Ei mennyt niin kuin Strömsössä!

Matkan päällä sattuu ja tapahtuu. Mielestäni parhaimpia reissuja ovat juuri ne mieleenpainuvat reissut. En missään nimessä kiellä etteivätkö ne täydelliset, kivat hotellit ja aikatauluissaan kulkevat lennot olisi ihania asioita. Totta kai, mutta niistä reissuista ei jää samanlaista muistijälkeä kuin niistä reissuista missä joutuu haastamaan hieman omaa ärsytyskynnystään.

Vietin viime sunnuntai-iltana paluulennon Berliinistä Helsinkiin miettien näitä vuosien mittaan sattuneita reissumuistoja ja keräsin niitä tähän blogipostaukseen, jotta te rakkaat lukijani ette tekisi näitä samoja virheitä.

 

Erilaisiin kulttuureihin tutustumista pienestä pitäen

Olen reissannut pienestä pitäen. Vaikka äitini oli yksinhuoltaja ja kahden pienen tytön äiti niin hänellä oli aina pankkivirkailijana oma reissutili, johon säästettiin reissuja varten. Muistan kuinka 90-luvun alussa olimme äidin kanssa Portugalissa, jossa kulkukoira puraisi pikkusiskoa takapuoleen. Iltaisin hiivimme hotellihuoneesta ulos rannalle äidin kanssa katsomaan kuuta kun pikkusisko nukkui. Reilu meininki. Äiti lauloi Olavi Virran Hopeista kuuta. Samalla reissulla elin koko lomaviikon nirsona lapsena jäätelöllä, makaroonilla ja ranskanperunoilla. Nykyisin onneksi (vai valitettavasti?) ruokavalioni on hieman laajentunut.

Ulkomaisiin kulttuureihin törmäsin jo lapsena Hämeenlinnassa kun vietimme ihania Viennetta-kakun täytteisiä kesiä siskon kanssa sukulaisten luona Tarjatepalassa. Katumajärven uimarannan parkkipaikalla lepäsi unkarilainen rekkakuski, joka halusi maistattaa meille gulassi-keittoaan. Suhtauduin keittoon epäilevästi.  Reiluna isosiskona minulla oli idea, että annetaan pikkusiskon maistaa ja jos hän pysyy hengissä niin mekin uskalletaan maistaa 😀 Kerrottakoon, että pikkusisko voi ja hengittää varsin mainiosti vielä näin vuonna 2019 😀

Reissaamista olivat myös lapsuuden viikonloppujen vierailut isän luona. Bussit ja junat tulivat tutuiksi jo pienestä pitäen ja kasvattivat itsevarmuutta matkustaa yksin näin vanhemmallakin iällä. 

Tämän muistokimaran kirjoittaminen oli todella hauskaa hommaa. En meinannut malttaa päästä läppäriä pois käsistäni ja korvasin lounasta pepsimaxilla jaksaakseni kirjoittaa lisää.

Yksittäisiä mahtavia hetkiä reissujen historiasta:

