Kesälomareissun road trip

”Eih, mä näen susta miten sä alat nyt suunnittelemaan teidän matkareittiä!” huokaa ystäväni rouva Vallila vinkatessaan minulle kivaa leirintäaluetta Kesälahden läheltä. Olen lähdössä ystäväni, pikkuserkkuni H:n kanssa reissuun. Alkuperäiset Pohjois-Norjan matkasuunnitelmat ovat vaihtuneet Suomen Lapin road trippiin k-tilanteen vuoksi. Ehkä ensi kesänä pääsemme Norjaankin ilman karanteeneja?

Viikon mittaisen reissumme ensimmäiset suunnitelmat on lyöty lukkoon, sillä Kilpisjärven niukan majoitustarjonnan vuoksi viikonlopun kahden yön majoitus Kilpisjärven Retkeilykeskuksen huoneissa on varattu jo keväällä. Minulle epätyypilliseen tapaan en tiedä vielä loppureissun suunnitelmaa, saatikka missä yöni nukun. Rouva Vallila puolestaan suosii ex tempore -reissuja ja on omassa suunnittelemattomuudessaan täysin vastakohtani.

Kesälomaani edeltävää viimeistä työpäivää varten olen siirtänyt itseni Hämeeseen äitini mökille, jotta H:n on helppo noukkia minut matkaan perjantaina iltapäivällä ja pystymme aloittamaan ensimmäisen ajotaipaleemme Lammilta kohti Oulua ja Nallikari Campingia. Ajomatka Ouluun sujuu rattoisasti H:n Volvossa. Jyväskylässä pysähdymme puuterointi- ja jäätelötauolle. Viitasaaren ABC:lla pysähdymme pienelle jaloittelulle ABC:n kauniissa maisemissa. Illansuussa saavumme Ouluun ja shoppailemme Limingantullin Prismaa tyhjemmäksi. Ostoskoreihimme päätyy lämpimiä tarjoushuppareita joista on todellakin tulevina päivinä hyötyä. Olen pakannut road triin kamppeet helteisessä Helsingissä paria päivää aiemmin enkä ole pitänyt pitkähihaista paitaa päälläni sitten juhannusyön. Jälkikäteen ajateltuna pipo ja merinovillainen kerrasto olisi ollut Lapissa poikaa! Jo ensimmäisenä yönä teltassa Oulussa hytisen kylmyyden vuoksi uudessa hupparissani. Esimieheni vinkkasi, että kesäkuussa pipo ja hanskat olivat terää Lapissa. Pakatessani en kuitenkaan pipoa kesätavaroideni joukosta löydä, mutta ohuet hanskat nakkaan rinkkaani.

Nallikarissa on ihana istua merituulen tuiverruksessa ja nauttia iltaviiniä näissä maisemissa.

Teltassa nukutun yön jälkeen jatkamme matkaamme Oulun keskustan kautta kohti Kilpisjärveä. Buustia ajomatkaamme haemme keskustasta kahvila Makian mainiosta aamiaisbuffasta. Iso käsi tälle kahvilalle! Ihastuin kahvilaan jo marraskuisella Oulun reissullani ja raahaan H:n tänne mukanani tälläkin reissulla.

H nappaa itselleen ensimmäisen ajovuoron, joten kruunaan aamiaiseni lasillisella kuplivaa.

Oulun ja Kemin väliset tietyöt ruuhkauttavat liikennettä. Heti Tornion jälkeen saamme taas ajella täysin omassa rauhassamme. Ylitornion kohdalla pysähdymme lohikeittolounaalle ja Kolarin jälkeen kohtaamme ensimmäiset porot. Lasken Volvon kaasujalkani nopeutta, sillä en ole tottunut autoilemaan porojen keskuudessa. Vastaantulevat autot vilkuttelevat pitkiä valoja tai hätävilkkujaan vastaantulijoille varoittaakseen poroista.

Muonion jälkeen vaihdamme  jälleen kuskia ja törmäämme ihanaan uimarantaan, joka on aivan kiinni E8-tiessä Ylisen Utkujärven rannassa. Vaihdan uikkarit ohikiitävien autojen katseiden alla ja pulahdan lämpimään veteen. Vesi on todella matalaa. Joudun kahlaamaan kivistä rantaa pitkään ennen kuin pääsen pulahtamaan. Samalla huomaamme saapuneemme hyttysten luvattuun valtakuntaan. Etsiessäni kuivia vaihtovaatteita takapenkiltä huomaan täyttäneeni avoimen takaoven avulla automme täyteen hyttysiä. Jaiks.

Matka jatkuu virkistävän pulahduksen jälkeen. Kilpisjärvi lähestyy kilometri kilometriltä, maisemat väkevöityvät. Oulun jälkeen kulatamme reilun seitsemän tunnin ajan Volvon penkkejä ja olemme vihdoin iltakahdeksan aikaan Kilpisjärven Retkeilykeskuksella. Olen aiemmin päivällä soittanut respaan ja kertonut meidän olevan tulossa. Ystävällinen nainen linjan toisessa päässä kertoo ravintolan keittiön menevän kiinni iltakahdeksalta. Kahdeksaksi emme Kilpisjärvelle ehdi ja syömmekin loppupäivän Prismasta ostamiamme eväitä.

Tuntuu ihanalta päästä sänkyyn nukkumaan teltassa vietetyn yön jälkeen. Punainen (ja kallis) majoituspaikkamme sijaitsee pienen mäen nyppylän päässä ja huoneemme ikkunasta avautuu näkymä telttakylään ja Kilpisjärvelle.

Saanan huiputus

Jo aiemmin päivällä H on saanut idean, että lähtisimme valloittamaan Saana-tunturia yötä vasten. Respan nainen naurahtaa kun kysyn, että näemmekö tulla huipulta takaisin jos lähdemme yötä vasten Saanalle patikoimaan. Kello 22.30 nappaamme retkeilykamppeet niskaan ja lähdemme kävelemään kohti Saanaa yöttömän yön turvin. Reitti Saanan huipulle lähtee suoraan Retkeilykeskuksen pihasta. Alkuun kävelemme pitkospuita ja havahdumme aina välillä tunturikoivikossa juoksenteleviin poroihin.Pitkospuut loppuvat pian ja alkaa kipuaminen. Maisemat komistuvat metri metriltä.

Tervehdimme huipulta vastavirtaan tulevia retkeilijöitä ja innostun aina uuden valehuipun nähdessäni. Olen kuin seitsemänvuotias siskontyttöni pidemmällä automatkalla kysellen ”olemmekojoperillä”-mantraa. Polkujuoksukengissäni on tarpeeksi hyvä pito kivisessä maastossa. Reitti on selkeästi merkattu. Sää suosii meitä. Alkumatkassa hyttyset meinaavt haitata etenemistämme, mutta heitän äitini ostaman hyttyshatun päähän ja jatkan intervallitreeniäni kohti Saanan huippua.

Reilun kahden tunnin patikoinnin jälkeen olemme vihdoin perillä huipulla. Olipa mahtava idea tulla tänne yöllä! Hiki on tehnyt vaatteista märkiä ja vedän repustani hupparin takin alle lämmittämään. Lepäämme reilun kymmenen minuutin ajan huipulla ihaillen öisiä maisemia ennen kuin hiki alkaa kylmettää liikaa selkääni.

Mykistyneinä luonnon kauneudesta aloitamme laskun kohti hotellihuonettamme. Lasku sujuu nopeammin ja noin puolentoista tunnin kuluttua olemme taas tasaisemmalla maalla. Pipo ja merinovillakerrasto olisi ollut öisellä reissullamme enemmän kuin sopivaa vaatetusta. Selviämme reissusta kuitenkin perusretkeilyreleillämme. Pääsemme lämpimään suihkuun sulattelemaan raajojamme ja kolmen jälkeen yöllä  painan pääni tyynyyn. Käymme aamupalalla aamuyhdeksän jälkeen ja painun takaisin päikkäreille.

Kolmen valtion rajapyykki

Iltapäivällä klo 15 nappaamme laivan kohti Kolmen valtion rajapyykkiä. Edestakainen puolituntinen laivamatka maksaa 40 euroa. Laiva vie meidät Kilpisjärven toiselle puolen Ruotsin puolelle ja kävelemme sieltä helppokulkuista polkua pitkin kolmen kilometrin matkan kohti tuuliselle rajapyykille.

Rajapyykkivierailulla ei kannata hidastella jos aikoo ehtiä paluulaivaan. Paluumatkan voi hoitaa myös patikoiden Mallan luonnonpuiston läpi, mutta jaloissani painaa vielä öinen Saanan nousu ja päätämme varata menopaluulipun laivalle. Mallan kyynelten näkeminen jäänee siis seuraavalle reissulle.

Paikalliset lapset ovat perustaneet kioskin laivamatkustajille. Kannatuksen vuoksi ostan kioskista paluumatkalle päivän aspartamiiniannokseni kolatölkin muodossa.

Takaisin kohti etelää

Maanantaina aloitamme ajomatkan kohti eteläisempiä maisemia. H on selvästi enemmän ratin takana kuin minä. H on tottuneempi kuski ja minä olen tottuneempi navigaattori. Työnjakomme sopii vallan mainiosti meille molemmille.

Edellisenä päivänä olemme varanneet hotellihuoneen pohjoisen pääkaupungista Rovaniemeltä Sokos Hotel Vaakunasta. Saavumme myöhään iltapäivällä Rovaniemelle. Pidimme Levin huipulla pienen tauon ihaillen Levin ympäristön maisemia ennen Rovaniemen kaupunkiympäristöön pääsemistä. Sää Rovaniemellä on pilvinen ja päädymme keskustaan kiertelemään kauppoja ja illallistamaan Amarillossa.

Auttiköngäs ja Korouoma

Maittavan hotelliaamiaisen jälkeen ajomatkamme jatkuu kohti Posiota. Meidän oli tarkoitus yöpyöä Posion suunnalla teltassa, mutta meikäläisen Finlaysonin makuupussi ei pidä mua tarpeeksi lämpimänä yöaikaan joten varaan meille mainion mökin yhdeksi yöksi Lomakeskus Himmerkistä. Matkalla Posiolle ihailemme Auttiköngästä ja Korouomaa.

Sade tekee tekoaan kun parkkeeraamme Korouoman parkkipaikalle. Lähdemme kävelemään parin kilometrin matkaa kohti Korouoman jykeviä maisemia. Luulin, että näiden Suomen suurimpien jääputousten kohdalla olisi kesällä vesiputouksia, erehdyn. Paikka on kuitenkin vierailun arvoinen ja paluumatkalla pääsemme keräämään lakkoja iltapalaksi.

Posiolla teemme täydennysreissun S-marketiin ja vierailemme Pentikin myymälässä.

Riisitunturi

Lomakeskus Himmerkin mökiltämme ajaa puolessa tunnissa Riisitunturin parkkipaikalle. Naisten saunavuoro alkaa aamuyhdeksältä joten päätämme käydä Riisitunturilla heti aamusta. Heräämme puoli kuudelta ja lähdemme ajamaan kohti Riisitunturia. Polkujuoksukenkäni ovat edelleen märkinä eilisestä lakkojen keräämisestä, mutta tavallisilla lenkkareilla pärjään Riisitunturin poluilla varsin hyvin. Patikoimme Riisin rääpäisyn ja syömme aamupalamme kansallispuiston maisemissa.

Iltapäivällä matkamme jatkuu kohti etelää Posiolta. Pysähdymme hetkeksi ihaileman Livojärven hiekkarantoja ja teemme pienen jaloittelun Syötteen kansallispuistossa vieraillen Kellarilammen laavulla.Matkan varrelle jaloittelukohteeksi osuu myös Hepokönkään vesiputous.

Kajaanissa teemme illallispysähdyksen ABC:lla ja Volvon nokka jatkaa suuntaansa kohti Kuopiota. Kajaanin kohdalla liikennettä alkaa olla jälleen enemmän, olemmeko saapumassa takaisin ruuhka-Suomeen?

Ilmeisesti koko Suomi lomailee Kuopiossa, sillä hotellien hinnat ovat pilvissä, jos huoneita edes on saatavilla. Saamme pari laavuvinkkiä missä voisimme yöpyä teltassa, mutta illalla kymmenen jälkeen löydämme itsemme pystyttämässä telttaa Kirveslahden uimarannan reunalle. Olen varma, että joku murhaaja saapuu ja murhaa meidät telttaamme, mutta herään aamulla pirteänä ja suuntaan aamu-uinnille H:n vielä nukkuessa.

Aamulla hampaita pestessäni Pitkälahden ABC:lla tunnen oloni todelliseksi retkeilijäksi. Muut asiakkaat hieman ihmettelevät aamutoimiamme ABC:n vessanpeilin edessä, mutta hetken kuluttua olemme valmiit ottamaan Kuopion keskustan haltuun.

Sää on selvästi viilentynyt. Syömme aamupalan muailman navassa eli Kuopion torilla. Ostan Sokoksen alelaarista itselleni huivin, sillä meinaan jäätyä. Kuopiossa kannattaa ehdottomasti ajella Saaristokaupungin näteillä kaduilla. Seuraavalle Kuopion reissulle jäänee myös tutustuminen uuteen Saana-saunaan!

Kuopiosta auton nokka lähtee osoittamaan kohti Jyväskylää. Olemme varanneet hotellin Jyväskylästä Sokos Hotel Alexandrasta. Sää on jälleen hieman viileämpi ja saamme illalla kävellä rauhassa Jyväskylän sataman laajoilla terassialueilla. Aamupalan jälkeen lähdemme kohti Mänttä-Vilppulaa. En ole onnistunut nappaamaan ennakkovierailuaikaa Serlachius-museo Göstän Banksy-näyttelyyn, mutta reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsemme ihailemaan Banksy-näyttelyä. Museon pihapiiriin kannattaa myös tutustua!

Banksyn jälkeen jatkamme matkaa kohti Lammia. Saavumme Lammille perjantaina iltapäivällä. Ajoreittimme aikana olemme nähneet monta pientä palaa Suomesta.

Volvon mittariin on tullut lisää kilometrejä 2669 kilometriä, mutta onpa Suomi nätti! Vierailun arvoisia paikkoja on vielä vaikka mitä. Ajoreittimme oli Lammi – Oulu – Kilpisjärvi – Rovaniemi – Posio – Kuopio – Jyväskylä – Mänttä-Vilppula – Lammi.

”Ollaan nähty aika paljon horsmia tällä reissulla.” H totetaa ratin takaa. ”Niin ollaan” vastaan  naurahtaen ja ryhdyn päässäni laskemaan nähtyjen horsmien kokonaismäärää.