Kouvola ja Mikkeli tutuksi!
Kuka haluaa mennä Kouvolaan?
”Ajakaa ohi” oli yleisin neuvo kun kyselin neuvoja Kouvolaan. Ystäväni J:n ja minun kesäisen kolmen päivän roadtrippimme kohteiksi oli valikoitunut Kouvola ja Mikkeli. Vastaväitteistä huolimatta en perunut Kouvolan hotellivarausta vaan selvitin lisää mitä Kouvolassa voisikaan tehdä.
Ajelimme heinäkuisena tiistaipäivänä pienempien teiden kautta Kouvolaan. Pääsimme näkemään matkan varrella niin Mäntsälän kuin Myrskylänkin kesäisiä peltomaisemia. Saavuimme vihdoin Kouvolaan iltapäivällä ja lähdimme kohti hotelliamme, Original Sokos Hotel Vaakunaa. Respassa kaikki hoitui mallikkaasti ja saimme hyvät vinkit myöhäistä lounastamme varten. Saimme hienon vastikään remontoidun Repovesi -aiheisen hotellihuoneen ja suuntasimme kävellen kohti Kouvolan keskustaa.Päädyimme Rosson terassille lounaalle. Rose-viinipullo upposi mukavasti kostukkeena pizzalounaallemme.
Lounaan siirtyminen viiniosastolle takasi sen, että auto saisi jäädä parkkiin loppupäiväksi. Hotellin viimeiset Jopo-pyörät lähtivät kolmihenkisen perheen matkaan neniemme edestä. Päätimme kuitenkin kysyä polkupyörien perään, sillä halusimme mennä Tykkimäen saunaan. Jopoja oli enää yksi kappale jäljellä ja meitä pyöräilijöitä olisi kaksi. Meillä kävi järjetön tuuri kuitenkin hotellin respassa! Vastaanottovirkailija-Tarja tarjosi omaa fillariaan meille toiseksi pyöräksi! Lupasin pitää pyörästä hyvää huolta ja pääsimme aloittamaan puolen tunnin polkemisen kohti Tykkimäen saunaa.
Mahduimme hyvin Tykkimäen saunan lauteille. Vietimme useamman tunnin saunoen, uiden ja nauttien terassibaarin antimista. Terassibaarissa sai ostettua tuotteita omaan ”piikkiin”, todella kätevää! Piikki maksettiin sitten pois saunomisen jälkeen joten omaa maksukorttia ei tarvinnut hakea pukuhuoneen pienistä arvotavaralokeroista. Kylmä juoma maistui taivaalliselta saunalautan tiukkojen löylyjen jälkeen!
Parin tunnin saunomisen jälkeen oli aika lähteä takaisin hotellille, sillä Tarjan työvuoro päättyisi klo 22 ja olin luvannut palauttaa fillarin ennen sitä. Lähtiessämme taivas aukeni ja vesisade viivästytti hieman matkaan lähtöämme, mutta pääsimme kuivina takaisin hotellille. Ei ollut muuten helppo nakki löytää kello 21:n jälkeen aukiolevaa kauppaa tai kioskia Kouvolan keskustasta! Lopulta löysimme pienen mutkan takaa aukiolevan Sale-myymälän ja pääsin ostamaan Tarjalle suklaalevyn kiitokseksi pyörälainasta.
Kouvola kohteli meitä erinomaisesti! Repoveden kansallispuisto jäi tällä reissulla kokematta. Kouvola on kuitenkin niin helposti saavutettavissa pääkaupunkiseudulta, että uusi hotellihuone on jo varattuna Kouvolaan. Tarkoituksena olisi yksi syyskuinen lauantai viettää Repoveden maisemissa 🙂
Verla
Seuraavana aamuna oli aika jatkaa matkaa maittavan aamiaisen jälkeen. Auton nokka osoitti kohti UNESCOn maailmanperintökohdetta, Verlaa. Ajoimme Verlaan alle tunnissa Kouvolasta. Verlan parkkipaikalla oli vielä reippaasti tilaa Verlaan tullessamme.
