Legendaarinen Seven Sisters

Maanantaiaamuna askelsimme reput selässä jälleen Canterburyn bussiasemalle. Meillä olisi monen tunnin bussimatka edessämme ennen seuraavaa majapaikkaamme Eastbournessa. Pelkästään ilman ylimääräisiä pysähdyksiä bussimatkamme kestäisi yli viisi tuntia. Junalla pääsisi perille yhdellä vaihdolla parissa tunnissa. Stagecochin bussiliput ulottuvat kuitenkin Canterburysta aina Eastbourneen asti joten tällä tavalla säästämme rahaa ja näemme enemmän.

Ensimmäinen bussi vei meidät Folkestoneen. Olin somessa pinnannut paikan google mapsiini ja onneksi päädyimme kulkemaan juuri Folkestonen kautta! Bussimme viiletti Kentin maaseudun läpi kohti Englannin kanaalia. Kaksikerroksissen bussin ensimmäisellä rivillä tunsi olevansa kuin huvipuistolaitteessa. Bussi ajoi kovaa vauhtia kapeilla maaseututeillä puiden oksien osuen bussin ikkunaan ja kattoon.

Folkestonen keskustassa ei ollut mitään matkatavarasäilytystä. Rannassa oli iso hotelli. Oli uloskirjautumisen aika. Kävelimme pokkana respaan ja kysyimme voimmeko jättää reppumme säilöön pariksi tunniksi. Se onnistui. Oli paljon vapautuneempaa kävellä ja käydä uimassa ilman reppua.

Folkestonessa olisi viihtynyt vaikka koko päivän! Folkestonen kalkkikivikallioita pitkin olisi voinut kävellä aina Doveriin asti. Täällä pääsisi saunaan ja juomaan drinkkejä kivoissa merenrantabaareissa.

Folkestonesista nappasimme evästä bussiin ja jatkoimme matkaamme kohti pientä Ryen kylää. Todellista reissaamisen glamouria oli syödä kanasalaattia paljain käsin bussissa, sillä Asdasta oli loppunut kertakäyttöaterimet ja meillä oli minuuttiaikataulu ennen seuraavan bussimme lähtöä.

Ryessa oli paljon päivämatkalaisia ja väsyys alkoi jo painaa. Lisää energiaa saimme pubista ja Knoopsin ihanasta kaakaokahvilasta hyvät pirtelöt. Hylkäsimme suunnitelman vierailla Hastingsissa saman päivän aikana. Päädyimme vain vaihtamaan bussia Hastingisissa ennen kuin saavuimme Eastbourneen ennen auringonlaskua iltaseitsemän aikaan. Reilu viisi tuntia bussissa istumista oli näyttänyt meille paljon maisemia, mutta olimme myös onnellisia saapuessamme viimein Eastbournen ihanaan Gyve’s house majataloon. Huoneemme oli tilava ja aivan ihanasti sisustettu. Jos ikkunaerkkeristä katsoi tarkkaan niin näki meren. Meille oli tehty valmiiksi oma iltateesekoitus ja uni maistui hyvin pitkän bussipäivän jälkeen.

Tiistaina vietimme aamupäivän rannalla lukien kirjoja ja rentoutuen. Tutustuimme myös Eastbournen rantakaupunkiin, joka ei ollut yhtä sympaattinen kuin aiemmin Kentissä näkemämme kylät. Keskiviikkona olisi kuitenkin reissumme pääaktiviteetti luvassa: Seven Sistersin kalkkikivikalliot.

Keskiviikko alkoi hieman tuulisissa merkeissä. Bussilippumme ei käynyt Brightonin suunnan busseihin, mutta parilla punnalla saimme kyydin Seven Sistersin vierailukeskukselle mistä aloitimme patikoinnin kohti takaisin Eastbournea. Vierailukeskus ei ollut vielä virallisesti auki, mutta pääsimme hyödyntämään keskuksen vessoja. Joka puolella oli kylttejä, että vaelluskenkien putsaaminen kielletty vessoissa. Olimme liikkeellä kuivaan kesäaikaan, mutta voin kuvitella, että keväällä reittiä ei käveltäisi lenkkareilla.

