Pohjois-Walesin ja Englannin huumaa: osa 1/3

Olimme ystäväni J:n kanssa molemmat katselleet Yle Areenasta sarjaa Maailman kauneimmat junareitit. Tässä ihanassa sarjassa  yksi jakso keskittyy Pohjois-Walesiin. Sinne mekin haluaisimme! Katsoin saman jakson useampaan otteeseen ennen matkaamme. Junakiskoja, jotka melkein viistävät merta. Snowdonian vuorille kiipeäviä junavaunuja ja hienoja maisemia.

Ajatuksissamme oli pitkään ollut Skotlannin patikkamatka, mutta tästä reissusta tulikin Pohjois-Walesin  ja Englannin kiertomatka. Ennen Manchesterin lentokentälle laskeutumista saimme ihailla lentokoneen ikkunoista Peak Districtin karun kaunista kansallispuiston maisemaa yläilmoista. Iso-Britannia on paljon muutakin kuin sen suurimmat kaupungit, olisimme kohta astumassa  meille tuntemattomammille poluille.

Ehdimme viikon reissulla kokea paljon. Tapahtumarikkaan viikon vuoksi päätin katkoa tämän reissun kirjoittamisen kolmeen eri osaan. Aloitetaan matka Englannin ja Walesin rajamailta Chesteristä ja Conwysta.

1. yö: Chester

Lensimme Manchesteriin huhtikuun ensimmäisenä lauantai-iltapäivänä. Jännitimme mihin junaan ehtisimme, sillä en ollut uskaltanut etukäteen ostaa junalippua reissumme ensimmäiseen kohteeseen eli Chesteriin. J:lla puolestaan oli työsuhde-etuna saatu junapassi. Somesta olin seurannut miten junalakot olivat viime aikoina haitanneet junaliikennettä Briteissä, mutta onneksi meidän matkapäivillemme ei sattunut lakkoja.

Olin tiiraillut Manchesterin hotellien hintoja ja hinnat nähtyäni totesin, että emme jää tähän jalkapallon ja teollisuuden luvattuun mekkaan vaan jatkamme suoraan lähemmäs Walesia.Jonnekin minne pääsemme suoraan Manchesterin lentokentältä. Saavuimme iltayhdeksän jälkeen Chesterin kaupunkiin, joka on tunnettu laukkakisoistaan ja vanhaa kaupunkia ympäröivästä vanhasta muuristaan.

Huoneemme sijaitsi paikallisen pubin yläkerrassa. Pubin tarjoilija toimi samalla vastaanottovirkailijana ja näytti meille persoonallisen huoneen, jossa viettäisimme ensimmäisen reissuyömme. Sateesta huolimatta lähdimme pienelle iltakävelylle keskustaan ja löysimme kivan paikallisen ”Rosson”. Onneksi olimme pakanneet sateenvarjot mukaamme.

Lauantai-illan kunniaksi koko kaupungin keskusta oli täyttynyt bilettävistä ja vähäpukeisista ihmisistä. Me olimme lennon ja parin tunnin junamatkan jäljiltä täysin valmiita suihkun kautta sänkyyn ennemmin kuin klubille. Jo illalla havaitsimme ettei Chesterin keskusta ollut mahdottoman iso, joten ehtisimme huomenna kiertää kaupunkia ristiin rastiin ennen kuin jatkaisimme matkaa.

Sunnuntaina ei enää satanut, mutta tuuli osui todella navakasti meihin kun kävelimme reppujemme kanssa kaupungin muureilla ja ihailimme kevään vehreyttä mitä emme vielä Suomessa olleet nähneet. Olimme syöneet kohtuuhintaisen aamupalan Wetherspoon-pubiketjussa. Miten en aiemmilla reissuillani ollut tähän ketjuun törmännyt! Brittiläinen aamupala ei ole ehkä verisuonille parhainta mahdollista ravintoa, mutta rasvan ja hiilihydraattien avulla jaksaisimme tutustua Chesteriin. Jos aamulla jano olisi yllättänyt niin eivät juomatkaan olleet pahan hintaisia! Pääosa pubin muista asiakkaista olikin tullut enemmän nestemäisen ohraisen aamupalan perässä.

Roomalaiset rakensivat ensimmäisiä Chesterin muurin osia jo noin 2 000 vuotta sitten. Koko vanhan kaupungin kiertävä muuri on noin reilun kolmen kilometrin mittainen ja ehdottomasti hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Ainoa asia mikä haittasi kierrostamme olivat selässä keikkuvat reppumme. Majapaikkamme pubi ei ollut vielä aamulla auki joten meillä ei ollut mitään paikkaa mihin jättää reput kun meidän piti aamukymmeneen mennessä luovuttaa huoneemme pois.

Kierroksellamme pääsimme tutustumaan myös Chesterin tuomiokirkkoon ja sen sunnuntaimessuun, jossa seurakunta rukoili mm. kuninkaallisperheen terveyttä. Reissumme oli alkanut hyvin hartaissa merkeissä.