• Milloin on riidelty politiikasta luokkakavereiden kanssa berliiniläisessä airbnb-kämpässä?
• Milloin on myöhästytty ratikasta Berliinissä koska on halunnut noudattaa liikennesääntöjä ja mennä suojatien kautta?
• Milloin on yöpynyt istanbulilaisessa hotellissa jonka ulkopuolella on armeijan tankkiautot, sillä hotellin vieressä onkin Venäjän suurlähestystö
• Milloin on neuvoteltu peräänajaneen saksalaisen naisen kanssa Zürichissa Euroopan roadtripillä?
• Milloin on löydetty Nizzan reissun aikana hotelli vuokra-autolla pelkän parin rautatieasemakyltin avulla?
• Milloin olen juonut Portossa pikkukännit portviinin kanssa kun olin yksin dinnerillä ja lähtenyt etsimään aukiolevaa irkkubaaria arki-iltana?
• Milloin on istunut ahtaassa filippiiniläisessä jeepney-bussissa kuunnellen uusimpia hittejä rahastajan roikkuessa bussin ulkopuolella flipflopeissaan?
• Milloin on etsinyt yömyöhässä Hong Kongin majataloa rinkkaselässä päästäkseen muutaman neliön mittaiseen kylmään, ikkunattomaan koppiin?
• Milloin on kuulutettu siirtymään lähtöportille kun on innostunut jäämään tax freehen turhan pitkäksi aikaa.
• Milloin ohikulkija on hienovaraisesti vihjannut minulle, että kaverillasi on vessakäynnin jälkeen hame korvissa Hampurin kaduilla.
• Milloin on kreetalaisissa beach partyissa innostunut Finlandia-vodkan olemassaolosta niin paljon, että on tullut liftattua vastoin kaikkia omia varovaisuusominaisuuksia hotellille illan viimeisimmän bussin jo mentyä ja vietettyä seuraava päivä hotellin kylppärissä niin, että kaikki hotellivieraat uima-altaalla kuulivat, että jollakulla asukkaalla on hieman huono olo…
• Milloin on iloinnut ämpäreihin rakennetuista drinkeistä Sziget-festareilla ilman suomalaista tuttua aidattua anniskelualuetta
• Milloin on katsottu Granlundin ilmaveivi tanskalaisella selostuksella ja juhlittu kotiin palatessa Suomen maailmanmestaruutta jääkiekossa.
• Milloin on saanut vahingossa yksityisen joogatunnin Malediiveilla autiolla saarella auringon nousun kanssa kun kurssilla ei ollut ketään muuta.

 

Tässä hieman pidempiä tarinoita reissuiltani:

2005 Bamberg, Saksa

Vietin kesän 2005 Baijerissa Saksassa työharjoittelussa paikallisen pankin markkinointiosastolla. Työ oli suhteellisen helppoa ja viikonloput olivat aikaa reissuille. Koulukaverini M:n kanssa reissasimme viikonloppuisin niin yhdessä kuin erikseen. 

Tuolta kesältä muistuu itseässä kolme automatkailuun liityvää tarinaa.

• M:n kaveri asui samana kesänä Frankfurtissa. Saimme M:n työkaverin vanhan VW Polon lainaan, ihanaa pääsisimme reissuun omilla aikatauluillamme! Tankkasimme auton tankin täyteen, jotta pääsisimme Bambergista ajamaan Frankfurtiin. Perjantai-iltana lähtiessämme iski kuitenkin kunnon myrsky. M ajoi rystyset puristettuina rattiin kun salamat löivät lähistöllä ja vesisade oli armoton. Päästessämme autobaanalle tuntui, että pieni automme hukkuu sinne rekkojen ja muiden nopeampien autojen vesiliirtoon monille eri kaistoille. Pääsimme lopulta turvallisesti Frankfurtiin. Aamulla kuitenkin ihmettelimme kun laina-automme ympärillä hääri paikallisia palomiehiä. Oliko tämä unta? Palomiehillä oli valitettavasti vaatteet päällä ja he työskentelivät automme ympärillä. Automme oli päästänyt bensaa maahan. Emme tienneet, että auton bensatankkia ei olisikaan saanut täyttää täyteen asti tankissa olleen reiän vuoksi. Palokunta imi maahan menneet bensat. M kävi juttelemassa palomiesten kanssa, mutta emme onneksi ikinä saaneet mitään laskua tästä ”ympäristörikoksesta”. 
• Myöhemmin kesällä siskoni tuli vierailulle Bambergiin ja päätimme vuokrata auton ja lähteä Alpeille roadtripille. M lähti reissuun mukaan. Siskoni oli juuri alkuvuodesta saanut ajokortin ja oli niin tohkeissaan kun pääsi uudella kuusivaihteisella vuokra-audilla päästelemään autobaanalla! Ulmin lähellä automme kuitenkin hyytyi. Auto ei meinannut jaksaa millään mennä autobaanalla mäkiä ylös. Automme turbo oli mennyt kaput! Ei muuta kuin soitto vuokrafirmaan ja saimme onneksi Ulmista uuden vuokra-audin alle. Siinä tosin ei ollut valitettavasti kuutta vaihdetta, mutta loppureissu sujui sujuvammin kun kurvailimme Alppien läpi kohti Strasbourgia ja lopulta heitimme siskon Frankfurtin lentokentälle.
• Lähtiessämme syyskuussa takaisin kotiin vuokrasimme M:n kanssa jälleen auton, jotta pääsimme aikaiselle aamulennollemme, joka lähti Nürnbergin lentokentältä Schipholin kautta kotiin. Emme olleet varanneet tarpeeksi aikaa matkaan ja kiirehdimme lentokentälle etsimään mihin voisimme luovuttaa vuokra-auton ja nopeasti tekemään lähtöselvitystä. Pääsimme viimeisten asiakkaiden joukossa vielä mukaan lennolle. Meillä oli järkyttävästi tavaraa matkalaukuissamme, vaikka olin jo osan kesän tavaroista postittanut postipakettina Suomeen. Henkilökunta ei kuitenkaan enää ehtinyt velkomaan meiltä maksuja yli 30 kilon matkalaukuistamme, jes! Kone oli täynnä ja meidät siirrettiin businessluokkaan, ou jee! Hukkasin kuitenkin laukkuni syövereihin oman boarding passini kun juoksimme omalle lähtöportille. Koneeseen oli bussikuljetus ja lopulta kun boarding pass löytyi niin kävelimme noloina vikoina asiakkaina omalla ”yksityisbussikyydillä” koneeseen. 

