Viimein Albaniaan – Durres ja Tirana

Vanhempi rouva nousee mielenosoituksellisen hitaasti ylös bussin takapenkiltä missä hän on nukkunut poikittain neljällä istuimella litistäen miehensä nyssäköineen kiinni ikkunaan. Olemme siirtyneet minibussilla Prizrenin laitamilla olevan huoltoaseman pihaan missä meidät siirretään isompaan melkein viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä olevaan bussiin. Teemme strategian. J ottaa meidän rinkat hoitaakseen ja minun vastuulleni jää bussiin syöksyminen varmistaaksemme vierekkäiset paikat. Löydän viimeisen vapaan kahdenistuttavan paikan kiilaamalla toisen takaovesta sisään tulleen matkaajan eteen. J istahtaa viereeni ja pian vieressämme meuhkaa mies vieraalla kielellä mitä emme ymmärrä. Toinen matkaaja onneksi kääntää meille, että tämä paikka kuuluu herralle joka on ilmeisesti ollut ulkona tupakalla. Bussi on ilmeisesti alunperin lähtenyt liikkeelle Pristinasta.

Ei tässä auta muu kuin nostaa takapuoli ja etsiä toinen istuin. Löydämme bussin perältä istumapaikat meille kun vanhempi nainen lopulta siirtyy istumaan miehensä viereen makuuasennosta ja matkamme kohti Albaniaa alkaa. Bussin rahastaja kierrättää nimilistaa missä on GDPR-turvallisesti jokaisen matkustajan nimi ja passitiedot. Albanian rajalla rajavirkailija astuu bussiin ja kurkkii, että jokaisella on passi käsissään. Rajavirkailija kävelee itsevarmasti meidän luokse ja nappaa meidän Suomen passit haltuunsa.Kaikki muut saavat pitää omat passit hallussaan. Mitä tässä nyt tapahtuu?

Bussi nytkähtää eteenpäin. Bussia ei tyhjennetä pihalle eikä matkatavaroitamme tutkita samaan tapaan kuin viime kesänä Pohjois-Makedonian rajalla Bulgariasta saapuessamme. Saamme passimme takaisin ja Albanian jylhät vuoristomaisemat odottavat meitä. Rajamuodollisuudet menevät suhteellisen kivuttomasti ja nopeasti ohi. Aamulla napattu matkapahoinvointipilleri väsyttää, mutta maisemat ovat niin hienot etten malta laittaa silmiäni kiinni eikä toisaalta bussin nopea vauhti siihen anna rauhaa. Bussimme pysäytetään Albanian puolella poliisin toimesta kahdesti.

Ensimmäinen tarkoituksenmukainen pysähdys on Tiranan lentokenttä. Vieressämme istunut rouva antaa suureen ääneen palautetta ilmeisesti bussin heikon olemattomasta viestinnästä, että olemme nyt lentokentän pysäkillä ja se tuli hänelle yllätyksenä. J kyselee kanssamatkustajiltamme, että meneekö tämä bussi Durresiin. Kukaan ei oikein tiedä. Muut ovat menossa Tiranaan. Ajamme pari kilometriä ja aloitamme jälleen kyselyn, että pitääkö meidän tässä vaihtaa bussin viereen pysäköityihin minibusseihin päästäksemme Durresiin. Saamme lopulta tiedon, että meidän pitää vaihtaa. Iso bussi jatkaisi Tiranaan.  Viestintä ei ole vahvin laji tällä bussimatkalla. Käyn huikkaamassa minibussin kuljettajalle hotellimme nimen ja meillä käy tuuri, sillä reittimme kulkee hotellimme välittömästä läheisyydestä emmekä joudukaan kävelemään päättäriltä puolen tunnin kävelymatkaa hotellillemme.

Durres

Saavuttuamme Amara-hotellille saamme hotellihuoneemme jo puoli kymmenen aikaan perjantaiaamuna. Tämä on näitä sesonkiajan ulkopuolella matkustamisen iloja, ah. Olemme tehneet matkaa melkein neljä tuntia joten tuntuu ihanalta saada rinkka suoraan hotellihuoneeseen. Olemme Adrianmeren rannalla, jee! Durres on Albanian toiseksi suurin kaupunki ja tärkeä satamakaupunki. Viereisestä satamasta pääsisi laivalla Italiaan asti.

Vaihdamme kesäisemmät vaatteet ja suuntaamme tutkimaan Durresin vanhaa kaupunkia. Täällä ei olekaan kioskeja joka risteyksessä mihin olemme Kosovon puolella tottuneet. En ole ottanut vesipulloa mukaan ja jano alkaa olemaan kova. Löydämme kahvilan mihin pysähdymme. Korttimaksu ei olekaan mahdollinen vaikka hotellin respa mainosti meille miten hyvin kortilla pystyy maksamaan. Kahvilan pitäjä onneksi hyväksyy eurot maksuvälineeksi ja saamme juomamme maksetuksi.

