Myönnetään, olin skeptinen. Kaikki mitä nimitetään suureellisesti feminismin raamtuksi tai 2000-luvun feministiseksi manifestiksi, tekee minut välittömästi epäileväksi. Koska ihan kaikki ovat lukeneet ja kehuneet tänä syksynä suomennetun Naisena olemisen taidon – ja koska kaikki mitä nimitetään 2000-luvun feministiseksi manifestiksi paitsi epäilyttää myös kiinnostaa minua suunnattomasti – kirja oli itsestäänselvästi myös minun lukulistallani. Onneksi oli. Caitlin […]

Myöhäisherännäinen täällä moi! Doris Lessingin nobelista on kohta päivälleen viisi vuotta, ja minä luin ensimmäisen lessingini vasta tänä vuonna. Se ei ollut Kultainen muistikirja, tuo jokaisen lukevan feministin raamattu, vaan ystävän hyllystä junalukemisiksi lainaamani Ruoho laulaa, kirjailijan esikoinen vuodelta 1950. Ei varsinaisesti mikään hyvän mielen kirja. Ruoho laulaa sijoittuu 1940-luvun Etelä-Rhodesiaan, jossa kolmikymppinen Mary havahtuu […]

Lähes tasan vuosi sitten hehkuttelin, että olin tehnyt jotain epätavallista: lukenut psykologisen trillerin. Arvatkaa mitä? Taas on leuhottamisen aika: luin toisenkin. Syy on saman miehen kuin viimeksi. Pekka Hiltusen Studio-sarjan avaus Vilpittömästi sinun oli sen verran koukuttava, että halusin lukea Lian ja Marin uudetkin kuviot. Sysipimeä jatkuu siitä, mihin Vilpittömästi sinun jäi. Oikeuden, kohtuuden ja […]

Tämä kirja teki minut onnelliseksi. Tämä kirja sai minut tuntemaan, että ihan kaikki on mahdollista. Tämä kirja teki minusta paremman ihmisen, ainakin hetkeksi. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että rakastan Patti Smithin omaelämäkertaa Ihan kakaroita. (Ja rakastuneen huruilulta nuo lauseet vähän kuulostavatkin.) Smith lupasi ystävälleen, 1980-luvun lopussa kuolleelle Robert Mapplethorpelle, että kirjoittaisi jonain päivänä heidän […]

Rakastan kirjakauppoja. Ne ovat minulle samanlaisia hengittämisen, levon ja unelmoinnin paikkoja kuin taidemuseot. On ihanaa haahuilla kirjakaupassa pari tuntia päämäärättä ja hipaista ohimennen kauniiden kirjojen selkämyksiä. Tai  kulkea määrätietoisesti lempiosastolle, tehdä täsmäostos ja olla ulkona kymmenssä minuutissa. Näin siis teoriassa. Kävin lomalla i-ha-nis-sa kirjakaupoissa. San Franciscon City Lights on kaupungin beat-kulmien legenda, tunnelmallinen ja inhimillisen […]

Arvatkaapa, luinko Seattlessa ja San Franciscossa mitään? En tasan yhtään sivua yhdestäkään muusta kirjasta kuin matkaoppaista. Tein sen sijaan erittäin filosofisen, syvällisen ja kauaskantoisen oivalluksen.   On olemassa kahdenlaisia matkoja: niitä, joilla lämpimässä makaaminen ja lukeminen on loman tärkein ohjelmanumero. Ja niitä, joilla ei halua tai jaksa lukea mitään, koska kaikki aika menee ihan muiden […]

Olohuoneen senkin päällä, siinä tyhjänä odottavan matkalaukun vieressä, on  houkuttelevasti kuiskiva kasa lomakirjoja. Otin kyllä varaslähdön ja aloitin jo alkuviikosta ensimmäisen. David ”Sinä päivänä” Nichollsin Kaikki peliin on selvästi raakileempi kuin kirjalijan bestseller, mutta silti hauska, nopealukuinen ja välillä nokkelakin. Kirjan päähenkilö nörtti-Brian tosin on maailman ärsyttävin pätijä, jolle keksin aika monta esikuvaa tosielämässä. Sukkelaan […]

http://www.youtube.com/embed/i7d0Lm_31BE Kesäloman ensimmäisenä aamuna kello kahdeksan lennän kauas. Olen haaveillut ikuisuuden roadtirpistä Yhdysvaltain ja Kanadan länsirannikolla, ja tänä kesänä, vihdoin, tie vie ensin San Franciscoon ja sieltä rannikkoa ylös Vancouveriin asti. (Kyl, olen koleiden kohteiden kannattaja; pidän erityisen paljon myös Irlannista ja Skotlannista.) Koska olen populaarikulttuurin aivopesemä, löydän lomilleni helposti sivuteeman telkkarista tai elokuvista. Viime […]

Jos tekisin listan fiktiivisistä ihastuksistani, norjalainen punapää Jarle Klepp olisi korkealla – kepeästi top viitosessa. Tiivistettynä: Jarle on juuri sellainen bändissä soittava, kirjallisuutta opiskeleva hurmaava hulttio, johon olisin ollut onnettomasti ihastunut 16-24-vuotiaana (ja jonkakaltaisia tyyppejä olen sittemmin oppinut ihastelemaan pelkästään fiktiossa, toim. huom.).   Tunnen Jarlen kahdesta elokuvasta, jotka Rakkautta & Anarkiaa -festivaali on minulle […]

Ihanaa olla väärässä. Olen tuhahdellut Ian McEwanille kymmenen vuotta. Luin joskus vuosituhannen vaihteessa McEwanin romaanin Amsterdam, joka oli minusta ihan surkea. En muista romaanista muuta kuin että siinä oli kaksi miestä, joilla oli riita. Amsterdam-pettymys pilasi minun ja McEwanin suhteen. Kunnes istuin maaliskuussa lentokentällä monta tuntia odottelemassa myöhästynyttä Lontoon-lentoa. Olin lukenut lehteni aikoja sitten ja […]