Lyhyesti haluan toivottaa ihanaa naistenpäivää sinulle lukija. Otan itse naisten aseman Suomessa vähän liiankin itsestäänselvyytenä. 8. maaliskuuta on hyvä pohtia sitä, ettei asiat aina ole olleet yhtä hyvin. Naiset voisivat edelleen olla toisesta sukupuolesta huolehtivia vauvantekokoneita. Kirnuttaisiin voita ja pidettäisiin turpamme kiinni. Ei kaikki vieläkään ole kovin tasa-arvoista, mutta parempaan suuntaan mennään. Saadaan äänestää. Olla yrittäjiä. Tai vaikka harrastaa seksiä, vaikkei oltaisikaan parisuhteessa!

Palaan kesän 2017 tapahtumiin. Aiemmin Tinderin biossani luki asiallinen kuvaus itsestäni. Kerroin lyhyesti kiinnostuksen kohteistani, opinnoistani ja työstäni. Jostain syystä tuli tarve muuttaa teksti turhaakin turhempaan ” Take me to eat chicken nuggets ”. En olisi uskonut, mutta tämä oikeasti toimi. Sain paljon treffipyyntöjä mäkkäriin ja heselle. No, sehän sopi.

Jostain syystä kiinnitin huomiota Matiakseen. Sovimme, että menemme syömään niitä nugetteja. Hän haki minut kotoa ja lähdimme vähän syrjäisempään mäkkäriin syömään.  Meillä oli ihan hauskaa yhdessä. Matias puhui sellaisella pehmeällä äänellä. Sellaisella, jota voisi kuunnella ikuisuuden. Ostimme Big Share boxin jaettavaksi. En kehdannut sanoa olevani suuriruokainen nainen, joten nälkä jäi. Ei se mitään.

Lähdettiin siitä vielä yksille toiselle paikkakunnalle. Hän kertoi isoisänsä olevan varakas mies ja totesi monen paikkakuntalaisen tunnistavan hänet siksi. Mennessämme pubiin istuskelemaan, miehestä tuli jotenkin vainoharhainen. Hän koki, että lähellä istuva pariskunta kuunteli juttujamme ja luuli kaikkien vastaantulevien ihmisten tunnistavan hänet. Tunnelma oli melko kiusallinen varsinkin aiempaan verrattuna. Matiaksen ehdotuksesta lähdimmekin pian hänen kotiinsa.

Päästyämme hänen luokseen, minua odotti yllätys. Miehen koti oli täynnä pienen lapsen kuvia. Lapset eivät minua haittaa, mutta on hieman outoa tutustua toiseen monen tunnin ajan, eikä lapsen olemassaolo tule ilmi missään kohtaa.

” Joo mä olen isä. Olin naimisissakin, mutta erottiin pari vuotta sitten. Ajattelin, ettet olis tullut jos oisin asiasta kertonut.”

Olisin minä tullut ja toivottavasti isä avustaisi minua pian tulemaan uudelleen.

Juttelimme sohvalla niitä näitä. Jostain syystä hän avautui ex-vaimostaan. Existä puhuminen pilaa tunnelman kuin tunnelman, mutta empaattisena ihmisenä toimin Matiaksen olkapäänä. Välillä suutelimme. Yritin tehdä aloitetta pidemmälle, mutta mies jotenkin vaivaantui ja meni hieman paniikkiin. Himot kuitenkin voitti ja harrastimme kiihkeää seksiä sohvalla. Ehdotin makuuhuoneeseen menoa, mutta Matias kertoi makuuhuoneensa olevan pyhä, eikä sinne menisi kukaan muu kuin hän itse ja hänen poikansa. Ihmettelin asiaa, mutta annoin olla.

Kun hommat oltiin saatu ns. pakettiin. Menimme suihkuun. Matias toivoi minun kuitenkin odottavan omaa suihkuvuoroani. Hänen kätensä tärisivät. Kysyin mikä hänelle tuli, mutta sain vastaukseksi ”ei mikään”. Suihkusta tultuani yritin saada häntä avautumaan. Matiaksen outo käytös kiinnitti huomioni ja vaadin selitystä. Hän huokaisi syvään, katseli kattoon ja alkoi avautua.