2010 Tuhkapilvi, Viro ja Saksa

Vuoden 2010 tuhkapilvi sekoitti monen ihmisen matkasuunnitelmat. Toimistolla soittelin Deutsche Bahnan asiakaspalveluun ja yritin saada Briteissä jumissa ollutta työkaveria maateitse Suomeen perheensä luo. Muutama muukin yritti samaa enkä onnistunut puhelimitse junalippuja työkaverille hankkimaan.

Itsellänikin oli tuhkapilven aikaan tarkoitus lähteä isäni kanssa Saksaan tuttavaperheen luo. Emme Saksaan kuitenkaan päässeet lähtemään, sillä lentoja ei kulkenut, mutta teimme varasuunnitelman ja lähdimme Tallinnaan yhdessä siskon ja hänen miehensä kanssa. Siskonmies tosin huomasi ennen reissua, että hänen passinsa onkin vanhentunut. Hän sai pikapassin pienellä valkoisella valheella, että hän olisi menossa Tallinnaan työreissulle. 

Menomatkalla Tallinnaan laivan viereisessä pöydässä istui itse Frederik. Isän oli tietty pakko mennä heittämään ”läppää” hänelle. Perillä Tallinnassa vietimme aikaa Amarillossa mansikkamargaritojen seurassa ja isäkin yritti päästä tansseihin Virun alakerran Amigo-ravintolassa. DJ ei kuitenkaan suostunut soittamaan isän lempikappaleita suomalaisen lavatanssin bravuurinumeroiden joukosta, jännä juttu.

Myöhemmin kesällä oli Saksan reissun revanssiyritys isän kanssa. Isä tosin onnistui pääsemään liian läheisiin tekemisiin saunakiukaan kanssa ja hänen reidessään oli mojova haava. Yritin saada jälleen kerran siirrettyä lentolippujamme, mutta ainoa kelpaava syy rahojen takaisin saamiseksi olisi ollut kuolema.

Lähdimme Saksaan ja onneksi kelit olivat sen verran lämpöiset, että isä sai vietettyä koko reissun ajan shortseissa varjellen reidessä ollutta haavaa. Ja kyllä Mäntsälän kaverit, isällä oli reissussa mukanaan ne pienen pienet risaiset lenkkishortsit, jotka olivat mökillämme Hämeessä liiankin tuttu näky :D

2012 Peking, Kiina

Matka neljän nuoren naisen seurueella oli riemukas ja täynnä ihmeteltävää. Ekana iltana löysimme ravintolan läheisestä ostoskeskuksesta, jossa keitimme maukkaassa liemessä erilaisia meille tuntemattomia kasviksia ja paikalliset naureskelivat meidän puikoilla yöntitaidoille.

