Tag: mun elämää

Siis MITÄ!?!? Onko tämä todellista? Uusipostaus!!!! Hahahaha!! Olen sarkastinen ITSELLENI!! JEPS, KYLLÄ!! Nyt otin sen ajan ja kirjoitan teille (jos teitä nyt siellä enää on). Olen niin niin niin pahoillani, että olen totaalisesti laiminlyönyt blogini ja teidät! Olen saanut miljuuuuunasti kommentteja siitä, että joulukakku-postaukseni alkaa tulemaan jo korvistakin ja nyt vihdoin siihen tulee muutos! Pahoittelut […]

No niin!!!! Tämä on tarkoitettu sinulle – salainen blogiystäväni! 🙂 Hihih hiih hihih!! Mahtaakohan tästä postauksesta tulla yhtään mitään, koska mua niin naurattaa hihityttää täällä koneen toisessa päässä… Hihih hihih hihi!!Ihana ajatus, että minulla on salainen blogiystävä jossakin, joka odottaa tätä postausta! Joku joka miettii (ehkä) kuumeisesti, että mitä ihmettä hän laittaisi pukinpakettiini! No nyt […]

Arvatkaas mitä minä ja siskoni tehtiin maanantaina?? ME OLTIIN AARREJAHDISSA!!! Jeps, luit oikein AARREJAHDISSA!! Kaikki alkoi näin… Heräsin 9.45 kun siskoni soitti, että hän on matkalla meille. Kerroin, että olin juuri herännyt ja että olin vielä yöpuku päällä. Pyysin ystävällisesti, että hän toisi tullessaan postilaatikosta Turun Sanomat, ettei mun tarvii kävellä hakemaan sitä. Ihan tosi […]

Taas se aika vaan menee ja menee. Tuntuu, että päivätkin olisivat AINAKIN 10 tuntia lyhyempiä. Kun aloitin pitämään blogia kirjoitin teille To Do Listastani. Kirjoitin, että siellä olevat asiat olin ajatellut saada päätökseen vuonna 2013, mutta ihan niin ei käynyt. MUTTA…. Nyt olen saanut taas yhden kohdan valmiiksi. Elämässäni alkoi uudet haasteet, sillä 1.5.2014 alkaen […]

  Tänään oli ihana päivä tehdä kukkakimppuja.   Viikko takaperin olin Lilliputin kanssa metsäretkellä lähimetsässä. Huomasin retkellämme, että mustikanvarpuihin on tulossa lehtiä, joten päätimme päätin kerätä varpuja kotiin maljakkoon.  Muutaman päivän päästä oksat olivat täynnä ihania vaaleanvihreitä pieniä ja suloisia lehtiä. Nyt kun oksat olivat valmiit jatkokäyttöön, suuntasin nokkani kohti Kauppatoria, josta ostin oransseja tulppaaneja […]

No niin, Lilliputti on päiväkodissa ja äiti on yksin kotona. Mitä teen? Katson digiboxilta vanhoja rästiohjelmia. Pesen pyykkiä. Siivoan. Käyn kaupassa. Teen ruokaa varastoon, sillä edessä odottavat yövuorot. Bloggaan. Tällä kertaa kaupasta tarttui mukaani kesän yksi uutuusjäätelöistä -> Fazerin Pantterijäätelö. Koti, omaa-aikaa, teetä ja jäätelöä! Ihanuutta!! WAU ja MUMS!! Ihanan salmiakkimainen ja raikas! Ainut miinus […]

Olenko ainoa kotikokki tässä maailmassa, joka miettii joskus usein, että mitä tänään syötäisiin? Omistan miljoona ja sata keittokirjaa, irtoreseptejä jne. Toki käytän niitä välillä, mutta silti ruokien miettiminen on mielestäni lähes aina yhtä haastavaa. Hmmmm, valmistanko tänään kalaa, kanaa, lihaa, kasvista… Olenko ainoa, jonka ruoissa toistuu aika usein samat ruoat? Yritän helpottaa meidän minun elämääni […]

Kiitos, että minusta on tullut aikojensaatossa hamsteri, joka hamstraa keittiönkaappeihin leipomustuotteita!! Kaapeistani löytyy aina jotain mistä voin nopeasti ja suht vaivattomasti pyöräyttää pikkuherkkuja vieraille. Nyt näille tuotteille oli käyttöä. Olin sopinut enoni ja hänen naisystävänsä kanssa, että he tulevat viime sunnuntaina juhlimaan meille Lilliputin 1-vuotisjuhlia. Mietin tarjottavia viikolla, mutta sitten tuli tuhat miljoona asiaa ja […]

Olin sopinut treffit täksi päiväksi erään ystäväni kanssa. Olin orientoitunut treffeihin jo eilen illalla. Tajusin eilen, kuitenkin hieman liian myöhään, naisten AINAISEN ongelman -> Ettei koskaan ole mitään päälle pantavaa. Minun oli pitänyt katsoa vaatteet valmiiksi, mutta tosiaan kun muistin tämän, oli Lilliputti jo nukkumassa, enkä voinut mennä kohnaamaan vaatekaappejani. Aamulla minulla ei ollut mitään […]

Kuten jo kerroin jossakin postauksessani, että perheemme elämä muuttui alkuvuodesta radikaalisti. Minä palasin työelämään ja Lilliputin isä jäi kotiin tytön kanssa. Töihin palaaminen on herättänyt minussa sekavia tunteita. Se on toisaalta mukava, toisaalta maailman kamalin asia, toisaalta se on haikeaa, toisinaan surullista ja toisinaan se ei tunnu juurikaan miltään. Ehkä eniten minuun on vaikuttanut aamuvuorot […]