28 tuntia Philadelphiassa
Vieressäni istuva nainen aivastaa kolme kertaa. En tiedä vaimentavatko korvissani olevat korvatulpat aivastuksien äänet vai onko naisen aivastukset vain niin äänettömiä? Oma aivastukseni herättäisi edessämme olevan Business-luokan matkustajat.
Istun ystäväni J:n Finnairin platinakortin ansiosta American Airlinesin Main Cabin Extra -luokassa matkalla Zürichista Philadelphiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa himpun verran enemmän jalkatilaa, aiemman koneeseen nousuryhmän ja ilmaisen alkoholitarjoilun puolentoista litran muovisista viinipulloista kaadettuina. En tiedä olisiko se ollut niiden dollarien arvoista jos olisin tästä ”lisäpalvelusta” joutunut erikseen maksamaan.
Aiemmin koneeseen astuessani lentoemäntä sätti minua kun menen edellisen lentoemännän ohjeiden mukaan koneen toiselle käytävälle lentokoneen pienen keittiötilan läpi.Ihanaa asiakaspalvelua täällä American Airlinesilla! J valistaa minua, että kolmesta suuresta amerikkalaislentoyhtiöstä meidän allamme oleva yhtiö on kaikista eniten halpalentoyhtiömäinen. Juomakärryt tulevat kohdallemme heti lentokorkeuden saavutettuamme, ou jee! Lentoyhtiön muovimukien koolle on kuitenkin pakko antaa pelkkää kiitosta! Koneen muovimukit ovat ainakin kaksi kertaa isommat kuin Finnairin käytössä olevat mukit, mutta eikös Amerikassa kaikki ole isoa?
Yritän saada (pienehköön) suklaajäätelöpikariin lusikaksi kutsuttavaa littanaa muovinpalasta läpi, siinä onnistumatta. Jäätelö on kuin kiveä. Jäätelö ei ole ikinä aiemmin käsissäni kestänyt valmistetussa olomuodossaan näin kauaa.
Business-luokan verhot siintävät silmiemme edessä. Verhojen läpi näkee. Verhot muistuttavat kesämökkimme tuuletusikkunan hyttysverhoa. Verho erottaa meidän 14 hengen pienen Main Cabin Extra -osaston Business-luokasta, joka nauttii muovisista pikareistaan virvokkeita. Astetta parempia virvokkeita kuin mitä me nautimme täällä pari penkkiriviä taaempana Main Cabin Extra -luokassamme. J ihmettelee vieressäni Business-luokan muovisia pikareita. Mikseivät ne ole lasia?
Koneemme Boeing 767 on jo nähnyt useita lentomaileja. Meillä ei ole monelta muulta kaukolennolta tutuksi tulleita istuinkohtaisia näyttöjä vaan edessäni istuvan miehen takaraivon takaa näen yhden ”loossimme” yhteisistä näytöistä. Tunnen takapuoleni alla joka kerta pienen tärähdyksen kun joku vetää vessan.
Lentokoneen nokka on kohti Philadelphiaa. Vietimme kahden tunnin vaihtoajan Zurichin lentokentän loungessa syöden välimerellisiä kasviksia ja jugurttia. Zürichin lentokentän loungen jälkeen emme kuule suomenkieltä ennen Helsingin kotiinpaluulentoa Prahan lentokentällä.
Edessämme on reilun yhdeksän tunnin lento kohti Philadelphiaa. Olin hankkinut kaksi vuotta voimassa olevan ESTA:n jo viime syksynä ennen New Yorkin lentoani, joten nyt minun ei tarvinnut maksaa uudelleen ESTA:n 25 dollarin kulua.
Matkamme lentokoneeseen ei mennyt ihan suoraviivaisesti. Zürichin lentokentän portilla ojensin oman boarding passini, mutta minua ei päästettykään heti koneeseen sisään. Luulin ensiksi, että kyse on siitä ettei vielä ollut oman boarding groupini vuoro. J oli kuitenkin tarkkaavaisempi ja ohjasi meidät tiskille, jossa meille pidettiin pienimuotoinen kuulustelu. Tiskin takana työskentelevä jenkkinainen otti passimme ja boarding passimme vuorotellen käsittelyynsä. Huomasin, että meidän nimet oli kirjoitettu käsin erilliseen vihkoon virkailijan nenän eteen.