Kirkkoon pääsi tutustumaan ilmaiseksi, mutta ei-niin-hienovaraisesti vieraille kerrottiin kirkon ylläpidon maksavan 5 000 puntaa päivässä. Kirkko olikin hyvin nätti hienoine puutarhoineen, mutta se oli myös todella kaupallistettu. Laitoin oman osani 5 000 punnan päiväbudjettiin ostamalla rasiallisen Prinsessa Dianan kasvoilla varustettua teetä. Fiksua ostaa tuliaisia heti ensimmäisenä reissupäivänä, eikö?

Chesterin päänähtävyydet kiersimme vajaassa vuorokaudessa. Jos vierailet pitempään esim. Manchesterissa niin suosittelen lämpimästi helppoa päiväretkeä junalla Chesteriin!

2. yö: Conwy

Saavuimme pieneen Conwyn kaupunkiin alkuiltapäivästä tunnin junamatkan jälkeen. Olimme ohittaneet monta pientä merenrantakylää, jossa paikalliset tulisivat viettämään aurinkoisia rantapäiviä. Siellä täällä näkyi parakkimökkikyliä joissa kesällä turistit nukkuisivat tuulisien rantapäiviensä välissä. Lampaat nauttivat tällä hetkellä maisemista enemmän kuin turistit.

Tuulinen sää jatkui. Majapaikkamme Number 18 oli todella lähellä rautatieasemaa, mutta majapaikassamme ei ollut vielä kahden aikaan ketään paikalla avaamassa meille ovea. Lähdimme reput selässä kapuamaan viereiselle kaupunkia ympäröivälle muurille, joka ympäröi Conwyn kaupunkia.

Aasialaisia turisteja tuli ahtaissa portaissa meitä vastaan. Olisi kannattanut lähteä seuraamaan heitä takaisin alas, mutta jatkoimme määrätietoisesti askelia kohti muurin korkeuksia. Muurilla tuuli. Niin paljon, että tuuli tuntui tarttuvan minuun ja selässä olevaan reppuuni niin, että otin tukea muurin matalasta kivikaiteesta. Me molemmat nauroimme pelonsekaisesti. Matkaa ei olisi montaa sataa metriä ennen kuin saapuisimme Conwyn linnalle. Päätimme jatkaa matkaa, eihän tänne tuuliselle muurillekaan voinut jäädä pidemmäksi aikaa.

Yritimme mennä linnan lipunmyyntiin pelokkaan muurivierailun jälkeen, mutta linnavierailut eivät olleet mahdollisia tuulen vuoksi. Istuimme hetken linnan kahvilassa juoden viiniä, jonka tarjoilija kaatoi likaisiin viinilaseihin pienistä tölkeistä. Tetraviinit tiesin, mutta tölkkiviini oli täysin uusi tuttavuus. Tuulensuojassa tölkkiviinilasilliset nautittuamme laitoimme reput takaisin selkään. Tuulen aiheuttama pelko oli hälvennyt ja tällä kertaa pääsimme kapuamaan kapeita portaita pitkin ihanaan huoneeseemme. Conwyn majapaikan huoneemme oli ehdottomasti reissun parhaimpia majoituksia mitä tälle reissulle osui! Täällä olisi viipynyt pidempäänkin.

Oli aika tutustua tarkemmin Conwyyn. Conwyn veneranta, Iso-Britannian pienin talo ja kaupungin viereinen laaja puistoalue tulivat meille tutuksi. Teimme pienen metsäkävelyn kaupungin viereisessä puistossa. Keitäs muita kuin suomalaisia sieltä löytyi! Kolmihenkisen seurueen yksi vanhempi nainen ei uskaltanut/päässyt kipuamaan metsäpolkua ylöspäin ja muu seurue huuteli häntä. Ihmettelimme, että miten voi olla mahdollista törmätä juuri täällä walesilaisessa metsässä suomalaisiin ja jatkoimme matkaamme kohti parempia maisemia ja pois suomen kielen ulottumattomista.

Majapaikan emännältä olimme kysyneet missä Conwyssa kannattaisi illallistaa. Huhtikuun alussa ei ollut vielä pääsesonki päällä eivätkä Conwyn kaikki liikkeet ja ravintolat olleet sunnuntai-iltana auki, mutta saimme suosituksen ihanasta Dylans’-ravintolasta.

Söimme pitkän kaavan mukaan ja nautimme kiireettömyydestä. Mietimme illalla bussin nappaamista viereiseen Llandudnon kylään. Siellä olisi kuuluisa laiturinähtävyys, mutta päätimme ottaa rauhallisen illan ihanassa huoneessamme. Huoneessa oli lukuisia viimeisen päälle mietittyjä yksityiskohtia. Aamiaiskori tuotiin aamulla huoneeseen ja nautimme sen kiireettömästi huoneemme kulmaikkunan alla katsellen Conwyn linnan torneja.

Seuraavana aamuna matkamme jatkuisi taas. Snowdonian vuoret odottaisivat meitä. Meillä olisi etukäteen varatut suositut junaliput Snowdonian vuoriston rautateille!

Jää kuulolle odottamaan miten reissumme etenee Snowdoniasta vuoristosta Porthmadogin kautta Barmouthiin. Sieltä edelleen Shrewsburyyn ja Birminghamiin päättyen lopulta Oxfordiin.