Olin tutkaillut internetin syövereistä Seven Sistersin kävelyreitin vinkkejä. Olimme ottaneet turvallisen reitin, jotta emme joutuisi ylittämään jokea. Joen ylityksestä oli internetissä kauhutarinoita kuinka virta vie avomerelle. Päästyämme virallisen epäviralliseen ylityspaikkaan totesimme, että olisimme pystyneet tekemään sen helposti aamun laskuveden aikaan. Better safe than sorry.

Tuuli oli ajoittain kovaa. Ensimmäinen ylämäki oli niin jyrkkä, että ajoittain jouduin ottamaan kädellä tukea. Tuuli tuiversi kasvojamme kun marssimme kalkkikivikallioita ylös alas.

Ensimmäisen kunnon tauon pidimme Birling Capin tukikohdassa. Tänne aasialaiset turistit tulevat bussilla ottamaan kuvansa ja jatkavat matkaansa. Meidän patikointimme oli kuitenkin vasta puolessa välissä. Söimme matkan varrella karhunvatukoita puskista ja katselimme mahtavia maisemia turvallisen matkan päässä reunasta. Hauraat kalkkikivikalliot eivät kestä välttämättä alle 5 metrin päässä reunaa kävelyä. Se ei toki innokkaimpia turisteja estänyt täydellisen kuvan metsästyksessä. Uutisissa oli ollut useita kallioiden romahduksia. Me emme aikoneen uutisiin päätyä.

Löysimme kivan pubin myöhäisen lounaan nauttimista varten 11,4 kilometrin kohdalla. Tuulisella säällä saimme olla melkein yksin ravintolan hienolla terassilla Beachy Headin pubissa.

Ravittuina ja nesteyttyinä jatkoimme matkaamme kohti Eastbournea. Somesta olimme bonganneet Bistro Pierren hienon terassin. Reilun 15 kilometrin kävelyn jälkeen oli ihana istua alas. Palvelu oli tosin todella hidasta tässä ravintolassa. Joimme happy hour -juomamme ja jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme hitaasta palvelusta ärsyyntyneinä. Virkistävä pulahdus mereen olisi tehnyt terää, mutta päivän tuulinen sää jatkui ja aallot olivat suuria Eastbournen rannassa. Kokonaisuudessaan päivän patikointi oli noin 18 kilometrin mittainen. Seven Sisters oli mieleenpainuva patikointi! Tulen muistamaan tämän ikuisesti!

Viimeisenä päivänä vietimme rannassa aamupäivän ja lähdimme iltapäivällä tutkimaan Eastbournen Sovereign Harbouria. Sieltä kävelimme rantaa ja England Coastal Pathia pitkin lounastamaan Pevensey Bayhin, josta nappasimme bussin vielä Bexhilliin. Hastings jäi tällä vierailulla välistä, mutta näimme paljon rannikkokaupunkeja. Sisämaassa olisi ollut lukuisia linnoja ja niiden puutarhoja, mutta tällä viikon reissullamme niihin emme ehtineet.

Eastbourne itsessään ei ole mielestäni kummoinen kaupunki. Seven Sistersin patikointiin kaupunki on kuitenkin hyvä tukikohta ja Eastbournesta oli myös suora junayhteys Gatwickin lentokentälle. Seven Sistersin päiväretken pystyy tekemään helposti myös ottamalla aamulla junan Lontoosta Seafordiin ja kävelemällä Eastbourneen Seven Sistersin reittiä pitkin. Eastbournesta pääsee taas suuntaamaan takaisin Lontooseen junalla.

Kesälomareissumme oli jälleen onnistunut. Tämän reissun kohokohtia olivat mielestäni Whitstable, Margaten vanha kaupunki, Folkestone ja Seven Sisters. Englannissa on kyllä niin paljon kivoja kohteita! Seuraava reissumme tulee sijoittumaan Cotswoldiin ensi keväänä.