Olympialaisia varten englantia opetelleet taksikuskit olivat vaihtaneet rahakkaampiin hommiin ja uudet taksikuskit eivät englantia osanneet, saatikka lukea. Matka hotellille oli aina yhtä jännittävä. Milloin auton pohja ei kestänyt meitä neljää matkalaukkuinemme, milloin kuski ajoi täysin väärään suuntaan ja rupesi vaan huutamaan meille, milloin taksikuskia piti huijata, että olisimme lentokentälle menossa vaikka olimme ottamassa taksia vaan läheiselle metropysäkille koska muuten kuski ei suostuisi meitä tulemaan hakemaan niin lyhyelle matkalle matkalaukkuinemme.

Pekingissä kun olimme niin teimme tietenkin Kiinanmuurille retken. Kiinanmuuri on ainut ihmisen tekemä suoritus, joka näkyy avaruuteen asti, tai niin meille ainakin siellä retkellä väitettiin. Mahtipontisella muurilla kävellessäni mielessäni soi pelkästään Frederikin Tsingis Khan ”Tsing Tsing Tsingis Khan! Kaikkien naapurikansojen alistaja!…” Historiallista, mutta myös hieman koomista. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä huonosta huumoristani ;)

Paluumatkalla meidät vietiin ”perinteiseen” teeseremoniaan missä meillä iski täydellinen ostohimo ja roudasimme tuliaisiksi suurella rahalla teetä, jota meille oli hehkutettu. Keittiökaapissani on edelleen koskemattomana kallis puer-teepakkaus, jonka pitäisi parantua vaan vanhetessaan. Luultavasti meitä vaan huijattiin ja perheemme sai suuret määrät teetä tuliaiseksi.

2012 Lontoo, Iso-Britannia

Tammikuussa 2012 lähdimme suurella ystäväporukalla viikonlopuksi Lontooseen viettämään siskoni 25-vuotissyntymäpäiviä. Meitä oli seitsemän naista ja siskonmies matkassa. Tällaisella kokoonpanolla matkustettaessa on sanomattakin selvää, että vietimme viikonlopun Oxford Streetin kaupoissa ja Sohon pubeissa. Siskonmies sai oman hetkensä kun suostuimme pysähtymään hetkeksi Apple-liikkeen ulkopuolelle ja hän pääsi koskettelemaan uusimpia Applen vempaita.

Sunnuntai-iltana Gatwickin lentokentällä yritin laittaa laukkuani ruumaan. Virkailija olikin tarkkana ja laukkuni oli shoppailun jäljiltä liian painava. Levitän laukun sisällön tyylikkäästi siihen lentokentän lattialle ja siirrän painavimpia tavaroita käsimatkatavaraani. 

Pääsemme koko seurue lentokentän sisälle odottamaan lähtöportin numeron esille tulemista. Vihdoin porttimme näkyy ja siinä lukee FINAL CALL! Lähden spurttaamaan portille ystäväni Hennin kanssa. Olen ylpeä, että pysyn jalkapalloa harrastavan Hennin kintereillä ja kun saavumme portille on portti täysin tyhjä. Voi luoja! Myöhästyimmekö? Olimmekin vaan ensimmäiset asiakkaat portilla :D Pääsemme sisään koneeseen, mutta kone ei pääsekään liikkeelle vaan istumme paikallaan olevassa lentokoneessa kolme tuntia ennen kuin pääsemme lentämään seuraavan kolmen tunnin ajan kohti Helsinki-Vantaata.

2012 Madrid, Espanja

Rakastuin Madridiin aivan täysin! Oli oikeastaan hyvä sattuma, että päädyimme Madridiin. Olin ostanut jollakin halvalla diilillä lennot Istanbuliin. Meidän piti lentää unkarilaisella Malev-lentoyhtiöllä sinne, mutta lentoyhtiö menikin konkurssiin. 

Sain lopulta hommattua meille uudet liput samoilla rahoilla Madridiin Lufthansalla. Ensimmäinen lentomme Frankfurtiin oli myöhässä joten missasimme jatkolennon. Yövyimme ekan yön Frankfurtin kentän laidalla lentokenttähotellissa. Pääsimme Madridiin ja huomasin, että minulla onkin paluulento sunnuntaiaamuna ja ystävälläni maanantaiaamuna!

Mitä tästä opin? Älä osta halpoja matkatoimistodiilejä vaan buukkaa täysin itse lentoliput!

