”No mitä kaikkea kummallista oot halunnut syödä?”

Vastauksena otsikkoon: en yhtään mitään. En niin yhtään mitään.

Raskausoireita, joita minulla ei ole ollut:

  • hajuherkkyyttä (jollen ihan tosissani yritä)
  • erityisiä mielihaluja mihinkään ruokiin (sushin, skumpan ja viinin himoa ei lasketa)
  • itkuisuutta – tätä oon melkein harmitellut, ois kiva ollut kerrankin olla sellainen, että liikuttuu kaikesta
  • mielialan heilahteluja (niitä muutamia pms-raivopäiviä ei lasketa, niiden määrä on kuitenkin ollut niin pieni)
  • siivousvimmaa
  • voimakasta seksuaalista halua
  • voimakasta seksuaalista haluttomuutta
  • sen tason väsymystä, että nukahtaisin pöydän ääreen

Raskausoireita, joita minulla on ollut

ekalla kolmanneksella:

  • veristä räkää nenä täynnä
  • parin viikon paha närästys
  • tarve syödä säännöllisesti, ettei heikota vielä normaalia enemmän
  • voimattomuutta alhaisen verenpaineen ja kasvavan verimäärän vuoksi

tokalla kolmennaksella:

  • si-nivelten kipeytyminen liikkumista ja selällään makuuta haittaavaksi
  • peukalon, etu- ja keskisormen puutuminen öisin molemmista käsistä
  • turvotus jaloissa

vikalla kolmanneksella:

  • turvotus jaloissa
  • turvotus käsissä
  • nivelten särky sormissa
  • sormien puutuminen yöllä
  • oikean käden puutuminen milloin sattuu
  • issiaskipu oikeassa pakarassa
  • katkonainen yöuni (herään aina kun pitää vaihtaa asentoa)
  • pakaroiden jomottaminen kylkimakuulla
  • kömpelyys (tää on ihan jäätävää, mutta ei varmaan oikeasti lasketa oireeksi)
  • närästys
  • ummetus
  • levottomat jalat
  • ajattelun vaikeus (siis mitä, ruokaa? Miten sitä tehdään?)

Jos tämä raskaus tästä vielä venyy lähemmäs kaksi viikkoa, niin pidentyyköhän toi viimeinen lista vielä paljon…

Niin ja pissahätä, koko ajan helmikuusta saakka. Ja läheisyyden, ei seksin, kaipuu ihan uudella tavalla. Haluan ja tarvitsen kumppaniani lähelleni tosi paljon, muuten tuntuu siltä kuin läheisyys/hyvinvointi palkit menee pahasti punaiselle. Mutta se ei oo ”oire”, se on ihan tosi hyvä juttu että minä olen välillä meistä se, joka haluaa iholle.

Hyvinvointi Ajattelin tänään

Taianomainen laskettu aika

Tänään se on. Raskausviikko 40+0. Laskettu aika. The due date. Nyt pitäisi olla supistuksia ja tuntemuksia, vedet menneet, matkalla synnärille, olla synnärillä ammeessa hengittelemässä ilokaasua, sylitellä vauvaa, itkeä onnen kyyneleitä rääpäle rinnalla.

Jepjep. Nukun yöt huonosti, päivisin istun koneella ja yritän motivoitua kirjoittamaan koulutehtäviä valmiiksi, juon kahvia, syön suklaata, lämmitän takkaa ja mietin, että onhan niitäkin, joilla synnytys ei oireile mitenkään ennen kuin tosi toimet alkaa. Häpyliitoksen kivut on laantuneet, kaveri peruuttanut takaisin pallean alle, harjoitussupistuksia tulee vähemmän ja kaveri pitää usean tunnin iltajameja kiinnittymättä laisinkaan lantioon. Taitaa vaan tehdä itselleen enemmän tilaa ja mukavuuksia seuraaville viikoille (ainakin raskausarpien räjähtäneestä määrästä päätellen).

Mutta niin, olkoot siellä. Ei meillä oikeasti ole kiire. Kivempi, jos synnytys käynnistyy itsestään eikä tarvitse käynnistellä. Vaikka se kärsivällisyyttä koetteleekin. Ja kuulemma tästä maagisesta päivästä alkaen ne päivät vasta piteneekin…

 

jlbyzmvhmpiliqbjypcw.jpg

https://fairygodboss.com/career-topics/pregnancy-meme

Hyvinvointi Ajattelin tänään