Hong Kong
Hong Kong
Hong Kongin lennolle astuessamme Cebun lentokentällä olimme viettäneet aikaa Filippiineillä aika tarkkaan tunnilleen kymmenen päivää. Edessä olisi kolme kokonaista päivää Hong Kongissa.
Filippiineilla oli kiva käydä täyttämässä D-vitamiini varastot, eläminen oli suhteellisen edukasta suomalaisen mittapuun mukaan, mutta ruoka ja turistien silmäänviilaminen ei sytyttänyt. Filippiinit olivat pitkään olleet bucket listilläni ja nyt sain sen ruksittua pois. Palawanin saari kuuluu edelleen bucket listilleni, mutta Boracaylle ja Boholille tuskin ainakaan suunnitelmallisesti tulen toiste vierailemaan kun maailmassa riittää niin paljon muitakin paikkoja nähtävänä.
Lento Hong Kongiin Cathay Pacificillä kesti Cebusta kolmisen tuntia. Laskeuduimme kylmään Hong Kongiin kymmenen jälkeen illalla.
Saimme rinkat matkalaukkuhihnalta ja suuntasimme lentokentän bussiasemalle, sillä pääsisimme A21-linjan bussilla suoraan majapaikkamme viereen.
Löysimmekin bussin helposti, mutta bussista ei onnistunutkaan bussilipun ostaminen, sillä kuljettaja ei anna vaihtorahaa ja meillä oli ainoastaan suuria automaatista juuri nostettuja Hong Kongin dollareita lompakossamme. Kuski opasti meidät lipunmyyntitiskille, joka oli vielä muutaman minuutin auki. Ostimme 33 dollarin hintaisen lipun ja onnistuimme juuri näkemään bussimme takavalojen kajon ehtiessämme bussin laiturille.
Odottelimme noin vartin ajan hytisten kevytuntsikoissamme hieman päälle kymmenen asteen lämpötilassa seuraavaa bussia, joka saapui ja vei meidät ruuhkattomassa liikenteessä alle tunnissa Tsim Sha Tsuin alueella sijaitsevalle Mody Roadin bussipysäkille.
Harhailimme korttelissamme tovin ennen kuin löysimme Big Wave Travel guesthousen sisäänkäyntiä. Matkaystäväni A-E oli selvittänyt etukäteen miten pääsisimme näin myöhään guesthouse-huoneeseemme, sillä ”vastaanotto” ei enää näin puolenyön aikaan olisi käytössä majapaikassamme.
Ohjeet olivat hieman epämääräiset, mutta onnistuimme vihdoin avaamaan pienen huoneemme oven. Huoneemme ei ollut paljoa laivan hyttiä suurempi ja huoneessa oli kylmä! Meillä oli oma kylppäri ja erittäin hyvän suihkupaineen tarjoava suihku. Emmehän me kuitenkaan Hong Kongiin tulleet huoneessamme elämään vaan laitoimme hupparit päälle ja siirryimme pehkuihin.
Aamulla lähdimme metsästämään aamiaista ja naapurikadulla törmäsimmekin ihanaan ranskalaiskahvilaan (http://www.passionbygd.com/)! Kunnon leipää, nams! Voimme lämpimästi suositella tätä kahvilaa! Ja kahvilassa oli muitakin ihanuuksia ja päätimmekin tulla kahvilaan vielä toistekin. Ja niin teimmekin viimeisenä matkapäivänämme.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme legendaarisella Star Ferryllä lahden yli Hong Kongin saarelle.
Valitsimme vahingossa hieman kauemmaksi Wan Chaihin suuntaavaan lauttaan, mutta kävelimme sitten hieman tutustuen tähän alueeseen matkallamme Peak Tramille kohti Hong Kongin kuuluisinta näköalatasannetta The Peakia.
Näköalatasanteelle oli matkaamassa muutama muukin. Jonotimme melkein tunnin ennen kuin pääsimme hyppäämään huipulle menevään täpötäyteen ratikkaan. Ihmiset tönivät ja olivat todella ahnaita tavoitellessaan istumapaikkaa ratikasta. Pääsimme perille ja kulkureitti olikin ohjattu niin, että edessämme oli maksullinen näköalatasanne eikä hieman alempana oleva maksuton näköalatasanne. Maksoimme Octopus-kortilla (paikallinen matkakortti) noin seitsemän euron hinnan ja pääsimme ihailemaan Hong Kongia yläilmoista.
