Historiaa ja luontoa Luxemburgissa

Euroopan kartaltani oli uupunut liian pitkään Luxemburg. Tuo pieni valtio jonne suunnittelin parin vuoden takaisella Belgian reissullamme jo päivämatkaa, mutta onneksi suunnitelma ei silloin toteutunut, sillä pitkä helatorstaiviikonloppu antoi minulle mahdollisuuden tutustua Luxemburgiin syvällisemmin. Luxemburgista tuli maa numero 59 maabongauslistallani.

Saavuin torstaiaamuna suoralla Finnairin lennolla Luxemburgin pienelle lentokentälle. Julkinen liikenne olisi Luxemburgissa ilmaista! Tuntui oudolta lähteä etsimään oikeaa bussipysäkkiä eikä edessä olisi mitään lipunostoa. Epätodellisin mielin astuin sisään bussiin rinkkani kanssa. Reilun puolen tunnin päästä olin Luxemburgin päärautatieasemalla josta oli lyhyt kävelymatka seuraavien kahden yön majapaikkaani, Ibis Styles Gare du Luxemburgiin. Tiesin ettei rautatieaseman seutu varmaankaan olisi rauhallisimpia ympäristöjä, mutta päärautatieaseman tarjoamat hyvät kulkuyhteydet houkuttelivat. Edullista hintaa unohtamatta.

Kävelin pienessä sateessa kohti hotelliani ohittaen lukuisat baarit, jotka mainostivat itseään alastomilla naisilla ja lihaksikkailla turvamiehillä. Tuntosarveni aistivat, että tällä kadulla ei kannattaisi hirveän myöhään illalla olla liikkeellä. Kadun pari pientä ruokakauppaa auttaisivat minua välipalaostoksillani.

Jätin rinkkani hotellin matkatavarasäilytykseen. Onnistuin jättämään itsestäni rinkan lisäksi märän muiston vastaanottotiskin edustalle kun vesipulloni korkki oli rauennut kirjautuessani sisään hotelliin, mahtavaa. Pahoitellen lähdin pois hotellista kohti keskustaa ilmaisella raitiovaunulla.

Pääsin kaivelemaan ranskan kielen oppeja takaraivostani. Luxemburgin omaa kieltä Lëtzebuergeschia puhutaan esimerkiksi televisiouutisissa, mutta maassa kuulee kaupoissa eniten ranskaa. En turhaan ollut koulussa kahdeksaa vuotta ranskaa opiskellut kun pystyin nyt vastaamaan myyjän kysymykseen tarvitsenko kuittia vai en. Saksaa kuulee Luxemburgissa myös paljon, englannista puhuttakaan, sillä Luxemburgissa on laaja kansainvälinen liike-elämäkeskus.

Sää ei ollut kovin keväinen kun kävelin helatorstaisessa Luxemburgissa. Toppatakkeja näki kaupunkikuvassa paljon. Sadekuuroja tuli säännöllisen epäsäännöllisesti ja sadekuurojen välissä lounastin paikallisessa Mäkkärissä. Suomen kieltä kuuli keskustassa yllättävän paljon. Vai tuleeko asiaan vaan kiinnitettyä jotenkin enemmän huomiota näin kun on yksin reissussa?

Helatorstai oli sulkenut liikkeet, mutta suuri osa nähtävyyksistä oli auki. Suuntasin lenkkarini kärjet kohti Casemates du Bockia, suurta vanhaan luolastoa. Lippua ostaessani myyjä ihmetteli eksoottista suomalaisuuttani. Ilmeisesti pääosa nähtävyyden asiakkaista tuli keskisestä Euroopasta.

Sade yltyi kun lähdin tutkimaan Alzette-joen vartta ja alapuolista kaupunkia. Päätin pitää pitkän tauon luonnontieteellisen museon kahvilassa. Sieltä matka jatkui kohti yläkaupunkia ja kaupunginmuseota. Kaupunginmuseossa olisi ollut myöhemmin perjantaina ilmainen sisäänpääsymaksu, mutta maksoin viiden euron sisäänpääsymaksun mielelläni rauhallisesta museokäynnistä ja varmasta vessamahdollisuudesta.

Olin päivässä ehtinyt kiertämään Luxemburgin keskustan päänähtävyydet. Suunnittelin jo reissua seuraavalle päivälle. Löysin hyvän juna- ja bussiyhteyden Saksan rajalle, Mosel-joen laaksoon Grevenmacherin kaupunkiin missä sijaisee Bernand-Massardin viinitila.

Perjantaiaamuna otin junan kohti Saksaa. Kakkosluokan junavaunut ovat Luxemburgin puolella ilmaisia, ykkösluokan vaunuihin pitäisi ostaa lippu. Junavaunut olivat todella siistejä ja henkilökuntaa oli junavaunuissa. Hyppäsin pois junasta Mertertin pienessä kylässä. Meitä astui kaksi ihmistä ulos junasta tällä pienellä seisakkeella.

Ilman suurempaa ruuhkaa lähdin etsimään bussipysäkkiä mistä pääsisin nappaamaan bussin kohti viinitilaa. Mertertin kylä oli pieni. Bussipysäkin lähellä oli leirintäalue ja pieni puisto johon tutustuin odottaessani bussia. Bussi oli myöhässä. Kylään ei kulkisi kovin montaa bussia, mutta lopulta pieni minibussi saapui ja pääsin jatkamaan matkaani.

