Belgrad – Balkanin helmi?

Balkanin Berliiniksi tai Balkanin helmeksikin kutsuttu Serbian Belgrad kutsui ystävääni J:tä ja minua juhannusviikolla. Belgradiin lensimme Air Balticin siivin Riikan kautta. Belgradin lentokentän immigration olisi kaivannut hieman palvelukoulutusta. Jono passintarkastukseen remontin keskellä olevassa terminaalirakennuksessa eteni suhteellisen rivakkaan tahtiin vaikka itse henkilökunta keskittyi lähinnä juoruiluun. Oman kaistani tarkistuskopissa oli kolme työntekijää joista kaksi teki töitä. Kynsihuollossa hiljattain käynyt virkailija ei sanonut minulle mitään, ei ottanut edes katsekontaktia. Leimasi passini ja antoi sen minulle takaisin.

Nostimme lentokentän pankkiautomaatilla käteistä yhteensä noin sadan euron edestä. Keskustaan johtavassa shuttlebussissa ei kävisi kortti laisinkaan. Itse kyyti ei toki maksanut sataa euroa vaan noin neljä euroa per henkilö. Tavallisella bussilla matka olisi taittunut noin eurolla, mutta matka-aika olisi vähintään tuplaantunut.

Seikkailimme aikamme lentokentän ulkopuolella yrittäen seurata bussikylttejä. Lopulta pääsimme remonttityömaan keskeltä bussipysäkille ja aikataulusta myöhässä oleva shuttleminibussi saapui. Ihmiset rynnivät sisään. Pidimme itsekin huolen, että mahdumme tähän kyytiin, sillä olimme olleet yksiä pisimpään pysäkillä odottavia.

Reilun puolen tunnin päästä olimme keskustassa. Google Mapsin mukaan olisimme aika lähellä majapaikkaamme. Hyppäsimme ulos ja lähdimme kävelemään kohti majapaikkaamme, jonka sisäänkirjautumisohjeita olin majapaikan isännältä inttänyt koko viikon ajan. Lopulta saimme ne samaan aikaan kun koneemme laskeutui Belgradiin. Mitä mieltä olette majapaikastamme?

Belgradissa on enemmän huoneistotyyppisiä majoituksia tarjolla kuin hotelleja. Olin kuvien perusteella valinnut meille kohtuuhintaisen huoneiston missä piti olla kaksi erillistä makuuhuonetta. Saavuimme kävellen seitsemänteen kerrokseen, sillä emme uskaltaneet käyttää kerrostalon hissiä. Huoneisto oli ihan suhteellisen vastikään remontoitu, mutta huoneistossa oli ainoastan yksi iso huone tilatun kahden sijasta ja asunto tuoksui 40 vuotta tupakoineen ihmisen keuhkoille. Vessapaperia ei myöskään ollut. Kuten ei myöskään mitään ohjetta miten saisimme hintaan kuuluvan aamiaisen. Harvoin reissuilla tulee mieleen, että pitäisi sittenkin vaihtaa majapaikkaa. Nyt tuli sellainen fiilis. Päätimme kuitenkin jäädä majapaikkaan, sillä meillä oli ainoastaan kolme yötä aikaa viettää täällä. Päivät olisimme joka tapauksessa kaupungilla. Kun kysyin lauantaina saavuttuamme Bookingin viestipalvelun kautta majapaikan isännältä miten aamiainen hoituu, sain vastauksen sunnuntaina aamiaisajan jälkeen ”Breakfast closed Sundays”. Voitte arvata millaiset arvostelut annoin muutamaan paikkaan majapaikastamme.

