Brisbane yllätti minut

Sydneystä matkamme jatkui Brisbaneen. Tykästyin Brisbaneen heti. Nappasimme lentokentältä Uberin ja matkasimme Brisbanen trendikkäässä West Endissä sijaitsevaan majapaikkaamme Ivy & Eve Apartmentsiin. Olin varannut meille kaupunkinäköalalla varustellun huoneiston. Huoneistomme sijaitsi 26. kerroksessa ja pääsimme ihailemaan parvekkeelta Brisbane-jokea ja Brisbanen keskustan tornitaloja. Wau! Äiskä ja T kelpuuttivat majapaikkamme vaikkeivat niin kaupunki-ihmisiä ole. Tällä parvekkeella kelpaisi syödä aamupaloja ja illallisia.

Lähimmälle ostoskeskuksekselle kävelisi noin kymmenen minuuttia. Woolworthsin laajasta valikoimasta saimme koottua hyvät aamiaistarpeet ja keittiömme vaikutti kunnolliselta joten tulisimme myös kokkailemaan Brisbanessa.

Taloyhtiön viidennessä kerroksessa olisi uima-allasalue. Ensimmäisenä päivänä otimme bussin kaupungin toiselle puolen ja hyödynsimme halpaa 30 sentin julkista lauttayhteyttä matkatessamme Brisbane-jokea pitkin takaisin kohti asuntoamme. Missä muualla pääsee jokiristeilylle tähän hintaan moderneilla aluksilla! Niimpä, ei missään muualla!

Sattumalta samassa taloyhtiössämme yöpyisi myös vanha työkaverini M ystävänsä S:n kanssa. Sovin M:n kanssa, että liityn ensimmäisenä Brisbanen päivänäni heidän mukaansa risteilemään kohti Lone Pine Koala Sanctuarya. Laivalla kerrottiin meille kuinka koalat eivät ole karhuja vaan pussieläimiä. Koaloiden ruuansulatus pystyy prosessoimaan myrkylliset eukalyptuksen lehdet ja koalat kakkaavat paljon.

Pääsimme näkemään niin koalia, kenguruita kuin dingonkin. Koaloiden luona ymmärrettävästi tuoksui kakka.

Kahden dollarin hinnalla sai pussillisen ruokapapanoita ja pääsi ruokkimaan kenguruita. M:llä oli hyvät vinkit heidän alkureissultaan Melbournesta, että kengurualueelle kannattaa suunnata heti, sillä myöhemmin päivällä kengurut ovat niin kylläisiä etteivät enää papanoista kiinnostu.

Koalaretkellä sujui helteinen lauantai varsin mainiosti. Kämpille päin kävellessä kävin vielä nappaamassa läheisestä Messina-jäätelöpaikasta jäätelön itselleni. Illalla jonot olivat olleet niin pitkät etten jaksanut jäädä jonottamaan, mutta nyt iltapäivällä pääsin melkein jonottamatta maukkaiden jäätelöaltaiden äärelle. Illalla kävin vielä syömässä paikallisessa ostarissa italialaisessa ravintolassa ja paluumatkalla pysähdyimme hauskaan salakapakkaan.

Sunnuntaina kävin GOMA-museossa, Kurilpamuseossa ja taidemuseossa. Kaikki olivat ilmaisia! Museoalueella käydessä ei kannata missata Waterfall Cafeta! Paikka oli saanut hyvät google maps-arvostelut enkä ihmettele ollenkaan. Lisää museoita löytyisi sillan toiselta puolelta. Kaupungintalolla sijaitsevassa Brisbane-museossa käväisin myös Brisbane-päiviemme aikana.

Brisbanen taidemuseon henkilökunnan ystävällisyys jäi mieleeni. Kysyin museon narikassa missä voisin täyttää vesipulloni, sillä Australiassa hanavesi on täysin juomakelpoista. Henkilökunta opasti minut museon kanta-asiakkaiden loungeen missä oli pieni keittiö.

Brisbanen keskusta oli suhteellisen lähellä majapaikkaamme. Jos matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa niin Australiasta olisi kannattanut ostaa uudet Uggit talvikengiksi. Myös Lululemonin tuotteet olivat halvempia kuin Euroopassa. Targetiin sain kulumaan tunteja myös reippaasti Brisbanen vierailumme aikana.