2012 Osaka ja Tokio, Japani

Ystäväni H oli opiskelijavaihdossa Tokiossa ja päätimme kahden ystävän kanssa lähteä moikkaamaan häntä. Ostimme paikallisesta 7elevenistä niitä hengityssuojaimia mitä näkee aasialaisturisteilla täällä Suomessakin ja otimme puistossa kuvia toisistamme, fiksua ja tosi aikuismaista :D

Tokion nähtävyyksien jälkeen lähdimme railpassin voimalla tutustumaan Kiotoon ja Osakaan. Osakassa istuimme iirkkupubissa kun tutustuimme kolmeen mieheen, japanilaiseen englanninkielen kääntäjään, brittimieheen ja jenkkimieheen. Tämän kolmikon kanssa lähdimme läheiseen karaokefirmaan etsimään meille vapaata karaokekoppia. Seurueemme japanilaismies sai neuvoteltua meille hyvän hinnan karaokekoppiin, joka sisälsi All you can drink -palvelun. Meille länkkäreille tämä oli kuin unelma! Karaokekopin puhelimen kautta sai tilata juomaa vapaasti sillä välin kun yritimme etsiä englanninkielisiä lauluja television ruudulta. Viivyimme karaokekopissa koko yön aamukuuteen asti. Sen jälkeen väsytti ja oli tullut juotua tarpeeksi. Japanilaisille yleensä kun riittää kaksi tuoppia ja he nukkuvat pöytää vasten, me länkkärit emme olleet kahdesta tuopista vielä edes hiprakassa!

Reissumme loppuvaiheessa pääsimme uudelleen karaokekoppiin hoilaamaan ääntämme käheäksi. Tällä kertaa olimme ystävämme H:n opiskelupaikan lähiössä. Tälläkin kertaa yö vaihtui aamuksi ja tulimme aamun ensimmäiselle junalla takaisin majapaikkaamme junassa nukkuvien paikallisten töihinmatkaavien ihmisten kanssa. 

Japanista jäi minulle erittäin positiivinen kuva ja haluan palata sinne ehdottomasti! Tahdon Suomeenkin samanlaiset karaokekopit All you can drink-konseptilla ;)

2014 Vilna, Liettua

En ollut käynyt vielä Vilnassa joten buukkasimme ystäväni kanssa lennot Vilnaan. Lensimme Riikan kautta Air Balticilla. Viikonloppu sujui hyvin jouluisessa Vilnassa, mutta paluumatka tuotti meille hieman harmaita hiuksia. Pääsimme paluupäivänä lentokentälle jossa meille selviää, että ensimmäinen lentomme Vilna-Riika on peruttu, joten emme myöskään (tietenkään) pääse jatkolennollemme Riika-Helsinki. Saimme lentoyhtiön kustantaman hotelliyön lentokenttähotellissa ja pääsimme aamulla jatkamaan Riikan kautta takaisin kotiin.

Tein lopulta valituksen lennon myöhästymisestä ja saimme pari sataa euroa rahaa takaisin. Saman verran tai jopa enemmän mitä koko viikonloppureissu oli meille maksanut. Sijoitin rahat tietysti uusiin lentoihin ;) Korvausrahojen saaminen ei ollut helppo nakki. Lähestyin ensin lentoyhtiötä, mutta he eivät suostuneet korvauksiin. Käännyin lopulta korvaushakemuksia tekevään toimistoon joka ottaisi mahdollisesta korvauksesta itselleen 25 prosenttia. Saimme tätä kautta korvausrahat itsellemme.

2015 Uppsala ja Tukholma, Ruotsi

Ystäväni J opiskeli Uppsalassa yhden lukukauden verran keväällä 2015. Lähdimme ystäväni H:n kanssa moikkaamaa J:tä Uppsalaan. Viikonloppureissuamme varten oli ostettu lennot Norwegianilta, mutta Norwegian päättikin lakkoilla juuri sinä viikonloppuna. Pääsimme lopulta Arlandaan hieman alkuperäistä aikataulua myöhässä ja otimme bussin kohti Uppsalaa. Uppsalassa tanssijalka alkoi vipattamaan ja menimme paikalliseen baariin viettämään iltaa. Illan päätteeksi nälkä yllätti tämän suomalaisseurueen ja menimme pikaruokalaan syömään ennen nukkumaanmenoa. Pikaruokalassa yhdistyimme toiseen paikalliseen seurueeseen ja lähdimme heidän kanssaan jatkoille. Jatkot sijaitsivat Uppsalan keskustassa ja onnistuimme käyttämään pelkästään ruotsin kieltä koko loppuyön ajan! Miten kätevää! Ilmeisesti pitäisi olla useammin humalassa, jotta ruotsin kieli sujuisi paremmin :D