Päätimme osallistua opastetulle kierrokselle. Minä pääsin museokortillani ilmaiseksi mukaan ja J maksoi kierroksesta 12 euroa. Kierroksen alkua odotellessamme ehdimme kiertää Verlan alueen käsityöputiikit ja ostaa tuliaisiksi Kouvolan hotellilla maistamaamme Verlan kuohua, maukasta alkoholitonta kuohuviiniä! Suosittelen lämpimästi näiden maistamista! Juoma maistui myös siskonlapsilleni!
Opastettu museokierros kesti tunnin. Kierros alkoi videopätkällä, joka oli kuvattu 1950-luvulla tehtaan vielä ollessa käynnissä. Kuvauksista oli kerrottu henkilöstölle etukäteen ja videolla pääsimmekin ihailemaan naistyöntekijöiden sunnuntaimekkoja.
Työskentely Verlan pahvitehtaalla ei ole aina ollut helppoa. Kuusipäiväisen työviikon työtunnit olivat hikisiä varsinkin kesähelteillä pahvitehtaan kuivaamon orsilla työskenneille naisille, jotka välillä kävivätkin viilentymässä viereisessä järvessä.
Tehtaan ehkä tunnetuin työntekijä oli Maria Mattsson. Hän työskenteli samassa pisteessä tehtaalla vuosina 1884 – 1936. Hänen jalan painauma on nähtävissä yhden punnitusvaa’an edessä.
Opastetulle kierrokselle osallistuminen oli hyvä idea, sillä saimme irti Verlan vierailustamme paljon tietoa!
Verlan museokierroksen jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Parkkipaikka oli lähtiessämme tupaten täynnä joten pääsimme vapauttamaan yhden parkkipaikan siirtyäksemme Mikkeliin.
Mars Mikkeliin!
Lounastimme ajomatkan varrella Ristiinan keskustassa Ravintola Martassa. Maukkaan ja suhteellisen edullisen lounaan jälkeen oli hyvä aloittamaa Mikkeliin tutustuminen.
Löysimme Mikkelin Sokos Hotellin parkkihallin helposti. Jätimme tavaramme hotellihuoneeseen ja lainasimme hotellista Jopot. Tarjolla olisi ollut myös sähköpyöriä, mutta nappasimme Jopot päästäksemme ihailemaan Kenkäveron puutarhaa.
Kenkäveroon on helppo poiketa myös vitostieltä!
Kenkävero on vanha pappilamijöö, jonka sisätiloista löytyy ihana kahvila.
Illallisen nautimme Mikkelissä ravintola Pruuvissa. Valitsin listalta ravintolan nimikkoannoksen pippuripihvin ja valehtelematta pippuripihviannos oli paras pippuripihvi PITKÄÄN aikaan! Kastike oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. Ravintola sulkeutui klo 22 ja olimme ravintolan viimeiset asiakkaat. Emme ehtineet nauttimaan jälkiruokaa, mutta lähdimme Mikkelin yöhän etsimään avoinna olevaa baaria. Löysimme muutaman baarin ennen kuin painoimme päämme hotellin pehmeisiin lakanoihin.
Mikkelin nähtävyyskierros
Jo hotelliin sisäänkirjautuessa meidän piti valita ajankohta milloin menemme aamiaiselle. Olimme valinneet yhden myöhäisimmistä ajankohdista ja vatsat täynnä aamiaisherkkuja lähdimme Mikkelin nähtävyyskierrokselle.
Shoppailimme Sokoksella, kävelimme Mikkelin torilla ja suuntasimme askeleitamme kohti Naisvuorta.
Hetken katselimme Mikkelin keskustan menoa torin varrella kolatuoppiemme takana ja päätimme lähteä ajamaan kohti Tertin kartanoa. Tertin kartanon mailla nautimme makean välipalan, sillä aamiaisbuffan jälkeen vatsoissamme ei ollut tilaa lounasbuffalle.
”Pikavipillä saatiin lomasetti. Kohteena Visulahden vahakabinetti” näin laulaa Arttu Wiskari tämän kesän radiohitissään.Vahakabinettiin suuntasimme mekin! Sisäänpääsy maksoi seitsemän euroa ja pääsimme ihailemaan vanhakabinetin antia.
Visulahden jälkeen oli aika pakata auto ja lähteä ajamaan kohti Helsinkiä. Kiitos Kouvola ja Mikkeli! Meillä oli hauska reissu!