Läheisestä supermarketista haimme ensi töiksemme vessapaperia,vettä ja kolaa. Oli aika ottaa Belgrad haltuun! Majapaikkamme plussapuoliin kuului hyvä sijainti lähellä keskustaa. Pystyimme kävelemään oikeastaan kaikkialle minne halusimmekin. Olin pingannut pari ravintolavinkkiä eri artikkeleista ja lähdimme ensimmäisen päivän kunniaksi etsimään yhtä niistä. Ja se paikka oli IHANA! Smokvica kannattaa pitää mielessä jos on matkalla Belgradiin. Ravintolalla olisi ollut myös ihanan näköisiä huoneita! Jos joskus tieni viel vie tänne niin aion nukkua ja syödä itseni tainnoksiin täällä. Palvelu oli hyvää ja henkilökunta kielitaitoista. Bataattiranskalaiset olivat NIIN hyviä!

Serbia ei ole ole EU-tai ETA-maa joten puhelimen liikenteen joutuu hoitamaan liittymän reissunettipakettien avulla. Huomasin ensimmäisen tilaamani paketin kuluvan yhden päivän aikana kun käytin paljon Google Mapsia ja surffailin suosituksia eri paikoista. Toinen reissunettipaketti kesti koko loppuloman ajan, sillä laitoin mobiilidatan pois aina kun en puhelinta käyttänyt, yritin päästä wifeihin kiinni ja poistin eri sovellusten päivitykset taustalla.

Mitä kaikkea ehdimme näkemään Belgradissa?

Tulevina päivinä vietimme aikaa kävellen Belgradin keskustassa ja Belgradin linnoituksella.Ja kirkkoja! Niitä riittää Belgradissa. Sava-kirkko on yksi Belgradin päänähtävyyksistä. Se valmistui kokonaisuudessaan vasta vuonna 2004 ja on toiseksi suurin ortodoksinen kirkko Venäjän ulkopuolella. Kultaa ei ole säästelty täällä!

Jos lehtikioskissa oli myynnissä neljä kirjaa niin yhtä niistä kirjoista koristi Putinin naama. Ei ole vaikea arvata minnepäin Serbia on kallellaan. Tuntui, että KAIKILLA paikallisilla on rööki kädessä. Monessa baarissa jäimme suosiolla terassille paahtavan auringon alle mielummin kuin menimme baarin sisälle ilmastoituun tilaan sankkaan tupakanhajuun.

Yksi Belgrdin iltaelämän sydän sijaitsee Skadarska-kadulla. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä ja/tai juomassa. Söimme aamupalan täällä yksi aamu Boembarin terassilla. Baarikahvila toimi samalla respana mukavan oloiselle hostellille.

Kadun lähellä olevalla aukiolla oli ainakin sunnuntaisin markkinat, joilta ostimme halvalla maistuvia kirsikoita piknikretkellemme Belgradin kasvitieteelliseen puutarhaan. Puutarhaan on pieni sisäänpääsymaksu, joka takaa sen että puistossa saa suhteellisen rauhassa käyskennellä.

Kioskista nappasimme 50 sentin (!!!) kylmät isot oluet ja parinkymmenen sentin tuoreet vesipullot messiin ja marssimme Belgradin kasvitieteelliseen puistoon. Hintataso Belgradissa oli suomalaisittain erittäin ihana! Kolmen, tai oikeastaan neljän päivän aikana meillä meni liikkumisiin, syömiseen (sisältäen aamupalat), juomiseen ja nähtävyyksiin noin 190 euroa per henkilö! Emmekä edes olleet mitenkään erityisen budjettitietoisia. Pysähdyimme kahville ja kolalle kun siltä tuntui, otimme jäätelöt kun sopiva kioski tuli vastaan ja söimme mitä huvitti.

Hyvän lounaan söimme Dokolica Bistro Vracar-nimisen bistron terassilla. Täällä oli paljon paikallisia kanssamme. Bloom-nimiseen kivannäköiseen kahvilaan yritimme sunnuntaiaamuna aamupalalle, mutta paikka oli ihan täynnä. Samoin Kultura Bar-niminen baari oli jäänyt Google Mapsini pinnauksiin ilman piipahdustamme.