Minulta kysyttiin mm. missä olen töissä, mitä teen työkseni, kuka on tämän yrityksen pääjohtaja, mitä teen vapaa-ajallani, missä joogani joogaan. Suljettuja kysymyksiä toinen toisensa jälkeen, ikäänkuin olisin jossain englanninkielen suullisessa tentissä. Takeltelen sanoissani, sillä kysymykset tuntuvat vaan niin absurdeilta? Tiskin takana oleva henkilö ei todellakaan tiedä kuka on meidän yhtiön pääjohtaja!
J:lle tehtiin samantyyppinen kuulustelu minun jälkeeni. Saimme passeihimme pienet tarrat takakanteen ja luvan ahtautua lentokoneen sisälle aseistettujen vartijoiden ohi. Portilla työskentelevä lentoyhtiön miestyöntekijä hyvästelee minut suomeksi sanomalla ”kiitos, moi moi!”.
Lento sujuu mukavasti torkkuen ja kirjaa lukien. Rajamuodollisuudet Philadelphian kentällä sujuvat kätevästi kolmen aikaan lauantaina iltapäivällä paikallista aikaa. Passintarkastaja kummastelee Philadelphian matkani lyhyttä kestoa, mutta kirjaa passiini kuitenkin maahantuloleiman tottuneesti. Aurinko paistaa ja lentokenttä sijaitsee lähellä Philadelphian keskustaa.
Päätämme ottaa Uber-kyydin kohti Airbnb-kämppäämme. Kyytimme saapuu nopeasti ja kustantaa meille hieman vähemmän kuin taksi, hieman alle 30 dollaria. Taksin hinta olisi ollut 35 dollaria. Junalla keskustaan olisi päässyt 6,50 dollarilla, mutta hintaero oman kyydin ja julkisen kyydin välillä on niin pieni, että päätämme panostaa helppouteen.
Uber-kyydillämme olemme noin varttitunnissa majapaikassamme Ridge Avenuella. Onkohan katu nimetty Kauniiden ja rohkeiden mukaan, heh heh. Kotikatumme ei kuulu Philadelphian hienoimpiin. Huomaamme porraskaiteessa kiinni olevat avainkotelot ja koodini avulla saan niistä yhden auki. Mieleemme tulee erilaisissa pakopeleissä käytettävät haastetehtävät.
Kävelemme pitkän käytävän läpi kohti tulevan yön majapaikkaamme, ikkunatonta kahden makuuhuoneen asuntoa. Edelleen tämä muistuttaa pakopeliä :D Luksus ei kuulu tämän majapaikan sanavarastoon, mutta ajaa asiansa yhden yön ajaksi. Jääkaapin päältä J huomaa kolamaista töhnää ja yhden yksinäisen irtoripsiparin. Meillä molemmilla on kuitenkin omat isot sängyt ja isojen peittojen alle pystymme kaivautumaan ilmastoinnin kylmyyttä karkuun.
Shop till you drop!
Jätämme reppumme majapaikkaamme ja suuntaamme kävellen kohti kaupungin keskustaa ja vielä muutaman tunnin ajan auki olevia liikkeitä. Huomaamme myöhemmin, että osa kaupoista on Philadelphiassa auki myös sunnuntaina, kätevää!
Tässä muutamia poimintoja Philadelphian shoppailutarjonnasta.
Philadelphian keskustan shoppailualueet sijaitsevat pääosin Chestnut Streetillä ja Market Streetillä.
- Century 21(New York vastaavissa liikkeissä ei ollut viime vierailuni aikana näin siistiä kuin tässä liikkeessä, jes!)
- Uniqlo Chestnut Streetillä
- Rittenhouse Squaren lähistöllä on myös paljon pienempiä muotiliikkeitä. Puisto antaa myös ihanan vehreän lepotauon shoppailukierroksen keskellä!
Edellisenä viikonloppuna Philadelphiassa ollut vanha työkaverini vinkkaa meille One Liberty Observation deckistä. Suuntaamme rakennuksen 57. kerrokseen (hissillä) ihailemaan maisemia. Sisäänpääsymaksu on kohtuullinen, 15 dollaria per henkilö eikä näköalapaikka kuhise turisteja valtoimenaan vaikka on lauantai-ilta.Hinta on huomattavasti halvempi kuin mitä olisimme näköalavierailusta esimerkiksi New Yorkissa maksaneet!
Tunnen jalkojeni alla miten tämä korkeaa rakennus heijuu, apua! Näköalakerroksen suhteellisen likaisten ikkunalasien takaa on kuitenkin hyvä ihailla ympärillemme avautuvia maisemia. Nautimme yläilmoissa juoma-automaatista ostettuja Diet Pepsejä. Miksei Suomestakin voi saada Diet Pepsiä, mur!