Seuraavana päivänä oli Tukholman vuoro. Matkustimme junalla Uppsalasta Tukholmaan ja yövyimme Södermalmilla asuntolaivahostellissa. Meillä oli oma pieni hytti jossa ei tietenkään ollut juomalaseja joten joimme ostamaamme kuohuviiniä kylppäristä löytämistämme Ikean kukkaruukuista. Hätä aina keinot keksii!

Illalla sain tekstiviestin, että sunnuntainen paluulentomme on peruttu. Yritin puhelimitse päästä Norwegianin asiakaspalveluun läpi, tuloksetta. Jatkoin yrittämistä aamuneljältä baarista tullessamme. Tuloksetta. Lopulta varasin yöllä meille laivamatkan. Saimme 40 eurolla B-luokan hytin Silja Linelle kohti Helsinkiä. Risteily oli hinnaltaan halvempi kuin pelkkä menomatka Helsinkiin joten otin risteilyn, mutta jätimme paluumatkan käyttämättä. Puhelin käteen ja soitto pomolle, että pääsenkin toimistolle maanantaina vasta puoliltapäivin. Nukuimme H:n kanssa käytännössä koko paluumatkan Helsinkiin. Pääsimme aloittamaan uuden työviikon virkeänä laivamatkan ansiosta. 

2016 Vietnamin reissu

Vuoden 2016 talvilomareissun kohteeksi valikoitui Vietnam. Lensin ystäväni kanssa Vietnamiin Bangkokin kautta. Saavuimme Bangkokiin aikaisin lauantaiaamuna. Otin rinkan matkalaukkuhihnalta ja suuntasimme kohti lähtevien lentojen aulaa, sillä meillä oli jatkolento parin tunnin päästä Vietnamin Danangiin. 

Jännitin hieman, sillä jatkolentomme Vietnamiin oli eri lipulla kuin ensimmäinen lentomme Bangkokiin, mutta ehdimme hyvin ja jouduimme hetken jopa odottelemaan ennen kuin lähtöselvitys Vietnamin lennolle avautuisi. Ryhdyin tarkistelemaan rinkkaani tarkemmin. Se yhtäkkiä tuntuikin painavammalta ja isommalta kuin kotoa lähtiessäni. Käänsin rinkkaani ja huomasin kauhuissani, että olin ottanut vahingossa väärän ihmisen rinkan! Luojan kiitos etten ollut ehtinyt lähtöselvittää rinkkaa vielä seuraavalle lennolle!

Kauhuissani lähdin etsimään Finnairin toimistoa. Löysin Finnairin toimiston jossa oli töissä thaimaalaistaustainen nainen. Kerroin hätäni hänelle ja hän antoi minulle tulosteen jossa piti olla rinkan omistajan puhelinnumero. F*ck GDPR! Sain kaikki tiedot tästä toisesta asiakkaasta tulosteelle. Hän ei tietenkään soittaisi vaan laittoi minut itse soittamaan tälle asiakkaalle. Numero ei vastannut. Hetken päästä saan kiukkuisen tekstiviestin Suomesta, että miksi tähän numeroon olen soittanut niin monta kertaa keskellä yötä. Kerron tekstiviestillä saaneeni hänen numeronsa, sillä minulla on hallussa hänen rinkkansa. Hän kertoo olevansa nukkumassa kotonaan Suomessa. 

Okei, olen siis takaisin alkupisteessä. Finnairin pisteen virkailija saa selville, että minun rinkkani on turvassa ja se tuodaan hetken kuluttua minulle. Virkailija kertoo, että rinkan oikea omistaja on löytynyt, mutta saattaisin joutua maksamaan rinkan kuljetuksen hänen majapaikkaansa Pattayalle. Ihan miten vaan, kunhan saan oman rinkkani takaisin ja ehdimme Vietnamin lennollemme. 

