Alicanten lämpö
Espanjan matkailuni on viime aikoina keskittynyt Aurinkorannikolle ystävieni residenssien ansiosta, mutta nyt oli aika ottaa pala minulle tuntemattomampaa Espanjaa haltuun. Norwegianin punaiset siivet veivät minut pitkäksi vappuviikonlopuksi Costa Blancalle, Alicanteen. Alicante oli valikoitunut kohteekseni, sillä onnistuin nappaamaan lennot Norwegianin vanhentuvilla pisteilläni.
Alicanten lentokenttä on suhteellisen täynnä nuoria matkustajia saapuessani pienehköön asemarakennukseen. Polttariporukoita, ystäväpoppoita ja muita riehakkaalla tuulella olevia iloisia ihmisiä. Katson lähtöportin määränpäätä mihin matkustajat jonottavat: Ibiza. Totta, Ibizan saari sijaitsee lyhyen matkan päässä Alicantesta. Nyt en ollut kuitenkaan lähdössä tutkimaan Ibizan parhaita dj-keikkoja vaan olisi aika etsiä bussipysäkki ja napata bussi kohti Alicanten keskustaa.
Reilun puolen tunnin päästä laitoin reppuni uudelleen selkään ja suuntasin Alicanten kuuluisaa kävelypromenadia pitkin kohti majapaikkaani Hostal Smilea. Majoituksen sijainti oli täydellinen kaupunkilomaani varten. Sain majapaikan isännältä kaupungin kartan ja hyvät ravintolasuositukset. Kevät oli ollut kiireinen ja en ollut oikeastaan tutkinut uutta matkakohdettani niin syvällisesti kuin yleensä teen. Olin enemmän kuin kiitollinen kaikista saamistani vinkeistä.
Alicanten vanha kaupunki ja keskusta on helppo ottaa kävellen haltuun. Sandaalini viuhuivat pitkin vanhan kaupungin liukkaita katuja ihaillessani espanjalaista eloa. Kaikki polttariporukat eivät ilmeisesti suuntaa Ibizalle vaan vanhan kaupungin baarikeskittymissä näki erityisesti brittipolttariseurueita samanlaisissa t-paidoissaan, enemmän ja vähemmän horjuen eri kuppiloiden edessä.
Olin kiitollinen ettei majapaikkani sijainnut baarikeskittymien lähistöllä vaan hieman sivummassa, mutta silti lyhyen kävelymatkan päässä. Alkuperäinen majapaikkani olisi ilmeisesti sijainnut juuri täällä, mutta onneksi majapaikan emäntä viestitti heti varaukseni jälkeen viikonloppujen melusaasteesta ja ystävällisesti pyysi etsimään muuta majoitusta jos suunnitelmani oli nukkua öisin.
Alicanten päänähtävyydet
Hyvillä kengillä kävelet helposti Alicanten päänähtävyydet läpi. Alicanten kauppahalli on paikallisten suosima ostospaikka jossa ostosten lomassa voi ottaa viinilasillisen ja hieman tapaksia. Ehdoton visiitti lisättäväksi Alicanten listalle! Kauppahallilta on hyvä jatkaa kaupunkikierrosta. Nappasin rasiallisen mansikoita matkaevääksi ja jatkoin matkaani.
Plaza del Carmenin alue on hieman korkeammalla ja Calle San Rafaelin päästä pääsee ottamaan suunnan kohti Santa Barbaran linnoitusta. Calle San Antonio on myös söpö katu erivärisinä rakennuksineen ja kukkaruukkuineen. Tulevaa vappuriehaa valmisteltiin täyttä häkää ja näin alueen hienot koristeet. Tälle alueelle olisin halunnut tulla joku ilta, mutta aika loppui kesken lyhyellä Alicanten reissullani.
Suuntasin google mapsini johdattelemana alas kohti ilmaista MACA-museota ja sen viileää ilmastointia.Olisin pettynyt museon tarjontaan jos museoon olisi ollut pääsymaksu. Kartan mukaan hissi Santa Barbaran linnoitukselle lähtisi suhteellisen läheltä museota. Ravaan katua edestakaisin ennen kuin huomaan, että hissin sisäänkäynti on alhaalla kulkevan autotien vieressä.
Hissin piti olla ilmainen, mutta kassalla maksan mielelläni kortilla muutaman euron maksun ja kerron kotimaani. Jono linnoituksen hissille kulkee hitaasti eteenpäin kun kävelen pitkää sinertävää käytävää pitkin syvemmälle kallion alle. Olenko matkalla johonkin huvipuistolaitteeseen nyt vai minne?
Santa Barbaran pääaukiolta pääsee ihailemaan Alicantea yläilmoista, mutta saadakseen vielä paremman kuvan kaupungista tulee kiivetä lisää ylätasanteelle. Voin kuvitella miten lämpimästi aurinko kesäkuukausina porottaakaan tänne eli vesivarannot ja vaatetus on hyvä miettiä tarkkaan. Eräs nainen oli päättänyt tulla linnoitukselle korkokengissä, en usko hänen päässeen ehjin nilkoin linnoitukselta pois. Omakin vierailu linnoituksella venyi, sillä coverbändin keikka oli juuri alkanut viereisessä baarissa. Täydellinen tapa viettää lauantaita! Kylmä olut kädessä ja bändi soittamassa puiden katveessa! On huhtikuun viimeisiä päiviä, mutta tuntuu ihan keskikesältä!
Alicantessa saa kulumaan pari päivää rennosti, mutta silti kohdaten koko ajan uusia nähtävyyksiä. Keskikesällä kaupungilla pukkaa soijaa varmasti! Oman reissuni aikana oli lämpötila reippaasti yli 20 astetta, mutta pilvet tekivät nähtävyyskierroksistani siedettävämpiä.
