Cavtat – huvipursia ja ylitselentäviä lentokoneita

Cavtat

Viimeisen reissupäivän osoitteena oli Cavtat. Katselin keväällä Kroatian karttaa etsien lentokentän läheisyydestä sopivaa kylää ja Cavtat iski silmään. Vain viisi kilometriä lentokentälle ja meren ääressä, mahtava kombo! 

 

Saavuin vuokraamallani Corsalla Cavtatiin jo aamukahdeksan aikaan, sillä rajamuodollisuudet Montenegron ja Kroatian rajalla olivat sujuneet parissa kymmenessä minuutissa. Aikainen herätys todellakin kannatti! Raja on tunnettu pitkistä jonoistaan joten olin Corsani kanssa aamuvarhain liikkeellä.

Olisin toki halunnut viettää viimeisen päivän Montenegron puolella, mutta en halunnut stressata lennolle ehtimisestä mahdollisten rajaruuhkien takana joten viimeisen reissupäivän lokaatioksi valikoitui Cavtat.

Parkkeerasin auton Cavtatin pääparkkipaikalle. Se oli suhteellisen kallis parkkipaikka (10 kunaa per tunti), mutta sijainti oli brilliantti ja olisipa vuokra-autoni ainakin turvallisessa paikassa parkissa. Jos vaan muistaisin laittaa käsijarrun päälle ettei Corsa uiskentele mereen. Parkkipaikalta oli ainoastaan muutaman minuutin kävelymatka Cavtatin rantabulevardille.

 

 

Aamulla kahdeksan jälkeen Cavtat oli kovin hiljainen. Sain tutustua kylään rauhassa muiden turistien vielä nukkuessa. Cavtatista olisi päässyt kätevästi laivalla Dubrovnikiin, joten Cavtat onkin mielestäni hyvä tukikohta Dubrovnikin suunnan reissulle. Laivojen sisäänheittäjät metsästivät asiakkaita ja laivoja lähti aamupäivällä tiheään tahtiin satamasta.

Suomenkieltä Cavtatissa kuuli myös entistä enemmän, Cavtatiin kun järjestetään Suomesta myös pakettimatkoja. Päivän tavoitteena oli nauttia viimeiset lomareissun tunnit auringossa ja uida meressä. Suunnitelma onnistui täydellisesti!

Söin buffetaamiaisen Cavtatin rantabulevardin ravintolassa 18 euron hintaan. Itse aamiainen ei välttämättä ollut hintansa väärti, mutta aamiaisen turvin jaksoin löhöillä aurinkotuolillani lukien kirjaa hörppien kallista kolaa.

Olin niin hyvissä ajoin liikkeellä joten onnistuin saamaan itselleni aurinkotuolin kuuden euron hintaan Cavtatin sataman viereiseltä rannalta. Tällä ”rannalla” oli niin suihkua, baaria kuin vaatteidenvaihtokoppia.

 

Katselin Cavtatin satamaan lipuvia mahtipontisen kokoisia huvipursia ja kävin välillä pulahtamassa turkoosin värisessä meressä ranta-alueen reunalla sijaitsevalta aurinkotuoliltani. Laivojen seuraaminen toi suurta hupia päivääni :D Suurimmilla huvijahdeilla oli omat, aluksen nimen mukaan nimikoidut eteismatot rantabulevardilla. Suurimmilla paateilla oli lisäksi henkilökuntaa vahtimassa ettei laivaan pääse livahtamaan kutsumattomia vieraita. 

 

 

 

 

Aurinkotuolillani makoillessa ylitseni lensi säännöllisesti eri kokoisia lentokoneita, sillä Dubrovnikin lentokenttä oli vain muutaman kilometrin päässä. Siinä, jos missä oli loman fiilistä.

Puoli viiden aikaan lähdin takaisin autolleni ja vaihdoin vaatteet tyylikkäästi parkkipaikalla ennen lentokentälle suuntaamista. Olinhan ehtinyt makoilemaan aurinkotuolillani jo melkein yhden työpäivän verran.

 

 

Oli aika ajaa Corsalla viimeiset kilometrit kohti lentokenttää. Etäisyyttä Cavtatin ja lentokentän välillä ei ole kuin viitisen kilometriä, mutta siirtyminen Cavtatiin johtavalta tieltä päätielle kesti ruuhkan vuoksi useita minuutteja. Siinä ylämäessä odottaessani omaa vuoroani päästä sujahtamaan päätielle kiitin luojaa automaattivaihteista. Meikäläisen kaasujalalla mäkistartissa olisi muuten saattanut käydä hassusti.