Lopulta en joutunutkaan maksamaan rinkan kuljetusta, sillä rinkan oikea omistaja oli vielä Suvarnabhumin lentokentällä metsästämässä minun ”varastamaani” rinkkaa.

Pääsemme lopulta ensimmäiseen matkakohteeseemme ihanaan Hoi Aniin. Hoi Anista siirrymme bussilla keskiseen Vietnamiin, venälaisturistien suosimaan Nha Trangiin. Yöbussimatka jää ikuisiksi ajoiksi mieleen, sillä jo ennen bussimatkaa meitä on varoiteltu, että näitä yöbusseja nimitetään myös pyörillä kulkeviksi ruumisarkuiksi. Selviämme bussimatkasta kuitenkin kunnialla. Seuraavakin siirtyminen tapahtuu yöaikaan yöjunassa kohti Saigonia. Emme saa nukuttua omassa hytissämme juuri ollenkaan, sillä jokaisen ratapölkyn kohdalla junaan kuuluu tosi kova kolahdus. 

Mitä opin tästä reissusta? Katson tarkkaan matkatavarani ennen kuin otan matkatavarat haltuun matkalaukkuhihnalta enkä mielellään käytä aasialaisia yöbusseja tai yöjunia.

2017 Reykjavik, Islanti

Tällä reissulla ei sattunut mitään kummempia kömmähdyksiä, mutta reissu on jäänyt mieleen niin Islannin mahtavan luonnon vuoksi kuin siksi, että tutustuin hostellissani kahteen amerikkalaistyttöön keihin pidän edelleenkin yhteyttä. 

Ensimmäisen illan biletin hostellissani tapaamaani yhteen jenkkityttöön kunnes seuraavana päivänä aamiaisella tutustuin näihin toisiin tyttöihin. Reykjavikin yöelämä on muuten niin siistiä ja riehakasta! Suosittelen lämpimästi, vaikka olut maksaakin jopa Suomen tasoa enemmän.

Opastin jenkkitytöt julkisen (pohjoismaisen) uimahallin alastomuusetikettiin ja nautimme Reykjavikin yleisten uimahallien lämpimistä altaista niin paikallisten kuin muiden turistien kanssa.

Reissun viimeisenä kokonaisena päivänä lähdin toisen tytöistä matkaan kun hän oli vuokrannut auton tarkoituksenaan tutustua Islannin etelärannikkoon. Se päivän mittainen roadtrip on maisemiensa ansiosta jäänyt mieleeni ikuisesti. Näimme mahtavia vesiputouksia ja eteläisen Islannin karun kauniita maisemia laavarantoineen. Opastin tyttöä ajamaan oikeaoppisesti liikenneympyrässä, hänen kotiseuduillaan kun niitä ei ole, mutta islantilaiset tuntuvat rakastuneen niihin.

Ennen lentokentälle siirtymistä lilluin Blue Lagoonin ihanassa vedessä. Tiedän, että paikka on oikea turistirysä ja pirun kallis, mutta tykkäsin paikasta tosi paljon! Paluulennon kotiin vietin lappilaisen valokuvaajan kanssa business-luokassa tähyillen mahdollisia revontulia. 

2018 Balkanin roadtrip

Tein viime kesänä Balkanin reissun. Vuokrasin auton Dubrovnikista ja lähdin ajamaan Bosnia-Hertsegovinan kautta Montenegroon. Näin matkan varrella upeita vuoristomaisemia, rajanylitykset menivät hyvin vaikka oli peloteltu, että rajoilla saattaisi joutua odottamaan kauan. Minä ja vuokra-Opelini suoriuduttiin reissusta varsin mallikkaasti paitsi Kotorissa. 

Montenegrossa valuuttana on euro, mutta se ei kuulu EU:hun. En siis uskaltanut pitää puhelimen nettiä päällä ja en millään meinannut löytää Kotorin vanhan kaupungin kyljessä sijaitsevaa majataloani vaikka olin autovuokraamosta vuokrannut myös manuaalisen navigaattorin. Kun majapaikan lopulta löysin käännyttyäni useita kertoja ahtailla kaduilla (luojalle kiitos automaattivaihteista!) huomasin, että majapaikkani parkkipaikka sijaitsee todella jyrkän ja kapean kujan päällä. 

