Ainainen väsymys

Takana on hyvin nukuttu yö, yli kahdeksan tunnin yöunet. Aamulla söin monipuolisen aamupalan hitaasti ja nautiskellen. Hyvä startti päivälle. 

Niinhän sitä luulisi. Makaan nyt sohvalla uupuneena. Aamupalan ja sohvan väliin ei ole oikeastaan kuulunut muuta kuin television katsomista. Kuulostaa laiskalta.

Kyse ei ole kuitenkaan laiskuudesta, vaan pienen pienen elimen vajaatoiminnasta, nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Se pitää minut väsyneenä ja sitä myötä uupuneena, vaikken olisi tehnyt mitään. Se saa painon pysymään samana tai lisääntymään, vaikka söisin kuinka terveellisesti. Se vähentää vessakäynnit kahteen päivässä, vaikka joisin useita litroja vettä. Se saa muistini pätkimään ja puheeni kuulostamaan epäloogiselta, sillä unohtelen sanoja. Lista voisi jatkua ties miten pitkäksi, mutta rehellisesti sanottuna se saa minut vain lannistumaan.

Vajaatoiminta todettiin alle vuosi sitten. Lääkitystä on säädelty muutamaan otteeseen, heinäkuussa viimeisimpänä. Jälleen näyttäisi arvot olevan vinksallaan, sillä minusta ei ole juuri mihinkään. Vaikka tiedostan oireiden olevan kilpirauhasen takia, ruoskin ja sätin itseäni lähes kaikesta. Inhottaa olla se ihminen, joka ei jaksa nousta sohvalta, vaikka normaalisti tykkään liikkua. Jotenkin sitä tuntee olevansa kunnon surkimus, vaikka tälle ei nyt voi suuremmin mitään. Pitäisi vain jaksaa ja muistaa olla lempeämpi itselleen. Pyrin tällä hetkellä vain keskittymään mukaviin asioihin ja tekemään sen, mitä tahdon ja jaksan. 

Muille voisin antaa vinkiksi sen, että kuunnelkaa omaa kroppaanne. Vaikkei olisikaan mitään sairautta takana, niin olkaa lempeitä itsellenne, tehkää asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi, päivittäin. Joskus sitä ei tiedäkään, että jaksaako sitä eräänä päivänä kaikkea tehdäkään. 

Alla teksti, jonka kirjoitin Instagramiin pari päivää sitten.