Lapsiperheen parisuhdekirjasta neuvoja ja lohtua

Sain hiljattain esikoiseni, ja ystäväni antoivat minulle vauvalahjaksi Lapsiperheen parisuhdekirjan. Kirja on toimittajien Raisa Mattilan ja Julia Thurénin kirjoittama opas pikkulasten vanhemmille. Opas käsittelee rehellisesti yleisiä haasteita pienten lasten vanhempien parisuhteelle. Kirja ehdottaa keinoja ratkaista, miten  kodeissa jaetaan kotityöt ja rahat, miksi oma aika on tärkeää ja miten hellyys ja läheisyys säilytetään parisuhteessa.

Kirja oli mielenkiintoinen, ja olisin lukenut sen mielelläni vaikka lasta ei olisikaan. Kirjassa on käytännön vinkkejä, mutta lisäksi kerrotaan vanhemmuuden vaikutuksesta muun muassa perheiden talouteen, kotitöiden jakautumiseen naisten ja miesten kesken sekä perheellisten asemaan työelämässä. Tiedot perustuvat tutkimuksiin ja asiantuntijahaastatteluihin. Lisäksi Mattila ja Thurén kertovat omista kokemuksistaan mielestäni sopivassa suhteessa.

Aiheet on hyvin valittu. Kirja kattaa ajan odotuksesta taaperoaikaan. Myös mahdollista eroa käsitellään, kuten myös toisen lapsen hankintaa. Itse olisin saattanut jättää pois perheväkivaltaa ja päihdeongelmia käsittelevän osion. Tuntui ristiriitaiselta, että vaikeat teemat kuitattiin muutaman sivun alustuksella. Ehkä kirjallisuusvinkit ja neuvoja tuen hakemiselle olisivat riittäneet.

Lapsiperheen parisuhdekirja oli erinomainen vauvalahja. Parhaiten se sopii minusta ensimmäisen lapsen vanhemmille, jotka eivät vielä tiedä, mikä heitä odottaa. Kirja on hyvä keskustelunavaus pariskunnille jo ennen lapsen syntymää. Itselleni kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta – jopa niin, että stressaannuin muutoksen edellä. Pari kertaa mieheni kysyi, olenko ”taas lukenut sitä parisuhdekirjaa”.

Vauva- ja lapsiperheille kirja toimii myös vertaistukena. Perheiden ja toimittajien kokemukset lohduttavat, kun mielessä on: kenelläkään muulla ei takuulla ole tällaista.

 

Raisa Mattila, Julia Thurén

Lapsiperheen parisuhdekirja

Otava 2019

240 sivua

 

Perhe Parisuhde Lapset Kirjat

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Norjalaisen Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka mies päätyy suhteeseen nuoren työkaverinsa kanssa. Tarina etenee vuorollaan kolmen osapuolen: äidinkielen opettaja Ingridin, ministeriön osastonjohtaja Janin ja hänen työkaverinsa Hannen kertomana. Uskon, että jokaiselle lukijalle syntyy näistä versioista oma suosikkinsa.

Ei, ei ja vielä kerran ei kuvaa hauskalla otteella keskiluokkaisten kipuilua siitä,  että koska kaikkea on runsaasti, mikään ei tunnu miltään. Teemana ovat keski-iän kriisi sekä pitkän avioliiton väljähtäminen. Monet kirjan lukeneet lupailivat kirjan olevan viiltävä ja nokkela ajankuvaus. Minusta kirja oli tosi hyvä, mutta ei niin uusi ja oivaltava, kuin kuvittelin.

Ei, ei ja vielä kerran ei muistutti minusta tosi paljon Erlend Loen Doppler-sarjaa, jossa päähenkilö turtuu elämäänsä ja muuttaa ulos asumaan. Sekä Loen että Lykken hahmot tuskailevat samojen asioiden äärellä, ja myös Lykken kirjassa yksi henkilöistä asuu autossa. Toisaalta Loen kirjat ovat teräviä ja hauskoja, joten jos pitää niistä, pitää varmasti myös tästä.

Itse tykkäsin etenkin pettävän aviomies-Janin osioista. Keski-ikäisen virkamiehen elämäntuska tuntui samalla sekä vieraalta että tutulta ja nauratti aika-ajoin tosi paljon. Paras purkautuminen tapahtuu kirjan loppupuolella, kun Jan suuttuu mielessään sekä psykiatrille että papille. Elämässä on liikaa mahdollisuuksia – tarvitaan ihan kuka vain, joka asettaisi rajat ja käskisi ihmisten ryhdistäytyä.

Nina Lykke
Ei, ei ja vielä kerran ei
suomentanut Sanna Manninen
Gummerus 2019
261 sivua

Kulttuuri Kirjat