Olin maksanut erikseen vuokra-autoni tankkauspalvelusta joten minun ei tarvinnut tankata autoa lainkaan vaan palautin auton lentokentän parkkipaikalle, kätevää. Olisin saattanut säästää parikymmentä euroa tankkaamalla itse, sillä en ollut ajanut kuin 5/8 tankista, mutta helppoudesta maksoin nyt pienen lisähinnan. 

Opasteet Dubrovnikin lentokentällä Sixtin palautuspisteelle olivat hyvät eikä minulta edes veloitettu mitään erillistä maksua siitä, että palautin auton eri paikkaan kuin mistä olin sen noutanut. 

Autovuokraamon työntekijä tuli tarkistamaan autoa samalla kun kokosin tavaroitani kasaan. Rinkkani oli ollut kuumassa autossa koko päivän ja kosmetiikkani suorastaan kiehui. Sydän pamppasi kurkussa kun mies tarkasti autoani vaikka tiesin ettei autosta mitään vikoja löytyisi. Navigaattori piti palauttaa vuokrafirman työmaakoppiin ja onnistuinkin vahingossa hienosti etuilemaan yhtä suomalaisporukkaa ja hoitamaan oman asiani ennen heitä. 

 

 

Turvatarkastusjono Dubrovnikin lentokentällä ei ollut kovin pitkä, mutta jono eteni hitaasti. Kamerani oli erillisessä kamerakotelossa. En ole aiemmin joutunut ottamaan kameraa pois kotelostaan, mutta nyt reppuni lähti uudelleen skannattavaksi sen jälkeen kun olin ottanut kameran pois kotelostaan.

Kulutin viimeiset kuna-valuutat lentokentän pienehkössä tax free -myymälässä ostamalla paikallista punaviiniä. Vielä jäi minuutteja jäljelle loungevierailulle. Join lämmintä olutta pari siemausta ja kylmää kolaa muutaman kulauksen enemmän. Itse ruokapuoli loungessa ei ollut kummoinen, mutta olipa rauhallinen ympäristö viettää viimeiset minuutit ennen koneeseen astumista ja ihailla lentokentän vierestä nousevia vuoria. Et menetä siis paljoakaan jos et Dubrovnikin loungessa ehdi vierailemaan. 

Helsingin lento kuulutettiin ja siirryin jonoon odottamaan koneeseen pääsyä. Ojensin tarkastuskorttini henkilökunnalle ja kone piippasi kovaa. Punainen valo piipatti ja ihmettelin, että mitä nyt? Tiskin takana ollut nainen ojensi minulle uuden tarkastuskortin. ”They removed you to business class!” Sehän kelpaa! Eihän näin käy ikinä muuta kuin elokuvissa, mutta nyt kävi! Odotin väliaulassa koneeseen pääsyä mairean hymyn kera. Oli mahtavaa saada lämmin ateria ja shampanjaa koko paluumatkan ajan, jihaa!

Vieressäni istui samaan tapaan upgreidattu nuori nainen E. Joimme shampanjaa ja tilasimme vielä Pärnun kohdalla vielä viimeiset juomat. Juttelimme lennolla reissuistamme ja yritimme saada vieressäni istuneen E:n seuraavalla rivillä istuneelle ystävälle juomaa, siinä onnistumatta. 

Jäin tyttöjen kanssa vielä lentokentälle viinilasillisille. Yleensähän kaikilla on kiire kotiin nukkumaan lennolta, mutta me hörpimme siinä vielä kolmeen pekkaan yhden viinipullon, koska se tuli taloudellisemmaksi kuin lasilliset ;) Olenhan työskennellyt pankissa pitkään niin tiedän matematiikan, perustelin tytöille kokonaisen viinipullon valintaa. Kroatian reissumme jatkui siis vielä hetken pidempään.

Tytöt olivat jatkamassa iltaa vielä Helsingin keskustaan karaokebaariin, johon minäkin lopulta menin vietyäni rinkan kotiin. Matkalla lentokentältä Helsinkiin joimme taksissa E:n tuliaispulloksi ostamaa Aperolia suoraan pullosta. E, kun seuraavan kerran tapaamme niin olen sulle Aperol Spritzin auki :D