Yhtenä päivänä olisimme halunneet mennä Sava-joen toiselle puolen ostoskeskukseen. Bussilippujen ostaminen oli tehty turistille täysin mahdottomaksi. Toukokuussa lippujärjestelmä oli muuttunut niin, että kioskeista ei enää pystynyt ostamaan kertalippuja vaan liput tilatttiin tekstiviestillä. Tekstiviestillä, joka ei huolinut ulkomaisia liittymiä. Lippuja olisi voinut ostaa paikallisen liikenneyhtiön toimistoista, joita oli kolme kappaletta kaupungilla, mutta emme onnistuneet löytämään niitä. Erillinen sovellus oli kuulemma tulossa, sen aikataulusta ei ollut mitään tietoa. Jäimme siis shoppailemaan ja hengailemaan kaupungin pääkävelykadulle paahtavan auringon alle.

Viimeisenä kokonaisena reissupäivänä tutustuimme kävellen Sava-joen jokirantaan. Joessa näytti olevan kova virtaus ja sameassa vedessä matkusti jos minkä näköistä roskaa ja puun kappaletta. Jokirantaan oli rakenteilla monia uusia, hienoja asuinrakennuksia. Hinnat jokirannan ravintoloissa olivat selkeesti lähempänä yleiseurooppalaista tasoa.Novak Dokovicilla on ihan varmasti (muutama) kämppä tällä alueella!

Belgradin reissu ei saanut minua rakastumaan kaupunkiin. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja edukas paikka. Serbiassa olisi paljon kivoja luontokohteita ja pienempiä kaupunkeja, mutta ne jäävät muille reissuille. Viimeisenä aamunamme päätimme kävellä noin reilun kilometrin matkan lentokentän shuttlekuljetuksen päätepysäkille, sillä emme edellisenä iltana olleet löytäneet läheisempää pysäkkiä. Ja hyvä ettemme luottaneet välipysäkkeihin, sillä niitä ei ollut. Shuttlekyyti täyttyi äärimmilleen jo lähtöpysäkiltä ja saimme viimeiset istumapaikat kyseiseen kyytiin. Tällä kyydillä jos millä tehdään rahaa täällä!

Lentokentällä jonotimme taas lisää passintarkastukseen ja riitelimme lentokenttäloungen henkilökunnan kanssa olemmeko oikeutettuja kortillani pääsemään sisään loungeen vai emme. Tietysti olimme. J näki loungessa kuinka osa matkustajista tunki loungen (ei-niin-kattavaa) ruokatarjontaa omaan laukkuunsa.

Hyvästelimme loungen kertakäyttöaterimet ja suuntasimme lennollamme kohti Riikaa. Riikan parin tunnin vaihtoaika venyikin lopulta reiluun kuuteen tuntiin. Helsingin lentomme lähti lopulta nelisen tuntia myöhässä. Lennon myöhästymisen negatiivista tunnetta helpotti huomattavasti se, että tulisimme saamaan EU-vakiokorvauksia myöhästyneestä lennosta.

Heti seuraavana päivänä lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen laitoin 400 euron vaateen per matkustaja vetämään sisään Air Balticin aspaan. Emme ole tähän heinäkuun loppuun mennessä saaneet rahojamme, mutta emmeköhän ne kohta saa. Aspa vastasi kyselyyni heti seuraavana päivänä ja pyysi J:n tietoja erillisellä lomakkeella. Maksoimme lennoistamme noin 180 euroa, joten saimme majoituksen ja lennot ja hieman käyttörahaakin ”ilmaiseksi” tästä Belgradin pitkästä viikonloppureissusta. Kuponkihaukka tykkää!

Asiakaspalvelukokemuksissa Belgradin reissu ei noussut TOP 10-listalleni, mutta mielenkiintoinen historiallinen kaupunki oli mainio pitkän viikonlopun matkakohde.