Jätin autoni yhden kerrostalon pihaan, jotta olisin kävellyt mäen päälle ja katsonut miten ahdas kuja ja parkkipaikka on. Minut häädettiin kuitenkin nopeasti kerrostalon pihasta ja olin jälleen aloituspisteessäni. Soitin majapaikkaan ja kerroin ongelmani. Majapaikan pitäjä lähetti isänsä luokseni. Parin minuutin päästä keski-ikäinen mies tulee ja annan auton kuskin paikan hänelle. Hän lopulta ajaa autoni ja minut majapaikan parkkipaikalle :D Noloa, mutta sain auton lopulta ilmaiselle parkkipaikalle majatalon pihaan. Seuraavana aamuna lähdin onneksi niin aikaisin, että sain sekoilla auton kanssa kaikessa rauhassa tällä ahtaalla kujalla.

Vietin reissun viimeisen päivän Cavtatin ihanassa rantakaupungissa ja luovutin päivän päätteeksi vuokra-auton Dubrovnikin lentokentälle. Pääsin ajoissa lentokentälle. Olin tyylikkäästi vaihtanut uikkarit normivaatteisiin parkkipaikalla. 

Dubrovnikin loungen kautta oli aika siirtyä koneeseen. Antaessani boarding passini henkilökunnalle laite piippasi. Mitä hitsiä! Onko jokin ongelma? Virkailija toteaa minulle kylmän rauhallisesti ”They upgraded you to business class” ja ojentaa minulle uuden boarding passin. Eihän näin käy ikinä, paitsi nyt! 

Lentokoneessa viereeni istahtaa nuori nainen ja paluumatka kotiin sujuu varsin lupsakkaasti nauttien busineksen samppanjan juomatarjonnasta. Lentokentälle saavuttuamme käyn vielä viinillä lentokentän baarissa vieressäni istuneen naisen ja tämän ystävän kanssa. Lopulta lähden viettämään loppuiltaa heidän kanssaan keskustan karaokebaariin. 

2018 New York, USA

Tiistaiaamu, synttäripäiväni! Täytän tänään 35 vuotta ja olen sen kunniaksi tullut vihdoin New Yorkiin. Sateenvarjolle tulee tarvetta heti kun astun hostellin ulko-ovesta ulos. Päätän lähteä kävelemään kohti keskustaa Upper West Siden kortteleiden ohi. Vesisade yltyy ja päätän pitää breikin Starbucksissa. Nappaan sitruunaleivoksen ja teen synttäreiden kunniaksi. Huomaan, että kahvilan toisessa pöydässä istuu tutun näköinen mies. Avaan Instragramin ja katson Antti Holman instatilin, ei himskatti. Holma on postannut eilen kuvan Nykistä, se voi olla hän! Olen höröttänyt hänen jutuilleen NIIN monta kertaa ja hän on myös niin KUUMA!

Hetken tuijotettuani maanisesti miestä päätän lähestyä häntä ihan suomen kielellä. ”Hei anteeksi!” Pää kääntyy puhelimesta ylös kohti minua ja hän selvästi ymmärtää puheeni ja onkin kuin onkin ILMIELÄVÄ ANTTI HOLMA! 

Sosiaaliset tilanteet jännittyneenä eivät ole ikinä olleet varmuusaluettani joten huomaan sönköttäväni Antti Holmalle kuinka häntä ihailen ja selitän hänelle jotain Cheekistä. Holma sattuu tietämään, että Cheek on palannut reissultaan Suomeen. Tajuan vasta myöhemmin samana päivänä, että Holmahan näytteli Cheek-elokuvan pääroolin. Voi PRKL! 

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että rohkaistuin menemään Holman juttusille vaikkakin kohtaamiseni hänen puoleltaan oli pelkästään ehkä tyyliä tapasin-surkuhupaisan-suomalaisen-junttituristin-Nykissä. Kaikkea hyvää Antti sinulle! Ja ANTEEKSI! Olet varmaankin juuri sen vuoksi siellä New Yorkissa, että tämänkaltaiset suomiturret eivät sinulle juttelisi :D