Matias kertoi uudemman kerran eron olleen hankala. Hän oli viettänyt hetken railakasta sinkkuelämää, kunnes oli ymmärtänyt sen aiheuttavan vain enemmän vahinkoa ja kertoi pohtineensa elämäänsä ja valintojaan monelta eri kantilta. Näinä aikoina hän oli löytänyt paikkansa kirkosta. Matias uskoi hartaasti Jumalaan ja Jeesukseen. Yritti käydä joka sunnuntai kirkossa ja rukoili ennen jokaista ateriaa. Mielessäni pyöri vain, miten hirveä ja nälkäinen ihminen olin. Olin mennyt koskemaan Herran mieheen. Mietin miten syvää syyllisyyttä Matias tuntisi illastamme, koska oli ollut pitkään selibaatissa. Samalla ymmärsin myös, ettei aiempi tärinä johtunut suuresta nautinnosta vaan ennemminkin katumuksesta ja järkytyksestä.  Minun takia hän saattoi uskoa, ettei pääse enää taivaaseen. Eikä me oltu edes rukoiltu tai siunattu aiemmin syötyjä nugettejamme.  Sain onneksi kyydin kotiin. Soitin ystävälleni ja kerroin tapahtuneesta. Hän kertoi tekevänsä minusta horonkäristystä.

3 kuukauden päästä tapahtuneesta puhelimeni piippasi saapuneen viestin merkiksi. Matias. Kyseli muistinko hänet vielä. Miten voisin muka unohtaa? Hän kertoi ajattelevansa edelleen iltaamme. Ehdotti uutta tapaamista. Hän myös kertoi harkitsevansa minun päästämistäni makuuhuoneeseensa. En muista vastaustani, muttemme koskaan enää tavanneet.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Bosnian serbiarmeija tunnetaan osallistumisestaan Bosnian sotaan vuosina 1992–1995, jolloin se taisteli Bosnian kroaattiarmeijaa (HVO) ja bosniakkien Bosnia-Hertsegovinan armeijaa (Armija BiH) vastaan. Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) on katsonut armeijan ja sen upseeriston osallistuneen sotarikoksiin ja kansanmurhan toteuttamiseen sodan aikana. Armeijan komentajana toimi kenraalieversti Ratko Mladić, joka oli pitkään ICTY:n etsintäkuuluttama ennen kuin hänet pidätettiin toukokuussa 2011. (Lähde: Wikipedia)

Kylmänä talvi-iltana olin seuraa vailla ja selailin Hot or Not:ia. Annoin Hot or Not:lle lempinimen ”amis Tinder”, koska vastaan tuli lähinnä Volvoa tai Bemaria rassaavia herrasmiehiä. Miehet olivat yleisesti kotoisin pikkuruisista kylistä. Hot or Not on muutoin Tinderin kaltainen sovellus, mutta käyttäjän on esimerkiksi mahdollista nähdä profiilissaan vierailleet henkilöt. Kun Tinder hiljenee, siirryn Hot or Notin pariin. Koen sovelluksen olevan Tinderiä aktiivisempi. Itsetunto kasvaa uusiin sfääreihin, kun lähikunnassa sijaitsevan vastaanottokeskuksen Ahmed kertoo sinun olevan beautiful lady ja pyytää tyttöystäväkseen.

Kuitenkin, selailin tylsyyttäni miehiä ja törmäsin Sebastianiin. Liian hyvä ollakseen totta.

Profiilinsa perusteella Sebastian vaikutti täydelliseltä mieheltä. Hänellä oli vahvat kasvonpiirteet, tummat ja tuuheat kulmakarvat, sekä taivaan siniset silmät. Sebastianilla oli myös lihaksikas vartalo. Näin mielessäni, miten aamulla heräisin Sebastianin vierestä ja keittäisin meille aamukahvit. Suunnittelin elokuvamaisen tulevaisuutemme yhdeltä istumalta. Sukat pyörivät jaloissani. Tykkäsin Sebastianin profiilista ja meistä tuli match.

Aloimme jutella. Sebastian kertoi hyväpalkkaisesta työstään. Hän kertoi tekevänsä mallinhommia sivutyökseen. Tätä ei ollut vaikeaa epäillä, koska Sebastian toden totta oli komea mies. Mietin jopa, oliko kyseessä catfish. Kerroin itsestäni. Kerroin opiskelevani ja tekeväni samalla töitä. Sebastian kiinnostui ja ehdotti tapaamista samaisena iltana. Mikäs siinä! Eipä minulla muutakaan tekemistä ollut.

Sebastian kertoi hakevansa minut kotini lähistöltä. En halunnut antaa oikeaa osoitettani, jos Sebastian paljastuisikin joksikin toiseksi henkilöksi. Laitoin äkkiä pakkelit naamaan ja suoritin pikasheivauksen. Sebastian kaahasi urheiluautollaan sopimaamme tapaamispaikkaan. Sebastian näytti yhtä komealta kuin kuvissa. Tosin Sebastian oli hieman lyhyt, arviolta pari senttiä pidempi kuin minä itse. Sebastianilla oli selvät suunnitelmat iltamme kulusta.

Menimme ensin Helsingin keskustaan yksille. Sebastian vaikutti mukavalta ja puhuimme kaikenlaisista asioista. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että Sebastian puhui taukoamatta itsestään. Selvisi, ettei Sebastianin sukujuuret ole suomesta. Ymmärsin hänen olevan hyvin ylpeä kansallisuudestaan.

