi ja Skyrin rahkan välipalaksi. Join kolme kuppia menettelevää toimistokahvia keitettynä sellaisella Moccamasterilla, johon on pinttynyt ties kuinka monen vuosikymmenen toimistodraamat. Tänään kävin töistä tullessani vaatekaupassa, pitkästä aikaa. Luulin löytäneeni halvalla alerekistä jännästi ommellun tunikan, kassakoneeseen tuli kuitenkin lukemaan […]

[Rivitolkulla lätinää siitä, miksi blogitauosta tuli vähän vahingossa useamman kuukauden mittainen.] No niin! Nyt kun selvitin näin perusteellisesti syyt blogihiljaisuuteen, on aika latoa vähän kuulumisia kehiin. Kesän kynnyksellä saimme jännittää vähän sitä sun tätä, mutta kaikessa kävi lopulta hyvin! Isoin mullistus on ehdottomasti ollut hoitovapaan päättyminen kuopuksen kolmevuotissynttäreihin heinäkuun lopulla. Suurin piirtein siitä päivästä lähtien, […]

Milloin viimeksi? -postaus on pyörinyt jo pitkään monessa blogissa, ja jälkijunassa puksuttelen täällä omani kanssa. (Kopioin haasteen ihanasta Tuuliajolla-blogista.) Ilahduin… Viime viikonloppuna, kun kuopuksen tutti ”meni rikki” (mies leikkasi molemmista jäljellä olevista tuteista imuosat pois), ja koko operaatio sujui paljon helpommin ja vähemmillä itkuilla kuin olimme etukäteen pelänneet. Niinhän sitä aina sanotaan, että näissä asioissa kannattaa odotella herkkyyskautta. […]

Hei pitkästä aikaa! Joululoman mittaiseksi ajattelemani blogitauko venyikin aika pitkäksi, kun on ollut niin paljon kaikkea jännää ja uutta tässä. No ei kai: toimistotyöläisen niskajumi, kipeät ranteet ja nopeasti leimahtanut palapelihimo ne ovat pitäneet minut pois tietokoneelta iltaisin. (Palapelisaldoni viimeisen kymmenen päivän ajalta: 2 x 500 palan palapelejä, joista toinen oli hauska koko perheen palapeli, jota […]

Äidin perjantai: Herätyskello soi 5.50. Olen aina herätessäni väsynyt (kukapa ei olisi tuohon aikaan), mutta tasan tunnin kuluttua heräämisestäni olen jo suoriutunut aamupesuista, aamupalasta, pukeutumisesta ja kävellen taittamastani työmatkasta, ja saavun keskustassa sijaitsevalle toimistollemme ihan pirteänä ja reippain mielin.  Ensimmäisessä kuvassa ylävasemmalla on se kosmetiikka, jolla aamuni aloitan. Tai no, hammastahna ja hiuslakka puuttuvat kyllä […]

Miten voi olla, että kirjoitan blogia mielessäni päivittäin, mutta kun istahdan tähän koneelle ja klikkaan Lisää blogipostaus -toimintoa, kaikki ajatukseni karkaavat? Yksi juoksee tuolla ympäri olohuonetta kaukosäädin kädessä, toinen on napannut Kindleni ja kolmas käpertyi juuri sohvannurkkaan vilttini alle lueskelemaan muiden blogeja. Ajatuksen tasolla blogi siis päivittyy varsin tiuhaan – toisinaan kunnostaudun mielipidebloggaajana ja kirjoitan […]

Nämä harmaat, seiniä pitkin valuvat, tylsääkin tylsemmät sunnuntaipäivät. Kun tietää, että tätä se nyt sitten on, yhtä pitkää päättymätöntä ei-mitään-tekemistä-sunnuntaita marraskuun alusta maaliskuun loppuun.  Näissä ajatuksissa pakenin aamulla sohvannurkkaan viltin alle oman elämäni ankeuttajana, pyytäen lapsia olemaan hiljempaa/rauhallisemmin/kinastelematta/pitämään pienempää ääntä/pimpauttelemaan kassakonetta vähemmän/leikkimättä apinoita. Murisin talviunikarhuna peittoni alta, että äiti ei nyt jaksa lukea. Rapistelin Turun […]

Poliisi sai myöhään perjantai-iltana ilmoituksen turkulaisen perheenäidin kadonneesta omasta ajasta. Asianomaisen perheenäidin mukaan poliisi ei ollut lainkaan yllättynyt katoamistapauksesta vaan kertoi äidille oman ajan katoamisen olevan yksi poliisille useimmiten raportoiduista ongelmista. Poliisiasemalla äidille valkenikin kauhistuttava totuus: oma aika katoaa vanhemmilta jatkuvasti, eikä vain Turussa, vaan ympäri Suomen! Itse asiassa kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö, jonka syitä poliisi ei […]

Paluu arkeen on ollut mukavaa, stressitöntä, vauhdikasta, sosiaalista ja raskastakin. Jälkimmäistä lähinnä pitkäksi venähtäneen aikaerorasituksen, kuumeilun ja enterorokon takia (sormenpääni eivät ole vieläkään täysin toipuneet rakkuloista, vaikka olen muuten ollut terve jo kaksi viikkoa), muuten minua on suorastaan hämmästyttänyt se, miten vaivattomasti tämä lokakuu on soljunut eteenpäin.  Kesäloma teki oikeastikin ihmeitä. Toimiston oven sulki stressin […]

Kuopus täyttää huomenna kaksi. Helpotus ja haikeus ovat jo pitkään tanssineet pääni sisällä sekopäistä tangoa, tällä hetkellä haikeus vie ja helpotus vikisee. En tarkoita, että minulla olisi vauvakuume, ei nimittäin todellakaan ole. Mutta jonkinlainen nostalgiakuume taas vaihteeksi. Samalla kun toinen käteni pinoaa pois vietäväksi pieneksi jääneitä vaatteita ja vauvoille sopivia kirjoja, toinen käteni tarraa pieniin […]