Tulen suvusta, jossa ei paljoa ole lausuttu ”rakastan sinua” -fraasia. Se tuntuukin itselle todella vieraalta muissa kuin parisuhteessa. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut niin, etteikö minua perheen tai suvun sisällä rakastettaisi.

Joskus paljon nuorempana koin kuitenkin asian jotenkin stressaavana, sillä olin lukenut eri paikoista ja kuullut sarjoista, että jokaisen tulisi ainakin kerran sanoa nuo maagiset sanat myös perheelleen. Ajattelin automaattisesti, että sukuna ja perheenä olemme varmasti jotenkin epäonnistuneet.

Viime aikoina olen pohtinut asiaa yllättävän paljon – ilman mitään varsinaista syytä. En ole tainnut vieläkään sanoa kenellekään perheenjäsenelleni tai sukulaisilleni noita sanoja. Eikä siinä ole mitään väärää. En ole epäonnistunut, eikä kukaan muukaan. Satun vain tulemaan suvusta, jonka suuhun nuo sanat eivät tunnu sopivan.

Meidän suku, kuten varmasti monen muunkin (suomalaisen) suku, osoittaa rakkauttaan toisin keinoin – ja ne ovat yhtä tärkeitä tapoja, ellei tärkeimpiä, kuin sanojen lausuminen.

Keräilin hieman eri tapoja, millä meidän suvussa rakkautta voidaan osoittaa:

Toivottamalla turvallista matkaa; kutsumalla kylään; leipomalla; istumalla yhdessä hiljaa hymy huulilla; kysymällä joltain, josta ei hetkeen ole kuullut mitään, että onko hän kuollut; kertomalla hassuista sattumuksista vuosienkin takaa; yllättämällä lahjalla tai kukilla; kysymällä toisen läheisten kuulumisista; paljastamalla omat heikkoudet.

Jokseenkin siis arkipäiväisiä asioita, mutta sitäkin arvokkaampia.

Toki uskon, että suomalainen yhteiskunta on koko ajan menossa toiseen suuntaan ja rakkauden lausuminen on yleistynyt myös perheiden keskuudessa. Sekään ei ole ollenkaan huono juttu. On vain hyvä muistaa, ettei kannata liikaa stressata siitä, että osaatko sanoa ne sanat.

Loppuun haluaisin vielä lisätä erään japanilaisen ”tarinan”, josta ei nyt ole aivan varmaa lähdettä, vaan se on levinnyt suusta suuhun aikojen saatossa. Japanilainen kirjailija Natsume Sōseki toimi aikanaan opettajana. Eräs hänen oppilaistaan oli kääntänyt erään englantilaisen fraasin suoraan ”rakastan sinua”, johon Natsume oli todennut, ettei sitä voi kääntää noin suoraan japanaksi, vaan se pitää kääntää esimerkiksi ”kuu on kaunis, eikö olekin”. Näin syntyi lause, jolla voitiin ilmaista rakkautta ilman sen sanomista. Tässä vielä erillinen linkki samasta aiheesta.

Rakkaus on monimuotoinen, miksi se pitäisi sisällyttää yhteen fraasiin?

Ilomielin kuulisin muiden kokemuksia rakkauden tunnustamisesta muussa kuin parisuhteessa!