Brisbane on yllättävän vehreä kaupunki. Olin jo aiemmin kävellyt hieman Botanical gardensissa, mutta Roma Street Parkland oli myös iso ja nätti puisto. Poistulomatkalla pääsin vielä viilentämään itseni Streets Beachilla, suurella uima-allasalueella Brisbane-joen välittömässä läheisyydessä.

Yhtenä päivänä otimme äiskän ja T:n kanssa junan pohjoiseen kohti 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja Glass House Mountainseja. James Cookin nimeämiä tulivuoren jäänteitä. Olin tutkinut etukäteen kivoja kävelyreittejä meille, mutta perille päästyämme emme saaneetkaan Uberia kohti patikkareittejämme. Söimme välipalaa kylässä ja nappasimme junan edelliselle pysäkille Mount Beerburrummille mistä pääsisimme toiselle patikkareitille helpommin.

Lopulta yllätin itseni patikoimalla koko pienen vuoren laelle. Loppuosa matkasta oli todella jyrkkää ja jouduin usein pysähtymään ja tasaamaan sykettäni kun se huiteli yli 160:ssa. Äiskä ja T olivat kääntyneet takaisin päin jo aiemmin ja tapasin heidät patikkaretkeni jälkeen läheisessä kahvilassa. Päivä oli onnistunut ja reipas vaikka alkumatkan vastoinkäymiset laittoivatkin suunnitelmamme uusiksi.

Junalla ja muilla julkisilla matkustaminen oli Brisbanen ympäristössä todella halpaa. Yksi lippu maksoi 0,50 dollaria eli noin 30 senttiä. Halpa julkinen liikenne oli viimeaikojen poliittinen päätös ja pääsimme reissullamme hyötymään päätöksestä. Lisäksi matkustaminen oli todella helppoa kun lipun pystyi maksamaan lähimaksulla omalla maksukortilla.

Yhtenä aamuna varasin itselleni kylpyläaikaa Bath Soakhouseen, joka sijaitsi lähiostarimme kattojen yllä. Aamusessio oli himpun verran halvempi, joten kuponkihaukkana tartuin mahdollisuuteen. Paikalle saapuessani ostin vastaanotosta 2,50 dollarin eli noin 1,50 euron hintaan pienen lukon lainaksi. En halunnut ottaa puhelintani mukaan altaisiin vaikka monella siellä puhelin näkyikin olevan mukana. Bath Soakhousessa oli erilaisia pieniä altaita aina 12 asteisesta 38 asteiseen mineraalivesialtaaseen. Lilluin eri altaissa, herätin keskustelua 12 asteisessa kylmäasteessa kun kerroin, että Suomessa me talvisin uimme jäisessä meressä.

Eräs mies kertoi juuri ostaneensa uudet uv-hanskat autolla ajoa varten, Suomen oloissa uv-hanskoja ei tarvita. Paikan päällä oli myös kätevä juomapiste mistä sai vettä ja erilaisia teelaatuja. Höyrysaunassa ja tavallisessa saunassa pääsi lämmittelemään. Tunnin mittainen lillumistuokio oli todella rentouttava ja altaiden magnesiumin piti imeytyä päivän aikana ihoon minkä takia lähtiessä suihkuttelua ei suositeltu. En tiedä pitikö väite paikkaansa vai oliko sen tarkoitus vaan saada ihmiset nopeammin ulos paikasta. Maksoin tunnin tuokiostani 39 dollaria eli noin 24 euroa.

Viimeisenä kokonaisena arkipäivänä teimme retken Moreton-saarelle. Sattumalta saariretkellä oli myös täysi risteilyaluksellinen porukkaa. Voihan hitsi. Pääsimme kuitenkin nauttimaan uima-altaassa lillumisesta, minä pääsin mereen uimaan ja nautimme auringosta yhden täyden päivän ajan.

Viimeisenä iltana kävimme syömässä kaupungin toisella puolella olevassa Felons-ravintolassa. Vilinää ja vilskettä riitti, mutta ravintolan näköala lumosi.

Saarivierailun ihmisvilinää lukuunottamatta koko Brisbanen osuus reissustamme oli todella onnistunut. Voisin kuvitella asuvani täällä näiden yhdeksän yön perusteella mitä kaupungissa vietimme! Niin paljon tykkäsin kaupungista. Ei mikään pöllömpi paikka tuleville kesäolympialaisille vuonna 2032.