Tag: raitistuminen

On paljon sellaista, jota päihderiippuvaisen läheinen ei missään tilanteessa sano ääneen. Sellaisia lauseita ovat esimerkiksi ne, jotka toivovat addiktion vallassa olevan läheisen kuolemaa. Olen toisinaan toivonut, että huumeriippuvainen veljeni kuolisi. Niin hirveältä kuin edelliset sanat tuntuvatkin kirjoittaa julki, ymmärtävät muut päihderiippuvaisten läheiset todennäköisesti miksi näin olen ajatellut. Raskainta päihderiippuvaisen läheisenä on se, että toivoa on […]

Ennen kuin palaan jälleen oman tarinani kronologisen kerronnan äärelle, ajattelin kirjoittaa ajatuksistani päihderiippuvaisen läheisiin liittyen. Ajatukseni ovat viime aikoina käyneet useasti niiden luona, jotka eivät jaa kanssani samaa todellisuutta, niiden, jotka kuitenkin riipivät riippuvuudellaan askelmerkkejänsä minuunkin, vaikka kuinka yrittäisin sulkea sen kipeyden toisaalle. Olen alkoholistin tytär, addiktin sisko, alkoholistin ystävä ja alkoholistin entinen puoliso Olen […]

Kävin hetki sitten pitkästä aikaa vierailulla päihdehoitolaitoksessa. Yksi hoitolaitoksen etuja on, että laitokseen saa tulla  perushoitojakson jälkeen vierailulle koska tahansa. Ainoa ehto vierailulle on raittiina pysyminen. Terapeutti muisteli päihdeinfon aikana raittiuden alkumetrejään. ”Istuin veneessä, yötöntä yötä ja sen taivasta katsellen, kun lintuaura lensi yläpuoleltani. Siinä hetkessä oli jotain niin kaunista, että kyyneleet tuli silmään. Ei kukaan […]

Päihdehoitolaitoksessa on sääntö, jonka mukaan viiden ensimmäisen päivän aikana saa valehdella, mutta sen jälkeen on alettava puhumaan totta. Me riippuvaiset olemme kuulemma niin tottuneita valehtelemaan, että olisi väärin odottaa toimintamallien muuttuvan välittömästi. Aamu- ja iltaringissä titteli ’alkoholisti’ lipuu osaksi esittelyäni helposti, mutta ymmärränkö sen todella osaksi minua? Ymmärränkö sairauden minussa ja sairauden valintojeni sekä ajatteluni […]

Olen kirjoittanut päiväkirjaani päihdehoitojakson ensimmäisenä päivänä, että minua pelottaa erityisesti omien tunteideni ja itseni kohtaaminen, raa’an minän löytäminen kaiken riippuvuuden kuonan alta. Teksteistä kuultaa myös luottamus ja odotus; tiedän jo ensimmäisen päivän iltana olevani oikeassa paikassa ja kuvaan oloani erilaiseksi kuin niinä aiempina puolivillaisina yrityksinä hoitaa alkoholismiani. Päiväkirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyy myös allekkain kirjattu listaus […]

Tämän kertomuksen kaikki tarinat ovat tapahtuneet, ne tapahtuivat yhtenä kesänä jonkin aikaa sitten, ne tapahtuivat yhdessä pienessä kaupungissa ja kaupungin päihdehoitolassa, sen terapiahuoneissa, terasseilla, pihanurmella ja keittiössä. Ne tapahtuivat minulle ja ne tapahtuivat muille, mutta pyrin päihdehoitoaikaa kuvaavissa teksteissäni keskittymään siihen, minkälaisen muutoksen hoito sai minussa aikaan ja kuinka oma ymmärrykseni juomiseni todellisuudesta raadollistui. Vaikka […]

Raskaiden verhojen välistä heijastuu säie surkeaa aurinkoa. Kurkotan kädelläni pöydällä olevaa lonkerotölkkiä ja riisun tyynyliinan muhkuraisen tyynyn ympäriltä sen silmieni ympärille sitoen. Suuta lämmittää sokeri ja väljähtänyt sitrus, jotka yhdessä muodostavat pyörteitä kielen alle. Jalkani sätkivät puolelta toiselle, tahdosta riippumattomilla liikkeillä leikkien. Potkin jalastani pois pellavashortsit ja laahustan kylpyhuoneeseen. Lyyhistyn kylpyhuoneen lattialle odottamaan aamua ja […]

Tarkoitukseni on kirjoittaa tätä blogia kronologista kerrontaa noudatellen – ainakin näin alkuun, mutta tämän postauksen kohdalla teen poikkeuksen ja eteenpäin heiton tähän päivään. Vappu viehkeili lupauksella keväästä ja vapaudesta ja se, jos jokin, synnytti minussa jonkinasteisen identiteettikriisin. Tuon mikroromahduksen jälkiä yritän nyt siivota kirjoittamisen muotoon, jotta ajatuskulkuni muuttuisivat edes jotenkuten siedettäviksi. Olen aina rakastanut Vappua. […]

Herään säpsähtäen. Olen valunut yön aikana seinän ja petauspatjan väliin ja irrottaudun varovasti kotelostani. Suussa maistuu tahmealta ja päänsärky sekä kammottava aavistus siitä, että olen tehnyt jotakin peruuttamatonta kutittelevat tajuntaa. Pian on kesäkuu ja paljastava valo saa silmäni siristämään. Tartun puhelimeeni lattialla, viisi vastaamatonta puhelua ja yli 20 viestiä. Muisti palaa jysähtäen ja mieleeni leijailee […]

Ei taas, on ensimmäinen ajatukseni, kun havaitsen ensihoitajan asettelevan ylleni kaulatukea. ”Pystytkö liikuttelemaan jalkoja?”, hoitaja kysyy. Sormet ja varpaat toimivat, luojan kiitos. Seuraavan kerran havahdun hereille keskeltä ruuhkaista tapaturmapäivystystä. Makaan sairaalasängyssä epämukavasti ja vaatteeni ovat täynnä verta, jonka tahroihin on takertunut lehtiä. Mistä verta oikein tulee? Paniikki tavoittaa hiljalleen mieleni, kun varmistan uudelleen, että jalkani […]