Yhdeksän kuukautta ennen Niitä Yhdeksää Kuukautta

Älä sano lasta yrittävälle ystävällesi mm. seuraavia lauseita:

”Et vaan ajattele asiaa, niin kyllä se siitä.”

”Kun lakkaatte yrittämästä, niin sitten se tärppää.”

”Oletko miettinyt, että entä jos te ette ole geneettisesti sopiva pari lisääntymään?”

Meillä meni yhdeksän kuukautta, ennen kuin tärppäsi. Noin neljä kuukautta kykenin tyynnyttämään itseni ja olemaan ahdistumatta ihan hirveästi, mutta puolen vuoden jälkeen mieleni oli ihan maassa. Tilastot ja lähipiirissä olevien lapsettomien parien kokemukset tuntuivat hyvin samaistuttavilta ja ahdistavilta. Loppusyksystä olin ihan hajalla joka kerta kun kuukautiset alkoivat ja ajatus siitä, että pitäisi harrastaa seksiä vain jotta pettyy uudestaan, oli ahdistava. Ja pitämistä se seksin harrastaminen siinä vaiheessa oli. Ovulaation kyttääminen ei ollut ainakaan minulle mikään paras turn on tuossa vaiheessa…

Mulla oli ollut jo vuoden ajan aina ennen kuukautisia 3-7 päivää tiputteluvuotoa ja tätä lähdettiin tutkimaan joulukuussa verikokeissa. Kun soitin tuloksia torstai-iltapäivänä, totesi labran työntekijä puhelimessa: ”Sulla on HCG-arvot koholla, olet ilmeisesti raskaana. Onneksi olkoon.” Olin aivan äimänä, koska kuukautiseni olivat alkaneet samana aamuna. Ajoin töistä kotiin itkien, ”voiko tää muka olla totta, ei tää voi olla totta, mitä helvettiä”. Illalla alkoi vatsakivut, jotka valvottivat minua koko yön. Perjantain selvisin töistä jotenkuten kipujen ja pään sumun kanssa. Perjantai-iltana vuoto oli runsaampaa ja siinä oli paljon hyytymiä. Selvä keskenmeno. Soitin päivystyksen neuvontaan ja siellä todettiin, että jos kivut käyvät sietämättömiksi, niin voin lähteä ensiapuun, muuten kannattaa olla kotona. Itkin ihan helvetisti koko viikonlopun. En niinkään keskenmenoa, enhän ollut edes kerinnyt tajuta olevani raskaana ja tuossa vaiheessa en tainnut pitää sitä edes mahdollisena, vaan kipua ja sitä, että piti taas valmistautua uuteen pettymykseen kuukauden päästä.

Maanantai keskenmenon jälkeen oli ihmeellinen. Tuntui, että pääni oli kirkas ja kaikki syksyn sumu oli poissa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin vilpitöntä seksuaalista halua. En tiedä, mitä keskenmeno hormonaalisesti naiselle tekee, mutta minulla oli olo kuin se olisi nollannut koko syksyn kaiken paskan ja yrittämisen epätoivon.

Tammikuun kuukautiset oli kuitenkin ihan yhtä syvältä kuin aiemmatkin. Vedin uutena vuotena tiputteluvuodon alettua oikein kunnon perseet ja naureskelin, että viinistä minun ei ainakaan tarvitse luopua, jotain hyvää sentäs.

5.1.2019 alkoi kuukautiset. 24.1. kävimme brunssilla ystävien kanssa ja muutamat ruuat olivat minusta ihan käsittämättömän kirpeitä ja kummallisen makuisia. 1.2. perjantai-iltana tiputteluvuoto ei ollut alkanut ja rintani olivat vähän kosketusarat. 2.2. tein positiivisen testin ja makasin onnesta tärisevän mieheni sylissä, itse ihan hämilläni ja turtana.

Olen hyvin tietoinen, että yhdeksän kuukautta ei ole aika eikä mikään, jos toinen vaihtoehto on tahaton lapsettomuus. Minulle nuo yhdeksän kuukautta olivat tosi rankat ja lapsettomuuden mahdollisuutta purin vielä pitkään alkuraskauden peloissani.

Simpukka RY (https://www.simpukka.info/) tekee tärkeääa työtä lapsettomien pariskuntien ja perheiden eteen. Jos lapsettomuus koskettaa sinua tai lähipiiriäsi, kannattaa tutustua Simpukan materiaaleihin ja vertaistukipalveluihin.

 

perhe ajattelin-tanaan mieli seksi
Kommentit (2)
  1. Niin tuttuja tunteita. Itselläni myös ekat 3-4 kk yrityksestä olivat jännittävää aikaa. Sen jälkeen se jännitys on alkanut muuttumaan peloksi siitä, että mitä jos me ei onnistutakaan. Nyt on yrityskierto 11 ja tuloksena nolla raskautta. Tiedän sen olevan lyhyt aika verraten siihen, että moni yrittää vuosia, mutta silti. .. Se on pitkä aika verraten siihen, kuinka monella raskaus on jo kyseisessä ajassa onnistunut.

    Onnea teille raskaudesta! Jään seuraamaan blogiasi. 🙂

    1. Uh, tsemppiä! Toivottavasti sulla on joku jonka kanssa käydä asiaa läpi. Mulle lapsettomat kaverit tai pitkän polun lapsellisiksi käyneet oli ihan mieletön tuki niissä epätoivon alhoissa.
      Meidän kaupungissa 12 kuukauden jälkeen pääsisi käynnistämään hedelmöityshoitoselvityksen/prosessin. Itse olin jo ihan valmis siihen. Mies itseasiassa kävikin yksityisellä 7 kuukauden jälkeen antamassa spermanäytteen, josta tuli ihan hyvät tulokset. Pahimpia tunteita oli, kun muiden ”älä ressaa” kommentit sai tuntemaan syyllisyyttä, että ”ihan itsehän mä tän nyt sit aiheutan kun oon niin stressissä ja hajalla ja rikki”. Sekään tunne ei kauheesti lisää panohaluja… Voimia sulle ja onneksi siittiöystävällinen liukkari on keksitty! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *