Ihana (ja kallis) Dubrovnik

Kesälomareissu alkaa!

Dubrovnik, tuo turistien paratiisi. Niin paratiisi, että paikalliset ovat alkaneet vastustamaan kasvavaa turismia. Olin valmistautunut saamaan oman osuuteni paikallisten mädistä tomaateista, mutta niin ei onneksi käynyt. Dubrovnikista jäi kiva fiilis.

Olin hyvissä ajoin (jälleen kerran) varaamassa suoria lentoja ja majoituksia joten onnistuin saamaan kohtuuhintaisen matkan tästä melko kalliista kaupungista.

Majoitusta etsiessäni pyyhin hikikarpaloita kun katsoin hostellien hintatasoa. Yleinen hinta heinäkuun ajankohdalleni dormimajoituksesta oli noin neljkymmentä euroa yö! En halunnut maksaa tuota summaa siitä, että olisin saanut jakaa huoneen viidentoista muun henkilön kanssa joten päädyin katsomaan muuta majoitustarjontaa ja löysinkin halvan yhden hengen huoneen läheltä kaupungin päälinja-autoasemaa. Neljänkymmenen euron hintaan sain yksityismajoituksesta oman ilmastoidun huoneen pienellä parvekkeella. Kylpyhuoneen jouduin jakamaan kahden muun majoittujan ja isäntäpariskunnan kesken, mutta se ei häirinnyt ollenkaan.

Reissu alkoi Helsinki-Vantaalla mukavasti, sillä pääsin ensimmäistä kertaa hyödyntämään uuden Finnairin Gold-korttini tarjoamaa mahdollisuutta päästä aloittamaan reissu Premium Loungessa. Lennolle valmistautuminen sujuikin varsin mukavasti syöden ja juoden. Olin saanut hyvät vinkin loungen käyttöön ystävältäni JH:lta ja tällainen hidas hämäläinenkin osasi käyttäytyä loungessa.

 

Lennolle valmistautuminen sujuikin varsin mukavasti syöden ja juoden. Olin saanut hyvät vinkin loungen käyttöön ystävältäni JH:lta ja tällainen hidas hämäläinenkin osasi käyttäytyä loungessa.

 

Dubrovnik, ah!

Saavuin Dubrovnikin lentokentälle sunnuntai-iltana. Passintarkastuksessa ja laukkujen saapumisessa kesti yhteensä noin tunnin verran ennen kuin pääsin ostamaan itselleni noin kuuden euron hintaisen bussilipun Dubrovnikiin. Bussi täyttyi äärimmilleen ja lähti ajamaan kohti Dubrovnikin vanhaa kaupunkia, joka olisi ensimmäinen pysähdys ennen päälinja-autoaseman päätepysäkkiä. Istuin bussin oikealla puolella joten en päässyt täysillä ihailemaan bussin vasemmista ikkunoista avautuvaa auringonlaskua. Jos siis vaan mahdollista niin yritä saada istumapaikka bussin vasemmalta puolelta saadaksesi esteettömät näköalat ennen Dubrovnikia sijaitseviin lahden poukamiin.

Dubrovnikin vanhan kaupungin ympäristö oli kovin ruuhkainen ja bussi mateli eteenpäin. Noin tunnin päästä olin ottamassa rinkkaani bussin tavaratilasta ja tilaamassa itselleni Uberia majapaikkaani. Linnuntietä majapaikkaan ei pitäisi linja-autoasemalta olla pitkä matka, mutta pimeä ilta ja kaupungin korkeuserot pistivät kännykkäni tilaamaan Uberin.

Majapaikkani sijaitsi tavallisessa kerrostalossa ja alkuun en meinannut löytää oikeaa ovea, mutta lopulta ystävällinen mies auttoi minut oikealle ovelle ja oikeaan hissiin. Yritin soittaa majapaikkaani, mutta majatalon emäntä ei ollut puheluuni vastannut, sillä hänen englanninkielen osaamisensa oli hyvin rajattua.

 

Huoneeni oli siisti ja ilahduin suuresti nähdessäni jääkaapin huoneen nurkassa. Yöllä heräsin ukkoseen. Mietin, että parvekkeen ikkunalasit jäivät illalla auki. Käänsin kuitenkin kylkeäni, sillä sadetta ei kuulunut niin paljoa tulevan. Heräsin kuitenkin hetken päästä majatalon isännän koputukseen ovellani ja hän pyysi minua sulkemaan ikkunalasit. Nukahdin ilmastoinnin vienoon pörinään ja heräsin aamulla kuumaan aamuun. 

Lähdin kävelemään noin kolmen kilometrin matkaa kohti Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Pari tuntia vanhassa kaupungissa hengailtuani tuli suuri vesikuuro. Vanha työkaveri PL oli tulossa perheensä kanssa päiväretkelle Dubrovnikiin joten käytin sadeajan hyödyksi ja tutustuin pariin kirkkoon ihan ajatuksella ja join yhden oluen irkkubaarissa.

Päivä riittää mielestäni Dubrovnikin vanhan kaupungin tutkimiseen. PL:n saapuessa kaupunkiin olin onnistunut saamaan meille pöydän matkaoppaassani kehutusta italiaisesta Olivia-pizzeriasta. Sade oli tässä vaiheessa lakannut ja päätimme lähteä tutustumaan vanhaan kaupunkiin muurien päältä. Aikuisen lippu muureille maksoi 150 kunaa eli noin 20 euroa. Tyyristä, mutta oli mielestäni hinnan arvoinen noin reilun tunnin reissu päästä katsomaan vanhaa kaupunkia hieman korkeammalta.

Muurikävelyltä näkyi hyvin aiemmin päivällä vierailemani kiva baari nimeltään Buza Bar. Suosittelen lämpimästi juomaan (kalliin) juoman tällä terassilla! Eksyin vahingossa baariin, sillä ihmisiä vaelsi muurissa olevan pienen reiän kautta jonnekin eteenpäin ja mielenkiintoni heräsi. 

Illan kruunasi mahtava auringonlasku jota ihailin omalta parvekkeeltani. Toisena yönäni Dubrovnikissa en uskaltanut pitää ilmastointia päällä yöllä, sillä majatalon isäntä tuli kertomaan, että hänen vaimonsa herää ilmastointilaitteeni ääneen. Kilttinä ihmisenä kylmensin huoneeni illalla ennen nukkumaanmenoa. Majataloelämässä on ihanaa ja kamalaa juuri tuo yhteisöllisyys ja se, että toiset pitää ottaa paremmin huomioon kuin hotellissa.

 

Turistien Dubrovnik, Lapad

Toinen Dubrovnik-päiväni kului hieman rennommissa merkeissä. Omalla parvekkeella nautitun leipäaamiaisen jälkeen vaihdoin bikinit ylleni ja lähdin metsästämään hyvää uintipaikkaa. Sellainen löytyikin pienen kävelymatkan päästä. Dubrovnikissa on paljon pieniä poukamia mistä on helppo pulahtaa turkoosin väriseen viilentävään mereen.

 

Lapadin alueella on myös lukuisia venelaitureita joille voi perustaa oman pienen auringonottokeitaan.

Lapadin niemimaalta löytyy myös useita täyden palvelun uimarantoja, mutta jos ei kaipaa jumputtavaa musiikkia ja juoksevia lapsia ympärilleen niin kannattaa valita jokin näistä suojaisista poukamista joita löytyy paljon varsinkin Lapadin alueen Cave Barin (http://cavebar-more.com/1home.php) lähettyviltä. Itse baari sopii myös pulahdukseen jos haluaa nauttia viilentäviä juomia, sillä baarista löytyy myös useita portaita joita pitkin mereen pääsee pulahtamaan.

Lapadin alueella sijaitsee pääosa Dubrovnikin hotelleista ja sen huomaa katukuvasta, mutta siitä huolimatta alue oli kiva kiertää rauhassa Setnica walking trail -nimistä polkua pitkin. 

Majatalon isäntä oli jo edellisinä iltoina tarjonnut minulle iltaviiniä ja jäätelöä, mutta kolmantena aamuna vihdoin tartuin vihdoin hänen tarjoukseensa juoda aamutee hänen kanssaan talon kattoterassilla. Kyllä kannatti! Näkymät kattoterassilta olivat huimat! Vietinkin illalla kattoterassilla yksin pari tuntia nauttien näistä näkymistä ja juoden kaupasta lukuisia portaita pitkin raahaamiani juomia.

Kiitos Dubrovnik, täytit odotukseni!