Piipahdus Etelä-Walesissa

Cardiff – Walesin pääkaupunki

Vettä satoi kun hyvästelimme Bristolin Moxy-hotellin ja kävelimme Bristolin bussiasemalle. Seurasin bussiyhtiön sovelluksesta olisiko bussimme Cardiffiin ajoissa. Olihan se. Ystävällinen bussikuski nosti rinkkamme talteen ja istahdimme nahkaisille penkeilleimme. Odotin Bristolin kanaalin ylittävän sillan maisemia. Turhaan. Sumuisen sateinen sää ja korkea aita esti hienot näkymät. Bussi ajoi Newportin läpi, kaupungin johon tulisimme palaamaan Cardiffin jälkeen.

Kävelimme bussipysäkiltä rinkat selässä kohti Travelodge-hotelliamme. Olin monta kertaa miettinyt hotelliketjun korkkaamista, nyt siihen tuli mahdollisuus. Päästyämme hotellin vastaanottoon aloin katumaan hotellivalintaa.

Hotellilla ei ollut matkatavaran säilytystä eikä huoneemme vielä ollut valmis. Rinkat selässä suuntasimme läheiseen ostoskeskukseen M&S:n kahvilaan lounaalle. Rinkka painoi selässä, ketutti. Lopulta koitti aika milloin saimme huoneemme. Onneksi ei ollut hellettä, sillä huoneessamme ei ollut ilmastointia. Huone oli hieman elähtänyt, mutta ihan sopiva yhden yön majoitukseen.

Askelsimme kohti Cardiffin satamaa. Cardiff vaikutti hieman rujommalta kuin Bristol. Satama-alueella oli monia ravintoloita ja kulttuuria.

Söimme aikaisen illallisen ja lähdimme takaisin kohti keskustaa. Illalla kävelimme keskustassa ja jäimme kuuntelemaan Cardiffin linnan sisäpihalla konsertoivaa Snow Patrol-bändiä. Walesin tiikeri Tom Joneskin konsertoisi vielä myöhemmin kesällä täällä.

Hotellihuoneemme hintaan ei tietenkään sisältynyt aamupalaa vaan perinteiseen tapaan kävelimme Wetherspoon-baariin aamupalalle. Muiden nauttiessa aamun ensimmäisiä ohrajuomiaan me söimme perinteisiä paahtoleipiämme ja puurojamme, tietysti ekstramarjoilla. Wetherspoonin aamupaloilla on ollut hintalaatusuhde kohdillaan! Inflaation myötä myös kuuman juomakupin hinta on noussut, mutta hinnat ovat edelleen erittäin maltillisia. Voi kunpa pääsisikin taas Wetherspoonin aamupalalle. Tutkimaan hieman ruokalistaa vaikka tietää jo etukäteen, että ottaa paahtoleivän ja puuron.

Olimme pystyneet jättämään rinkkamme vielä hotellihuoneeseen. Aamupäivän aikana oli tarkoitus tutustua Cardiffin linnaan.

Linna oli hieno. Edellisillan konsertin jälkiä vielä korjailtiin, mutta pääsimme tutustumaan päärakennuksen huoneisiin ja vanhaan linnatorniin. Arkiaamuna muita vierailijoita oli maltillinen määrä. Kappas, kuningas Charleskin on ollut täällä!

Juuri ennen huoneenluovutusta haimme rinkkamme hotellihuoneelta. Hyvästelimme Travelodge Cardiff-hotellin iäksi ja nappasimme bussin kohti vuoria, kohti Caerphillyn linnaa. Noin tunnin paikallisbussimatkan jälkeen olimme muinaisen linnan sisäänkäynnillä.

Tietystikään museolla ei ollut rinkoillemme matkatavarasäilytystä joten painavat rinkat selissämme lähdimme tutustumaan linnaan. Vierailumme ei ollut pitkä ja siirryimme linnan muurien ulkopuolelle paikallisen pubin terassille ihailemaan linnaa ulkoapäin.

Newport

Ja sitten bussi kohti Newportia ja olimme pian Newportin Travelodgessa. Tällä kertaa pääsimme suoraan huoneeseemme. Saimme varmistettua, että vastaanoton henkilökunta säilyttäisi huomenna rinkkojamme Lontoon bussimme lähtöön asti, jee! Edellisen yön jälkeen olimme vähään tyytyväisiä.

Newportin Travelodge ei muuttanut mielipiteitämme hotelliketjusta. Näköalamme huoneesta oli suoraan parkkipaikalle. Epämääräistä porukkaa majaili hotellin rappusilla. Huone oli pienehkö, mutta kyllä tässä nyt yhden yön nukkuisi. Varsinkin kun tiesi ettei meillä olisi enää uusia varauksia tulossa kyseisen ketjun hotelleihin.

Aamulla suuntasimme jälleen, minnekäs muuallekaan kuin, Wetherspooniin aamupalalle. Oli lauantaiaamu niin aamupalalla oli myös muita kuin alan ammattilaisia meidän lisäksemme. Aamupalan syötyämme etsimme naapurikylä Caerloniin menevän bussin. Pääsisimme siellä roomalaisten rakentaman kylpylän museoon ja muutenkin tutustumaan roomalaisten elämään.

Retki pelasti Newportin vierailumme. Kylä oli nätti ja ehdimme myös tutustumaan paikalliseen pubiin. Tarkoituksenamme oli Newportista tehdä retki hiilikaivosmuseoon, mutta bussiaikatauluja tutkiessamme totesimme ettemme ehtisi Lontoon bussiimme ajoissa. Hiilikaivokset jäivät siis toiseen reissuun.

Minulla oli suuret odotukset Etelä-Walesin suhteen, olihan edellisvuotinen reissumme Pohjois-Walesiin ollut niin kiva. Tällä kertaa petyin hieman. Saattoi olla, että syvemmällä Etelä-Walesin vuorilla olisi ollut enemmän sympaattisempia kyliä, mutta Cardiff ja Newport jättivät minut hieman kylmiksi. Ilman muuta oli kiva nähdä tätäkin puolta Walesista, mutta Pohjois-Wales tarjosi meille niin paljon enemmän edellisellä reissullamme.

Olin onnellinen kun Lontoon bussimme lopulta saapui myöhässä pysäkille. Olin varannut meille istumapaikat ennakkoon. Varatessa en tosin muistanut, että Englannissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Olin varaavinani istumapaikat meille hyvillä näköaloilla, nyt istuimme kuskin ja mustan pleksin takana voimakkaan ilmastoinnin vaikutuksen alla. Bussivaraukset eivät ihan menneet nappiin tällä reissulla.

Parin tunnin päästä olisimme kuitenkin Earl’s Courtin bussipysäkillä mistä pääsisimme ottamaan metron kohti illan majapaikkaamme, Ealingissa sijaitsevaa The Kings Arms-pubia, jonka yläkerrassa nukkuisimme seuraavan yön.

Ealingin kaupunginosa vaikutti kivalta paikalta. Pieni ostoskeskus, hyvät julkisen liikenteen yhteydet niin Kew Gardensin kuin Heathrown suuntaan. Täällä viihtyisi pidempäänkin! Lauantai-iltana kauppakeskus oli ehtinyt jo mennä kiinni, mutta ehdimme onneksi syömään pubissa rauhallisen illallisen. Huomenna jatkaisimme pitkään bucket listallani olleeseen Kew Gardensiin! Paikka oli lopulta niin ihana, että se ansaitsee erillisen oman blogipostauksensa.