Takaisin tukevan maan pintaan päästyämme nappaamme läheisestä Mäkkäristä ateriat mukaamme, sillä nälkä alkaa kurnia. Alkaahan kello olla Suomen aikaa olemaan jo aamuyön tuntien puolella! Päätämme jatkaa matkaamme kohti kämppäämme, sillä Mäkkärin asiakaskunta ei vaikuta siltä, että pystyisimme rauhassa nauttimaan päivän transrasva-annoksemme.
Kävellessämme kohti asuntoamme huomaamme kuitenkin Rail Parkin, Philadelphian pienemmän vastineen New Yorkin High Line Parkille.
Syömme aavistuksen jäähtyneet Mäkkäri-ateriamme ihaillen Philadelphian keskustan taakse painuvaa aurinkoa ja stalkkaamme kuinka eräästä pariskunnasta otetaan valokuvia. Pakko myöntää, että Rail Park ja auringonlasku sopivat valokuviin mahtavasti ikuistettaviksi! Rail Parkin on tarkoitus laajentua lähivuosina.
Vikat tunnit Philadelphiassa
Sunnuntaiaamuna on aika pakata reput ja suunnata kaupungille. En löydä asunnostamme ohjeita avaimen palautukseen eikä vuokraemäntämme vastaa viestiini nopeasti. Itseasiassa hän ei ole vastannut vielä tähän päivään mennessä ollenkaan viestiini! Tällaista kommunikaation tasoa en ole aiemmissa Airbnb-kohteissani törmännyt. Päätämme lopulta jättää avaimen samaan paikkaan mistä sen otimme.
Airbnb-kämppien huonona puolena on se ettei matkatavaroille ole helppoa säilytyspaikkaa jos ei ole suoraan majapaikasta lähdössä lentokentälle. Löydän netistä Vertoe-nimisen palvelun, jossa pystyy netissä etukäteen varaamaan matkatavaroilleen 5,95 dollarin hintaan säilytyksen.
Meitä lähin Verteon toimipaikka on Old Cityssä sijaitseva hostelli jonne kävelemme parissa kymmenessä minuutissa. Kävelymatkamme aikana bongaamme muun muassa kahden miehen tekevän piristysainekauppaa eräässä tieristeyksessä ja eteemme sattuu myös Yhdysvaltain vanhin asuinkatu Elfreth’s Alley, jonka juuret ovat peräisin 1720-luvulta.
Sunnuntain aikana kävelemme reippaat 35 000 askelta tutustuen Philadelphiaan. Näemme historiallisia rakennuksia, viiletämme hetken elokuvahistoriassa Rocky Stairseja kummastellen, näemme Rocky-patsaan ja vierailemme Philadelphia Museum of Artissa hellettä paossa. Saamme kunnon kävelytreenin ennen kahdeksan tunnin lentoamme kohti Prahaa.
Syömme nopean lounaan ihanassa kauppahallissa Reading Terminalissa ennen lentokentälle siirtymistä. Tässä kauppahallissa on tunnelmaa ja kaikenlaista ruokaa! Helteinen päivä oli tehnyt erityisesti Yhdysvaltain vanhimman jäätelökioskin Bassettsin eteen pitkän jonon.Laukkujen säilytyspaikan mies suositteli myös Reading Terminalin hollantilaisen ravintolan pannukakkuja meille, mutta tältä reissulta ne jäivät testaamatta.
Valitsemme ensimmäisestä näkemästämme kojusta Philly Cheesesteakit, kaupungin kuuluisat lihapatongit. Bongaan meille istumapaikat teini-ikäisten koulupoikien pöydästä. Pojat kysyvät minulta mistä tulemme ja miten pitkään olemme Yhdysvalloissa. Pojan ilme on hämmästyyt kun kerron hänelle, että olemme täällä ainoastaan kaksi päivää. Todellisuudessa kaksi päivää on yläkanttiin pyöristetty vastaus. En kehtaa sanoa hänelle, että vietämme täällä ainoastaan 28 tuntia!
Philly Cheesesteakien maku ei vakuuta meitä. Lounaamme on ikään kuin iso hot dog-sämpylä, jonka välissä on lihasuikaleita, sipulia ja juustoa.Noh, tulipa testattua kaupungin nimikkoruoka.
