Olen lähiaikoina kuullut suru-uutisia. Ne eivät ole osuneet aivan lähelle, mutta kuitenkin niin, että ovat koskettaneet ja painaneet mielen matalaksi.  Olen valinnut kukkakaupan kylmiössä leikkokukkia surukimppuihin ja miettinyt, mitä kortteihin kirjoittaisin (”Lämmin osanotto” usein riittää).  Olen myötäelänyt ja itkenyt omaisten surua ja ahdistunut kimpun kanssa ovelle menemisestä. Minä en pelkää kohdata surevaa, mutta jännitän […]

  Kaksi viikkoa elimme kuin ellun kanat ja nautimme vapauden hurmasta. Kaksi viikkoa ilman aikatauluja, herätyksiä, koulua, wilma-viestejä, päiväkotia, terapeutteja. Ja se kyllä näkyi. Vuorokausirytmi lähti heti ensimmäisestä lomapäivästä jyrkkään luisuun ja käännähti lopulta lähes päälleen. Niin, että jutellessa tuttavien kanssa heräämisajoista (emme onneksi olleet ainoita lomaluisuilijoita) piti pikkuisen nipistää tunneista, koska ei kehdannut kertoa […]

  ”…riemuineen ja murheineen”, sanotaan laulussa. Ja niinhän se on. Elämään ja jokaiseen vuoteen mahtuu riemuja ja murheita. Kuulun itse siihen koulukuntaan, joka ei jaksa värkätä vuosikatsausta menneestä vuodesta ja joka skippaa myös muiden työstämät katsaukset. Muistan viime vuodelta monta riemukasta tapahtumaa ja hetkeä, mutta menneitä murheita en jaksa mieleeni muistutella. Sen sijaan uuden vuoden […]

  Kiireetön ja tasapainoinen arki. Siinä kaksi asiaa, jotka toteutuessaan tekevät minusta, niin kuin varmasti monesta muustakin kansalaisesta tyytyväisen.  Lapsiperheen elämässä kiireeltä ei voi tietenkään täysin välttyä. Tarkoitankin tässä sellaista itse aiheutettua kiirettä, johon voin vaikuttaa. Kuten vaikkapa työntekoa.  Kuten olen kertonut, en halua omistautua yhdelle asialle, vaan kaiken pitäisi olla tasapainossa keskenään. Jos elämäni […]

(Kun aivoni kaipaavat lepoa tai minun täytyy päästä eroon sameista tai jumittavista ajatuksista, suuntaan – niin kuin tälläkin kertaa – metsään. Flunssaisena ja kurkkukivun korventamana en voinut lähteä urheilumielellä, joten nappasin pitkästä aikaa kameran kaulaani roikkumaan.)   Olen sen verran laiska ja pihi, että ostelen harvoin vain ostamisen ilosta tai siksi, että hinta on halpa. […]

  Olin menneellä syksyn viikolla ahdistuneempi ja alakuloisempi kuin aikoihin. Kuopuksella oli jälleen vuosittainen tutkimusjakso ja viikko kului siis niissä tunnelmissa. Oikeasti tuo viikko sujui tosi leppoisasti ja jännittämättä – mitään uutta tietoa ei ollut odotettavissakaan.  Elämä pyöri silti tiiviisti kuopuksen asioiden ympärillä ja asia tuntui taas mielessäni jotenkin isommalta ja vakavammalta kuin pitkään aikaan. […]

  Kun kuopuksen erityisyys alkoi selvitä, viimeinen asia mielessäni oli raha. Kun asiat sitten etenivät kuin itsestään ja huomasin terapeuttien tulevan kotiimme auttamaan kuopuksen liikkumaan lähtemisessä, totesin, että on tämä hyvä yhteiskunta! Terapeutitkin tulevat tuosta noin vaan, ilman että laitan pennin pyörylää tiskiin.  Pikkuhiljaa meille kerrottiin muistakin etuuksistamme, sekä rahallisista että muustakin aineellisesta avusta. Otin […]

  Ajatukseni ovat viime aikoina ankkuroituneet kiitollisuuteen. Juuri nyt kaikki on elämässäni hyvin. Tiedostan sen, että kaikki on väliaikaista, enkä tiedä mitä kulman takana odottelee. Mutta haluan heittäytyä tähän tyytyväiseen tunteeseen täysillä, enkä realismiin taipuvaisena (itsesuojeluvaisto!) maalailla jo valmiiksi mahdollisia murheita.  Olen nyt siinä pisteessä, että ajattelen aidosti ja rehellisesti, että en vaihtaisi kuopukseni erityisyyttä […]

Olen jo pitkään etsiskellyt sopivia julisteita olohuoneen taulukollaasiin. Nyt siihen on päässyt itseoikeutetusti Schjerfbeckin pari maalausta sekä äitini vesivärimaalaus (kaksi muuta hänen työtään löytyy toiselta seinältä). Mutta suurin taulu ammottaa edelleen tyhjyyttään. Kollaasiin päästäkseen taulu ei saa tuntua yhdentekevältä, vaan sen pitää herättää minussa tunteita. Googlailin asiaa ja päädyin taas Ateneumin nettikauppaan. Siellä selaillessani pysähdyin […]

    Olen täällä kirjoittanutkin jo siitä, että minun luontainen rytmini on illan virkku, aamun torkku. Tai olisi, jos saisin elää luontaisen rytmini mukaan. Mutta koska suurin osa kansalaisista haluaa mennä aikaisin nukkumaan noustakseen kukonlaulun aikaan aktiivisena päivän puuhiin, joudun vähemmistön edustajana (10% väestöstä*) sopeutumaan aamuvirkkujen aikaan.  Jos minä saisin päättää, esimerkiksi koulu ei alkaisi […]