Tag: alkoholi

Kävin hetki sitten pitkästä aikaa vierailulla päihdehoitolaitoksessa. Yksi hoitolaitoksen etuja on, että laitokseen saa tulla  perushoitojakson jälkeen vierailulle koska tahansa. Ainoa ehto vierailulle on raittiina pysyminen. Terapeutti muisteli päihdeinfon aikana raittiuden alkumetrejään. ”Istuin veneessä, yötöntä yötä ja sen taivasta katsellen, kun lintuaura lensi yläpuoleltani. Siinä hetkessä oli jotain niin kaunista, että kyyneleet tuli silmään. Ei kukaan […]

Päihdehoitolaitoksessa on sääntö, jonka mukaan viiden ensimmäisen päivän aikana saa valehdella, mutta sen jälkeen on alettava puhumaan totta. Me riippuvaiset olemme kuulemma niin tottuneita valehtelemaan, että olisi väärin odottaa toimintamallien muuttuvan välittömästi. Aamu- ja iltaringissä titteli ’alkoholisti’ lipuu osaksi esittelyäni helposti, mutta ymmärränkö sen todella osaksi minua? Ymmärränkö sairauden minussa ja sairauden valintojeni sekä ajatteluni […]

Olen kirjoittanut päiväkirjaani päihdehoitojakson ensimmäisenä päivänä, että minua pelottaa erityisesti omien tunteideni ja itseni kohtaaminen, raa’an minän löytäminen kaiken riippuvuuden kuonan alta. Teksteistä kuultaa myös luottamus ja odotus; tiedän jo ensimmäisen päivän iltana olevani oikeassa paikassa ja kuvaan oloani erilaiseksi kuin niinä aiempina puolivillaisina yrityksinä hoitaa alkoholismiani. Päiväkirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy myös allekkain kirjattu listaus […]

Tämän kertomuksen kaikki tarinat ovat tapahtuneet, ne tapahtuivat yhtenä kesänä jonkin aikaa sitten, ne tapahtuivat yhdessä pienessä kaupungissa ja kaupungin päihdehoitolassa, sen terapiahuoneissa, terasseilla, pihanurmella ja keittiössä. Ne tapahtuivat minulle ja ne tapahtuivat muille, mutta pyrin päihdehoitoaikaa kuvaavissa teksteissäni keskittymään siihen, minkälaisen muutoksen hoito sai minussa aikaan ja kuinka oma ymmärrykseni juomiseni todellisuudesta raadollistui. Vaikka […]

Raskaiden verhojen välistä heijastuu säie surkeaa aurinkoa. Kurkotan kädelläni pöydällä olevaa lonkerotölkkiä ja riisun tyynyliinan muhkuraisen tyynyn ympäriltä sen silmieni ympärille sitoen. Suuta lämmittää sokeri ja väljähtänyt sitrus, jotka yhdessä muodostavat pyörteitä kielen alle. Jalkani sätkivät puolelta toiselle, tahdosta riippumattomilla liikkeillä leikkien. Potkin jalastani pois pellavashortsit ja laahustan kylpyhuoneeseen. Lyyhistyn kylpyhuoneen lattialle odottamaan aamua ja […]

Tarkoitukseni on kirjoittaa tätä blogia kronologista kerrontaa noudatellen – ainakin näin alkuun, mutta tämän postauksen kohdalla teen poikkeuksen ja eteenpäin heiton tähän päivään. Vappu viehkeili lupauksella keväästä ja vapaudesta ja se, jos jokin, synnytti minussa jonkinasteisen identiteettikriisin. Tuon mikroromahduksen jälkiä yritän nyt siivota kirjoittamisen muotoon, jotta ajatuskulkuni muuttuisivat edes jotenkuten siedettäviksi. Olen aina rakastanut Vappua. […]

Ei taas, on ensimmäinen ajatukseni, kun havaitsen ensihoitajan asettelevan ylleni kaulatukea. ”Pystytkö liikuttelemaan jalkoja?”, hoitaja kysyy. Sormet ja varpaat toimivat, luojan kiitos. Seuraavan kerran havahdun hereille keskeltä ruuhkaista tapaturmapäivystystä. Makaan sairaalasängyssä epämukavasti ja vaatteeni ovat täynnä verta, jonka tahroihin on takertunut lehtiä. Mistä verta oikein tulee? Paniikki tavoittaa hiljalleen mieleni, kun varmistan uudelleen, että jalkani […]

Toukokuu saavuttaa viimeisiä päiviään, joissa aistii metronominomaista liikehdintää tasapaksusti eteenpäin. Parvekelasien pimeä on vaihtunut kesän pölykasvustoon, ja minun reviriini pienenee entisestään. Aamupäivät lounasajasta iltapäivän ensitunneille ovat vaikeimpia. Saan käsittämättömiä raivokohtauksia ja huudan suljetun ikkunan takaa kiipeilytelineellä temppuileville lapsille, äidille puhelimessa ja terapeutille etäyhteyden päässä. Saan käsittämättömiä raivokohtauksia ja huudan suljetun ikkunan takaa kiipeilytelineellä temppuileville lapsille, […]

En tietenkään ole oikeasti lähdössä päihdekuntoutukseen. Koko sanakin, päihdekuntoutus, kalskahtaa korvissani aikuisten vaipoilta lemuavalta katkokeskukselta, jossa neuropatiasta kärsivät juopot istuvat kynttilän edessä kertomassa lumihangesta, poliisista ja viimeisestä erheestä.”Mä en enää jaksa olla sun tukena tai katsoa tätä”, sisko itkee edessäni. Itkussa on lohdutonta lapsekkuutta, mikä tuo mieleeni kaikuja lapsuudesta. ”Mä en kestä, mä oon menettänyt tälle […]

Ikkunan alla kolistava rekkakuski ei tiennyt, mitä onnen kepeitä säikeitä keittiössäni sinä aamuna nautittiin. Yhdeksään mennessä puolikuiva neste oli tunkeutunut tarpeeksi lähelle hermosolujeni kalvoja ja minua hymyilytti.