Jostain syystä Sebastian halusi mennä kävelemään ympäri Uspenskin katedraalia. Tässä vaiheessa Sebastianin jutut alkoivat mennä hieman kummallisiksi. Sebastian kertoi, miten paljon arvostaa slaavilaisia prostituoituja. Sebastian kehui venäläisten kauneutta ja kertoi huoraamisen olevan ammatti siinä missä muutkin. Samalla hän haukkui kantasuomalaisia tyylitajuttomiksi ja paheksui suomalaisia maksullisia naisia. Puheenaihe ei liittynyt mihinkään aiempaan keskusteluumme.

Sebastian halusi jatkaa iltaamme. Hän vei minut kalliiseen slaavilaiseen ravintolaan syömään kakkua. Sebastain parkkeerasi sakkopaikalle ja kehuskeli, ettei pienet sakot tunnu missään. Kakkua syödessämme Sebastian kertoi ammattisotilaan urastaan. Sebastianin tarinat kuulostivat uskottavilta ja tietyllä tapaa järkyttäviltä. Sebastian oli omien sanojensa mukaan käynyt armeijan vapaaehtoisesti kotimaassaan.

Jälkkärikakut syötyämme, Sebastian kysyin mihin haluaisin mennä. Ehdotin, että Sebastian näyttäisi minulle jonkun paikan, jossa en ollut aiemmin käynyt. Olisimpa ehdottanut jotain muuta.

Sebastian lähti määrätietoisesti ajamaan kohti Espoota. Radiosta pauhasi täysillä Radio Sputnik. Sebastian hymyili ja piti kättä reiteni päällä.

Saavuimme ilmeisesti määränpäähän. Sebastian kertoi, että meidän täytyy kulkea paikan päälle metsän läpi. Olin todella hämilläni. Matka pimeän metsän läpi oli vielä hämmentävämpi. Sebastian leikki olevansa sodassa. Hiippaili kummallisesti lumen läpi. Välillä heittäytyi maahan ja teki kuperkeikkoja edetäkseen eteenpäin. Kävelin perässä normaalisti ja pohdin suureen ääneen olisiko vaan parempi kääntyä takaisin autolle. Lopulta huomasin meidän olevan järven rannalla.

”Tiedätkö missä me ollaan?”

”Ei mitään hajua.”

” Ollaan Bodominjärvellä. Itse asiassa tässä kohtaa tehtiin Bodominjärven murhat.”

Koko tilanne oli karmiva ja vaadin meitä lähtemään heti pois. Sebastianin mielestä tilanne oli lähinnä huvittava. Ehkä hän nautti sotaleikeistään ja vaarallisista tilanteista. Hän halusi ottaa sankarin roolin. Lähdin määrätietoisesti kipittämään autolle päin. Ja taas kuperkeikka. Ei hän voinut olla tosissaan.

Lopuksi eksyimme lähellä olevan tiipii-telttaan. En tiedä miksi menimme sisälle. Tiipiin penkit oli vuorattu porontaljoilla. Sebastian totesi ottavansa yhden taljoista mukaansa. Varoittamatta Sebastian lähti juoksemaan autolle varastetun taljansa kanssa. Minä lähdin perään. Radio Sputnik soi täysillä radiosta..

” Pitäiskö vielä jatkaa iltaa?”

” Väsyttää aika paljon, katotaan joku toinen päivä.”

Ja niinhän me katsottiin. Liha on heikkoa. Pari päivää ensitapaamisestamme Sebastian kertoi tulevansa kahville luokseni. Nälkäisenä naisena ja ikuisena optimistina ajattelin antavani Sebastianille vielä toisen mahdollisuuden. Sebastian halusi välttämättä katsoa kanssani raa’an sotaelokuvan. Hän oli selvästi nähnyt elokuvan useamman kerran, koska muisti vuorosanoja ulkoa. Sebastian muistutti taas omasta taustastaan ja hänen paremmuudestaan.

Ei ole Netflixiä ilman chillausta. Ryhdyttiin tuumasta toimeen. Meillä oli kivaa, muttei niin kivaa, että olisin jaksanut kuunnella Sebastianin ainaisia tarinoita sodasta, armeijasta ja suomalaisten asemasta.

Ps. Sheivaamisen sijaan käyn nykyään sokeroinnissa. Sinkkuna sokeroinnissa käynti on hieman haastavaa. Jos hiljaisina kausina annan toosakarvojen rehottaa, ei yhtäkkiä voi lähteä munajahtiin. Tai jos lähden täytyy erikseen mainita alhaalla piilevästä viidakosta. Turhaankaan ei sokeroinnoissa haluaisi käydä. Mitä iloa on karvattomasta häpykummusta, jos iloa ei voi jakaa kenenkään kanssa?