Näimme 28 tunnissa yllättävän paljon. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa niin olisimme luultavimmin tutustuneet Fishtownin kaupunginosaan ja Fairmont Parkiin vuokraamalla pyörät allemme. Philadelphian keskusta saa kiitosta käveltävyydestään. Kaduilla näkyi kuitenkin kaupungin nurjakin puoli, kodittomia ja erilaisten aineiden vaikutuksen alaisena olevia ihmisiä oli silmin nähtävän paljon.
Philadelphian lentokentän sunnuntaisen iltapäivän turvatarkastuksessa joudumme jonottamaan tovin. Jonon kasvaessa A-terminaalissa liian pitkäksi, henkilökunta ohjaa meidät juna-seisakkeen kautta kohti B-terminaalin turvatarkastusta. En tiedä säästimmekö siinä yhtään aikaa, mutta ehdimme kuitenkin vierailla hyvin Centurion Amex -loungessa ennen Philadelphia – Praha -lentomme alkamista.
Lounge oli äärimmilleen täyteen ammuttu sunnuntaina iltapäivästä, osa matkustajista joutui istumaan melkein lattialla. Onnistuimme saamaan kuitenkin oman pöydän samppanjalaseillemme ja söimme varhaisen illallisen loungessa ennen kuin reilun kahdeksan tunnin lentomme kohti Prahaa alkoi.
Tällä kertaa meidän Main Cabin Extra-paikkamme A330-koneessa olivat heti Pemium Economy-luokan takana ja meillä oli tällä kertaa ruhtinaallisesti jalkatilaa. Premium Economyn asiakkailla oli astetta isommat penkit ja heidän ruokansa tarjoiltiin posliinilautasilta hieman suuremman jalkatilan päällä.
Tällä lennolla ikkunapaikalta pääsi tarvittaessa harppomaan toisen jalkojen yli vaivattomasti. Onnistuimme saamaan unen päästä kiinni melko pian ruokatarjoilun jälkeen ja nukuimme molemmat noin viiden tunnin yöunet. Kätevää! American Airlinesin ruoka- ja juomatarjoilua on pakko siitä kiittää, että se aloitettiin käytännössä heti ilmaan nousun jälkeen. Se antoi monelle mahdollisuuden entistä pidempään lepoaikaan lennolla.
Lentokoneen elokuvatarjonta olisi ollut menolentoa parempi, mutta onneksi maltoin vuorata itseni J:n mukana tuomilla silmälapuilla, tohveleilla ja korvatulpilla. Enkä herännyt unieni aikana kuin muutaman kerran kun lentoemännän takapuoli osui puolittain käytävällä retkottavaan olkapäähäni.
Takaisin Suomessa olimme maanantaina kello 15 paikallista aikaa. Olin pois kotoa 58 tuntia ja ehdin kokemaan tämän reissun. Edelleen suurin osa lähipiiristäni on sitä mieltä, että reissussamme ei ollut mitään järkeä. Eräs työkaverini aikoo käyttää tätä matkaa esimerkkinä kun hänen oma äitinsä kyseenalaistaa hänen reissunsa.
Philadelphian reissun plussat ja miinukset
- + Näimme yllättävän paljon lyhyessä ajassa
- + Lennot sujuivat ajoillaan
- + Sää suosi meitä
- +Emme kärsineet aikaerorasituksesta, sillä emme ehtineet tottumaan uuteen aikarytmiin
- -Kämppämme ilmastointia ei pystynyt säätämään
- -Kämpän yläkerrassa asui norsuja (?), korvatulpat olivat pakolliset yöllä!
- -Kaupungilla olonsa tunsi välillä hieman turvattomaksi kun vastaan käveli erilaisissa aineissa olevia ihmisiä
- -Jouduimme hankkimaan erillisen matkatavarasäilytyksen vikoiksi tunneiksi
- -Suomalaisen on kallista pitää omaa nettiään paikan päällä vaan on wifi-verkkojen varassa
Philadelphiassa saa kulumaan hyvin pari päivää. Philadelphia sopiikin hyvin päiväretkikohteeksi vaikkapa New Yorkista käsin, sillä junamatka näiden kahden kaupungin välillä sujuisi puolessatoista tunnissa.
Reissun pakolliset kustannukset:
- Lennot 304 euroa per pää
- Majoitus 76,23 euroa per pää
- Lentokenttäkuljetukset Philadelphiassa 30 dollaria (noin 27 euroa), Suomessa 5 euroa.