Olin varannut itselleni paikan 17 euron viinimaisteluun, joka sisältäisi tunnin kestävän kierroksen pienryhmässä alakerran tuotantotiloissa ja kolmen lasin viinimaistelun kierroksen jälkeen. Oli hyvä, että olin varannut paikan maisteluun etukäteen. Sain nimittäin viimeisen pöydän viinitilan ravintolassa.

Nautin viinimaistelusta ja maisemasta Mosel-joelle. Joen toisella puolella oli Saksa. Viinit juotuani kävelin sillan yli Saksan puolelle. Pari poliisia seurasi rajanylityssillan liikennettä eivätkö kiinnittäneet meihin jalankulkijoihin mitään huomiota. Istuin hetken Saksan puolella penkillä ja kävelin takaisin Luxemburgin puolelle ja kohti Grevenmacherin söpöä keskustaa. Kebab-aterian jälkeen otin bussin kohti Luxemburgia.

Viinimaisteluryhmässä oli neljä suomalaista miestä, Luxemburgissa oli myös kaksi suomalaista pariskuntaa. Tuntui, että suomalaisiin törmäsin tämänkin retken aikana koko ajan.

Iltalenkilläni Luxemburgin kaupungissa tutustuin vielä lisää Alzette-joen maisemiin ja ihailin Luxemburgin kevättä. Kahdessa päivässä olin nähnyt paljon. Iltaisin tuli otettua rauhallisesti, sillä kaupat menivät kiinni aikaisin jo kuuden aikaan, mutta hotellihuoneessani pääsin seuraamaan euroviisukarsintaa ja nukkumaan pitkät yöunet.

Lauantaiaamuna kävin vielä pienellä kävelyllä ennen kuin matkani kohti Belgiaa jatkuisi. Olin ottanut paluulennon Belgian puolelta joten tulisin viimeisen päivän viettämään Belgian puolella Liegessä.

Junamatka Liegeen alkoi hieman takkuisasti. Junaliikenne koko Luxemburgissa oli seisahtunut sähkövian vuoksi ja odotin junaa Luxemburgin päärautatieasemalla reilun puolen tunnin ajan. Lopulta juna pääsi liikkeelle. Ennen Belgian rajaa konduktöörit tarkastivat matkustajien liput, sillä Belgian puolella juna muuttuisivat maksulliseksi. Tosin viikonloppuisin Belgian junaliput saisi puoleen hintaan!

Maisemat Luxemburgin ja Liegen junan ikkunoista olivat vehreät ja ihanat. Juna kulki pienten jokien ja maaseudun läpi. Junan kyydissä oli paljon patikoimaan meneviä ihmisiä.

Liege oli valikoitunut viimeisen illan majapaikakseni hyvien kulkuyhteyksien ansiosta. Suora juna Luxemburgista ja suora bussiyhteys Charleroin lentokentälle. Arkkitehtuurisesti erikoinen Guilleminsin juna-asema toivotti minut tervetulleet monen tunnin junamatkan jälkeen. Itse Liegen kaupunki ei säväyttänyt minua. Aiemmilla Belgian matkoillani olin pitänyt Antwerpenistä, Brysselistä ja Gentistä joten odotukset Liegelle olivat suuret, mutta ne eivät täysin täyttyneet. Asiaan vaikutti toki sateinen sää. Lauantai-iltapäivän ja illan aikana ehdin tutustua Mediaciten isoon kauppakeskukseen ja vierailla Boverien taidemuseossa.

Sunnuntaiaamuna kävelin Liegen vanhassa kaupungissa ja vierailin Vallonia-museossa kun sade yltyi ja halusin pysyä kuivana ennen kotimatkaani. Jos olisin viipynyt Liegessä pidempään niin olisin napannut edukkaan Euregio-junayhdistelmälipun jolla olisi päässyt vierailemaan myös Saksan puolelle Aacheniin ja Hollannin Maastrichtiin.

Viikonloppureissuni alki olla lopuillaan. Luxemburg jätti hienon vaikutuksen. Kaupunki ja koko valtio on suhteellisen kompakti. Luxemburgin pohjoisosan luontokohteet jäivät vielä kutkuttelemaan seuraavaa Luxemburgin reissua ajatellen. Liegeen tuskin palaan uudelleen ellen liiku junalla alueella niin, että Liegen hyvät junayhteydet tulevat matkani varrelle.

Reissun kuluja:

• Lentolippu Helsinki – Luxemburg 87,48 euroa
• Kaksi yötä Luxemburgin Ibis-hotellissa 269 euroa
• Junalippu Luxemburg – Liege 10,60 euroa (Belgiassa viikonloppuisin junaliput puoleen hintaan)
• Hotelliyö Liegessä 127,93 euroa
• Bussi Liege – Charleroi 43,50 euroa (otin paketin mikä sisälsi loungen ja priority security check inin 28 eurolla)
• Lentolippu Charleroi – Helsinki 71,99 euroa (sisältäen käsimatkatavaran ja priority boardingin)