Tommi Kinnunen: Pintti

Pintti.jpg

Tommi Kinnusen kolmas romaani sijoittuu sodanjälkeiseen Suomeen ja kyläyhteisöön, jonka keskipisteenä on lasitehdas. Kirja kertoo kolmen päivän tapahtumista, ja kertojana on kolme aikuista sisarusta.

Pidin todella paljon Kinnusen Neljäntienristeyksestä ja Lopotista, ja siksi odotin kirjaa kovasti. Kuten Neljäntienristeyksessä ja Lopotissakin, Pintissä pääosassa ovat naiset. Tässäkin päähenkilöt ovat erilaisia ja yhteisönsä osittain kummeksumia: Jussi on heikkolahjainen ja aisteiltaan yliherkkä aikuinen mies. Helmi on sureva leski ja Raili kaupungissakin asunut seksin suhteen vapaamielinen nainen, joka ei ota paineita velvollisuuksista.

Minusta on ihanaa, jos hyvissä romaaneissa kuvataan juuri sodanjälkeistä Suomea. Pintissäkin se oli mielestäni parasta. Kinnunen kuvaa niin tarkasti tehdastyöläisen elämää, että pystyin kuvittelemaan itseni kirjaan. Tapahtumien aikaan sota oli ohi, mutta sen vaikutukset näkyivät vielä. Pintissä naiset ovat ottaneet sodan aikana tehtaan haltuunsa, mutta palanneet miehet haluavat omat työnsä takaisin.

Tehdasta ja lasinvalmistusta kuvataan paljon, mielestäni aavistuksen liikaa. Vaikka kaikki on kirjoitettu upeasti ja kieli on nautinnollista luettavaa, huomasin kyllästyväni näissä kohdissa. Halusin kuulla sen sijaan kertojien kohtaloista. Lasinpuhalluksen kuvaukset löytyvät kirjan alkupuolelta, ja sen jälkeen harvenevat. Tuntuu siltä, että Kinnunen saa kerrottua kaiken oppimansa lasinvalmistuksesta, ja voimme siirtyä eteenpäin. Kirjan lopussa olisin toivonut romaanin jatkuvan. 

Pintille minulta monia tähtiä. Jään odottamaan lisää historiallisia romaaneja Kinnuselta.

Tommi Kinnunen

Pintti

WSOY 2018

304 s

 

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

Kyynikon rinnassa läikähti lämpö

pienennetty kuva pinnalla pysymisen.jpg

Olipa upea kesä! Kaksoispiste jäikin yllättävien helteiden myötä kesätauolle, koska aikaa ei raaskinut käyttää koneella istuen. Nyt ehtii taas muistella kesän kirjoja.

Juhannuksen aikoihin luin Libby Pagen uutuus- ja esikoiskirjan Pinnalla pysymisen taito. Pidän uimisesta niin paljon, että minulle tulee pelkän turkoosipohjaisen uima-altaan näkemisestä hyvä olo. Valitsinkin kirjan pelkän kannen perusteella, vaikka en yleensä niin tee. Uimahallinturkoosi oli lupaus hyvästä, ja kauniin alkukesän pehmentämänä tein poikkeuksen.

Pinnalla pysymisen taito on kertomus 87-vuotiaasta Rosemarysta, joka on asuu englantilaisessa pikkukaupungissa ja harrastaa intohimoisesti uintia. Hänelle tärkeä maauimala uhataan lakkauttaa ja myydä suuryritykselle. Rosemary ryhtyy pelastamaan uimalaa. Apuna hänellä on nuori paikallislehden toimittaja Kate. Kate on yksinäinen ja epävarma itsestään. Hän saa projektista sisältöä elämäänsä ja Rosemarysta hyvän ystävän.

Parasta kirjassa oli se, että sankaritar on vanha nainen, jolla on hieman karismaakin. Rosemaryn tarina oli kiinnostava, ja olisin halunnut hänelle vielä isomman roolin (Katen kustannuksella). Kirjassa käsitellään kauniisti vanhenemista ja lesken ikävää. Oli myös mukavaa lukea pikkukaupungin yhteisöllisyydestä ja asukkaiden rohkeudesta. Olen itse työskennellyt paikallislehdessä Katen ikäisenä, ja toimittajan työstä oli kiva lukea.

Tottakai ns. feelgood-kirjat ovat yleensä helppolukuisia ja alleviivaavia. Tämä kirja oli sitä minun makuuni liiankin kanssa. Juoni ja henkilöt olivat melko uskottavia, mutta kirja oli silti naiivi ja ajoittain pateettinen. Yhdessä vaiheessa tarkistin, ettei kirja sittenkin ole lasten- ja nuortenkirja. Ajattelin jättäväni kirjan kesken, mutta teksti oli niin höttöistä, että olin pian lukemisen sijaan pikemminkin silmäillyt kirjan loppuun

Hienoisesta lapsellisuudesta huolimatta Pinnalla pysymisen taidossa oli paikoitellen jotain hyvin sympaattista. Huomasin kirjan loppupuolella hieman lämpiäväni tarinalle, etenkin Rosemarylle. Ensisijaisesti kirja sopii kuitenkin romanttisten tarinoiden sydänystäville, jotka haluavat onnellisen lopun. Pesunkestäville kyynikoille suosittelen sitä luettavaksi vain omalla vastuulla.

Libby Page
Pinnalla pysymisen taito
alkuteos: The Lido
Otava 2018
331 s.

 

Kulttuuri Kirjat