Durresin keskustassa on vanha amfiteatteri ja vanhan kaupungin muurin jämiä, jotka kokivat vuoden 2019 maanjäristyksessä pahoja tuhoja. Amfiteatterin vierestä löydämme ehkä kaupungin kalleimman ravintolan lounaspaikaksemme, mutta nälkä kurnii ja ravintolasta olisi hyvä jatkaa tutustumaan amfiteatteriin suuren saksalaisryhmän kanssa.

Durresin vanhasta kaupungista ei kävele pitkään merenrantaan. Erilaisia ravintoloita ja kahviloita on useita vaikka Durresin päähotellikeskittymä sijaitseekin oman hotellimme puolella, Durresin sataman toisella puolen. Vahva suositus Kreperia Hen 1-ravintolan juomille ja letuille!

Amara-hotellimme hyvän hintalaatusuhteen ovat löytäneet myös saksalaiset eläkeläisryhmät ja J joutuu odottelemaan pitkän tovin aamiaishuoneen ainoalle kahviautomaatille heidän kanssaan. Muoviset mehumukit eivät mielestämme neljän tähden hotelliin kuulu, mutta hotellin ilmainen spa-osasto, oma parveke merinäköalalla ja oma ranta nostaa hotellin pisteitä. Onnistuimme varaamaan oman ajan lauantai-illalle spa-osastolle, mutta missään ei puhuttu spa-vuoromme pituudesta mitään. Lillumme porealtaassa ja tutkimme turkkilaisen höyrysaunan höyryasetuksia kun J kohtaa span aulassa kireän oloista henkilökuntaa kun vuoron alustamme on kulunut 45 minuuttia. ”Zero minutes!” kuuluu siivoojan kärkäs sana hiljaisen spa-osaston kaakeleilla. Otan suomalaisessa saunassa vielä seisten kahdet löylyt ennen kuin lähdemme takaisin hotellihuoneellemme.

Hotellimme edestä alkaa kilometrien mittainen pyöräily- ja kävelykatu, jonka varrelle valtaosa alueen hotelleista, ravintoloista ja kahviloista sijoittuu. Emme reissullamme ehtineet tutkimaan kuin muutamia kilometrejä tätä rantabulevardia, mutta keskikesällä tämä katu varmasti kuhisee elämää. J:n syntymäpäivän illallisen nautimme L’amuse Durres-ravintolassa missä pääsemme nauttimaan reissumme parhaasta palvelusta ja hienoimmista ravintolapuitteista. Durres vaikuttaa keskinkertaiselta rantalomakohteelta. Hintataso ei ole niin huokea kuin sen Albaniassa luulin olevan eikä merivesi ole yhtä kirkasta kuin mitä se etelämpänä lähempänä Kreikkaa olisi, mutta Durresin kätevä sijainti lähellä Tiranaa valikoitui matkakohteeksemme tällä kertaa.

Viikonloppumme Durresissa lähestyy loppuaan ja päätämme vielä nostaa hieman käteistä ennen kuin siirrymme taksilla 25 euron hintaan kohti Tiranan hotelliamme. Varaamme käteistä myös lentokentälle siirtymistä varten, mutta käteinen tuntuu loppuvan silti kesken. Kortilla maksaminen ei olekaan Albaniassa niin edistyksellistä kuin olemme muissa Balkanin maissa tottuneet. Sen huomaamme myös hotellin rantabaarissa. Onnistun tilaamaan  meille rantabaarista juomat, mutta kortilla maksaminen ei onnistukaan. Rantabaarin tarjoilijan englanninkielen taito on rajoittunutta, mutta saan selitettyä hänelle, että käyn hotellin aulabaarissa maksamassa juomamme. Marssin kohti hotellin aulaa uikkareissani kuitti kädessä. Kolme eri ihmistä huutaa minulle etten voi tulla sisälle pelkissä uikkareissa. Tarjoilija suostuu lopulta tulemaan ovensuulle maksupäätteen kanssa ja saan maksetuksi juomamme. Ihanan helppoa ja rentouttavaa tämä lomailu!

Sunnuntaiaamuna saamme neuvoteltua hotellihuoneellemme tunnin verran lisäaikaa, jotta ehdimme testaamaan vielä hotellin uima-altaan aamun kävelylenkkimme jälkeen. Siivooja raivoaa jälleen meille huoneellamme kun rivakkaasti pakkaamme rinkkojamme kasaan. Kivempi siivooja tulee rauhoittelemaa elekielellä ettei oikeasti ole niin kiire. Hän saa meiltä tipin.