Ratikkamatkan ylös pystyi myös maksamaan Octopus-kortilla, joten kortin hankkiminen on viisasta jos kaupungissa viettää muutamankin päivän. Kortinhaltijana pääsee myös hieman oikaisemaan The Peakin ratikkajonossa, sillä erilliselle maksutiskille ei tarvitse jonottaa kun matkan voi maksaa suoraan portilla.
Octopus-kortti maksaa 50 dollaria ja siihen pystyy lataamaan lisää rahaa helposti. Kortilla pystyy maksamaan myös monessa kaupassa. Me törsäsimme kortin viimeiset dollarit lentokentän 7elevenissä.
Ihailtuamme tuulisia maisemia hetken suuntasimme kävellen takaisin alaspäin, sillä emme jaksaneet jonottaa ratikan kyytiin. Takaisin huoneellemme matkasimme metron kyydissä Hong Kongin saarelta ja lähdimme hakemaan illallista Marks and Spencerin ruokaosastolta. Illallisen söimme ensimmäisenä iltana huoneellamme vaikkakin M&S:n ruokaosaston ruuat olivatkin yli tuplasti kalliimpia kuin esim Lontoon M&S:n ruokaosastolla.
Olimme saaneet tarpeeksemme nähtävyyksistä ensimmäisenä päivänä ja seuraavan päivän vietimme eri ostoskeskuksia kierrellen ja shoppaillen.
Vierailimme myös maailman halvimmassa Michelin tähti ravintolassa Tom Ho Wanissa. Emme joutuneet jonottamaan pöytää pitkään, mutta ravintolan kehut Lonely Planetissa ja muualla olivat saaneet aikaan sen, että asiakkaita piisasi ilman erikoista asiakaspalvelua. Dumplingseista ei tullut uusia lempiruokiamme, mutta paikassa oli silti kiva käydä, vaikka etsimmekin ravintolaa pitkään. Kysyimme varmaankin kolmelta eri ihmiseltä jatko-ohjeita miten ko. ravintolan löydämme.
Shoppailu ja kaupungilla kierteleminen jatkui myös viimeisenä päivänämme. Oli hyvä, että emme jättäneet kaikkia shoppailuita viimeisen matkapäivämme eli lauantain varaan, sillä lauantaina kaupungilla oli TODELLA paljon ihmisiä.
Viimeisen illan dinnerin söimme lempikauppani Mujin ravintolassa. Ateria oli kohtuuhintainen ja erittäin maukas curryateria.
Hong Kong oli mielestäni yllättävän kallis. Toki asian pystyi jo majoitusta valitessa havaitsemaan, mutta olin yllättynyt silti. Mäkkärissä söimme ensimmäisen päivän lounaan ja kana-ateriani oli halpa noin 3,5 euron hinnallaan. Siihen Hong Kongin halpuus sitten loppuikin.
Sunnuntaiaamuna koitti sitten aika lähteä aamun ensimmäisellä bussilla puoli kuuden aikaan kohti lentokenttää. Kaksikerroksinen bussi täyttyi melkein äärimmilleen matkalaukuista matkan varrelta ja matka-aika lentokentälle olikin paluumatkalla reilu tunti.
Pääsimme kuitenkin sutjakkaasti takaisin Hong Kongin lentokentälle ja kotimatkamme alkoi pitkällä 13 tunnin lennolla kohti Pariisia. Päivälento sujui yllättävän kivuttomasti.
Pariisin kentän huonot opaskyltit meinasivat johdattaa meitä harhaan etsiessämme omaa jatkoterminaalia. Odottaessamme Helsingin lentoa vierailimme kentän loungessa Priority Pass-korteillamme.
Helsingin lento oli hieman myöhässä ja vihdoin yöllä yhden aikaan olin kotona Kalliossa 615-bussimatkan jälkeen. Talvilomareissu oli taputeltu, unta palloon ja aamulla toimistolle. Arki oli jälleen alkanut.