Espanjaan matkatessa on hyvä muistaa espanjalainen illalliskulttuuri. Silloin kun suomalaisen maha jo alkuillasta kurnii, ei välttämättä kaikki ravintolat vielä ole avanneet keittiöitään. On siis aika joko myöhäistää omia rutiineja tai odotella juoman parissa jossain Alicanten lukuisista baareista.
Syö ja juo Alicantessa:
- Soho Parc
- El Garage Bar Alicante – hyvä ja edukas menevä ruoka-ja juomapaikka
- Lizarran – hyvä ketjupaikka tapaksille ja edukkaille juomille
- La Tasca del Barrio
- Chipen – yksi harvoista paikoista joista on mahdollista saada paellaa yhdelle hengelle
Benidorm
Alicantesta siirtyy Benidormiin kätevästi raitiovaunulla. Reilun tunnin ja lukuisten raitiovaunupysäkkien jälkeen olet Benidormissa vaikka matkaa on reippaasti enemmän kuin Helsingin raitiovaunuverkostossa. Alicantessa kyytiin kannattaa nousta Luceroksen asemalta saadakseen ikkunapaikat jotta pääsee ihailemaan maisemia esteettä. Luceros olikin omaa majapaikkaani lähin asema ja lipun ostaminen automaatista sujui maksukortilla näppärästi. Luceroksen asema sijaitsee maan alla ja raitiovaunu pyyhältääkin esille vasta Santa Barabaran linnoituksen takana. Raitiovaunumatkan varrella voi ihailla pitkän San Juanin rannan innokkaita lenkkeilijöitä ja myöhemmässä vaiheessa hieman jylhempiä maisemia. Hienoja tontteja joille on rakennettu erikokoisia taloja ja uima-altaita.
Benidorm on SE paikka missä hyvin ikääntynyt brittiliha grillaantuu pronssisen ruskeaksi lukuisien aurinkotuntien aikana, jotka vietetään sähkökäyttöisen rollaattorimopon päällä ja lisätään melanooman riskiä. Nyt ollaan pakettimatkojen synnyinpaikassa, Benidormissa. Oletko joskus katsonut telkkarista ohjelmaa missä varttuneet britit ovat hankkimassa uutta kotia auringon alta? Usein ohjelma kuvataan juuri täällä.
”Pilvenpiirtäjät” reunustavat poukamaa tervehtien Välimeren aaltoja lähietäisyydeltä. Yhteen korkeimmista pilvenpiirtäjistä hissi vie pelkästään 20. kerrokseen vaikka rakennuksen kerroksien lukumäärä päätettiin tuplata rakennusvaiheessa. Hissi unohdettiin kuitenkin muuttuvien suunnitelmien tohinassa ja nykyisin rakennuksen ylimpiin kerroksiin pääsee pelkästään puhtaalla pakaravoimalla.
Benidormin asemalta on vielä reilun vartin kävely alamäkeen ja olet rannalla. Laatoitetulla rantabulevardilla on näppärä kaasutella sähkörollaattorimopolla ja jos vauhti on tarpeeksi hyvä niin saat moposi kiinni rantahiekkaan ja olet muutaman sentin lähempänä Välimerta.
Benidormissa en viihtynyt lounasta pidempään. Omaan makuuni siellä oli liikaa ihmisiä, liian täysi rantakaistale ja kallista. Talviaikaan eläkeläisiä on vieläkin enemmän Benidormissa. Odotin näkeväni vieläkin enemmän sähkörollaattorimopoja!
Lähdin talsimaan takaisin asemalle ja päätin jäädä pois kivassa kylässä, jonka olin bongannut raitiovaunun ikkunasta menomatkalla. Villajoysosan kylä paljastui todelliseksi helmeksi! Jäin raitiovaunun kyydistä pois Creutan asemalla. Rannalla pääsin pulahtamaan Välimeressä ihaillen rantakaistaleen monivärisiä rakennuksia.
Paikallisille meri oli vielä turhan viileää, mutta itselleni merivesi oli Suomen kesän lämpöistä, kuten myös monelle muulle turistille jotka pulikoivat kanssani meressä. Suklaatehdas Valorin tehdas sijaitsee myös täällä! Sinne en kuitenkaan tällä reissulla eksynyt vaikka tehtaan viereisessä isossa puistossa vierailinkin. Tässä puistossa pääsee liikkumaan liukuportaita pitkin! Tämä pysähdys oli mielenpainuva ja nappasin paljon kuvia tältä pysähdykseltä. Raitiovaunumatka Alicanteen oli ruuhkainen ja ihailin maisemia seisaaltani.
Vappupäiväaamuna varhain on kuitenkin aika nousta taksiin varhain ja aloittaa kotimatka. Taksikuski kaahaa vartissa majapaikastani lentokentälle. Radiosta ehtii tulla kaksi kasarihittiä sen aikana. Turvatarkastus sujuu ennen aamuviittä minuuteissa ja olen pian lentokentän lähtöporttien luona. Lattioilla makoilee/nukkuu niitä samoja polttariporukoita joita näin pari päivää aiemmin kaupungilla. Viereisen pöydän teinipoika tilaa pizzan aamupalaksi äitinsä kanssa. Itse naukkailen ciabattaleipääni ja ryystän kolaa maltillisesti etten joutuisi lentokoneessa vessajonoon.
Jos aikaa olisi ollut enemmän niin olisin vieraillut Torreviejassa katsomassa ”pinkkiä” järveä. Tai Tabarcan saarella. Ne jäänevät kuitenkin toiseen kertaan. Hasta luego Alicante!