Tirana

Taksimatka Durresista Tiranaan kestää hieman alle tunnin. Hotellin respa soittaa meille taksin ja matka sujuu hyvin keskellä sunnuntaista päivää. Matkan varrella kuski käy moikkaamassa yhdellä huoltoasemalla nopeasti kaveriaan. Onneksi meillä on flat rate eikä mittari juokse.

Odotamme hetken huonettamme Tiranan Lot Boutique hotellimme aulassa. Bookingin mukaan yövymme seuraavat kaksi yötä viiden tähden hotellissa, mutta mikään muu kuin palvelun taso ei niihin tähtiin viittaa.Hotellin sijainti on mahtava. Kaikki on lyhyen kävelymatkan päässä ja jos liikkuisimme julkisilla niin bussipysäkeillekään ei olisi pitkä matka.

Lähdemme lounastamaan google mapsiini bongaamaani ravintolaan. Oda’s gardensissa saamme herkullisen albanialaisen lounaan. Paikka vaikuttaa olevan todella suosittu, mutta ruoka tulee nopeasti emmekä edes jaksa syödä koko tilaamaamme menua. Jatkamme Tiranaan tutustumista kävellen. J houkuttelee minut Tirana pyramidin vaaleille pitkille rappusille. Alaspäin kävely on yhtä tuskaa. Osa reittivalinnoista kulkee ritiläportaiden kautta. Edes J ei suostu sitä reittiä valitsemaan vaan tulen hitaasti alaspäin puristaen kiinni kaiteesta. Ei heikkohermoisille!

Tiranan keskusta on lopulta suhteellisen kompakti vaikka se kartalla näyttää isommalta. Kierrämme sunnuntaina kaupungin keskustaa ristiin rastiin. Käymme Bunk’art 2-museossa tutustumassa sodan aikaisiin hirveyksiin ja suunnittelemme maanantaille retkeä kaupungin päänähtävyyteen: köysirata-ajelulle, mutta tänä maanantaina köysirata onkin suljettu. Ystävällinen hotellin respa saa lopulta vahvistuksen sille ettei meidän kannata ottaa bussia kaupungin laitamille ja lähteä tarkistamaan köysirataa ja sen vieressä sijaitsevaa Bunk- art 1-museota, sillä molemmat ovat tänään kiinni vaikka paikan ei pitäisi normaalisti maanantaisin olla kiinni.

Suunnitelmat menivät uusiksi ja jatkamme Tiranan katujen tutkimista. Shoppailemme Topkapi-kauppakeskuksessa ostaen tuliaisia ja ehdimme käydä keinotekoisen Tiranajärven rannalla ja kiertää osan järveä ympäröivästä keskuspuistosta. Pala Berliininmuuriakin on Tiranassa nähtävillä. Sodan aikaisen tiedustelupalvelun House of leaves- museoon olisimme halunneet tutustua, mutta korttimaksu ei ole mahdollinen heilläkään eikä meillä ole tarpeeksi käteistä, sillä lentokentän taksimatkaa varten pitää säästää rahaa.

Kaksi päivää Tiranassa on varsin sopiva määrä ja ehdimme näkemään keskusta-alueen aika laajasti ja kiireettä. Albanian tahto kohti EU:ta on kova. Pääkaduilla näkee I <3 EU-kylttejä ja kaupunkia uudistetaan kovaa vauhtia. Korkeita, moderneja pilvenpiirtäjiä on Tiranassa paljon. Tiranasta jäi hyvä fiilis. Kaupunki on paljon modernimpi ja isompi mitä alunperin ajattelin.Olen aina ajatellut Albanian olevan hintatasoltaan todella huokea. Sitä se ei kuitenkaan ole. Toki kaikki on Suomea halvempaa, mutta paikallisille inflaatio on varmasti paha paikka.

Neljän päivän Albanian matkamme on tullut päätökseensä. Tiistaiaamuna matkamme jatkuu. Suorien Suomen lentojen uupuessa lennämme Keski-Euroopan kautta. Lentomme kohti reissumme viimeistä etappia Itävallan Wieniä lähtee aamuvarhain kello kuusi.

Palaanko vielä joskus Albaniaan? Ehdottomasti! Albaniassa on niin mahtava luonto ja ehkä jollain Kreikan lomalla pääsen tutustumaan myös eteläisen Albanian rantoihin kätevästi. Vaikka etäisyydet kartalla näyttävät lyhyiltä, saa siirtymiin varata tuntitolkulla aikaa ja vielä hieman lisää, sillä aikataulut harvoin pitävät paikkaansa.

Albanian reissun budjettia:

• Bussilippu Prizren – Durres 15 euroa per henkilö
• Taksi Durres – Tirana 25 euroa
• Taksi Tirana – lentokenttä 20 euroa
• Kaksi hotelliyötä **** Durresissa 160 euroa
• Kaksi hotelliyötä***** Tiranassa 185,40 euroa