Luontoa ja rantaelämää – Mount Tamborinelta Gold Coastille
Sunnuntaiaamuna oli aika jättää Brisbanen ihana asunto taaksemme ja suunnata Uberilla kohti vuoria. Mount Tamborine kutsui meitä. Olin buukannut kyytimme ennakkoon, sillä seuraavaan majapaikkaamme oli yli tunnin ajomatka emmekä ehkä sunnuntaiaamuna saisi kuskia helposti niin pitkälle matkalle. Saimme matkatavaramme juuri ja juuri mahtumaan Uber-kyytiimme ja matkamme kohti vehreämpiä seutuja alkoi. Maisema muuttui vehreämmäksi. Korvat menivät lukkoon kun kiemurtelimme kohti Mount Tamborinea sademetsän läpi.
Mount Tamborine
Bank House-niminen majoitus löytyi Bookingista. Se sijaitsi lähellä kylän keskustaa ja meillä olisi periaatteessa omat kerrokset. Minä majailisin alakerrassa, äiskä ja Teijo yläkerrassa. Majoituksemme oli tälläkin kertaa aivan huippu!
Paikka oli juuri hiljattain rempattu, meillä oli oma parveke, hienosti varustettu keittiö ja pihalla iso kukkiva pasuunapuu.
Paikalliset kummastelivat autottomuuttamme. Auto olisi toki helpottanut elämäämme, mutta kukaan meistä kolmesta ei kokenut olevansa valmis vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Erityisesti liikenneympyrät tuntuivat hankalilta, mitä jos sitä ajaisikin ihan väärään suuntaan?
Tästä majoituksestamme kauppaan käveli noin vartin ajan. Olimme onneksi jo Brisbanesta tuoneet osan ruokaostoksistamme, mutta paikallinen kyläkauppa oli iso ja kattava.
Sunnuntai-iltapäivälle olin buukannut meille viinitastingin Mason Wines-viinitilalle. Matkaa paikan päälle majapaikastamme oli useampi kilometri, mutta pääsimme perille jalan vaikka helle meinasi viedä osan seikkailuinnostamme. Palvelu viinitilalla oli mahtavaa, tilaamamme juustolautanen oli kaunis ja maittava, viinitkin maistuivat. Ilman muuta kaiken kävelymatkan ja hien arvoinen paikka!
Illalla pieni kylämme rauhoittui tyystin ja mekin vietimme koti-illan kokaten keittiössämme. Joimme viinitilalta ostettua kuohuviiniä ja katselimme ulkona pauhaavaa sadetta. Äiskä ja Teijokin olivat tyytyväisiä kun olivat päässeet pois kaupungin hälystä.
Seuraavana aamuna saimme Uber-kyydin naapurikylään ja pääsimme tutustumaan Mount Tamborinen botanic gardensiin. Puisto oli suhteellisen kompaktin kokoinen ja kiersimme puiston suhteellisen nopeasti. Lähdimme kävellen kohti kylänraittia.
Matkan varrelle osui reissumme jyrkin mäki. Pienin askelin ja monella pysähdyksellä olimme viimein mäen päällä. Liikennemerkki näytti nousin suuruudeksi 20%. Tien varrella asuvat ihmiset moikkailivat meille myötätuntoisesti, jaksaa jaksaa! Mäen päälle kivuttuamme vierailin kylän tislaamossa ostamassa meille pienen pullon limoncelloa tuliaiseksi.
Kahvittelimme, vierailimme käkikellomyymälässä. Bussilastillinen turistiryhmä Aasiasta takasi sen ettei meidän tarvinnut kävellä keskenämme kylän pääraitilla. Yritimme tilata Uberia takaisin majoituksellemme, turhaan.
Lounassalaatit nautittuamme lähdimme lopulta kävelemään. Minä poikkesin matkan varrella patikoimaan pienen Curtis Fallsin sademetsäpolun vesiputousretken, äiskä ja Teijo jatkoivat eteenpäin kohti kotikyläämme.
Taksin saaminen oli hankalaa. Sen olimme jo monesti todenneet täällä vuorilla. Tiistaiaamulle saimme kyydin Skywalk-sademetsäpolulle ja takaisin. Hinta oli kallis, mutta päätimme tarttua kyytitarjoukseen Uber-sovelluksessa. Pääsimme paikan päälle heti paikan aukeamisen jälkeen joten olimme maksullisilla sademetsäpoluilla aamun ensimmäisinä kävelemässä 1,5 km mittaista hienoa sademetsäpolkua. Minua huimasi kun kävimme puiden latvojen yläpuolella rakennetuilla kävelysilloilla, mutta Sky Walk oli kaiken rahan arvoinen vierailu. Tällaisia maisemia ei koti-Suomessa näe!
Varasin meille viimeiselle iltapäivällemme viinimaistelun Witches Falls Wineryyn. Viinitila oli huomattavasti suurempi kuin Mason Winery missä vierailimme aiemmin.
Viinit olivat aistillisemmat verrattuna edelliseen paikkaan, mutta palvelu ja juustolautasemme jäi kauas taakse sunnuntaisesta viinitastingistamme. Tilaamamme juusto ja leikkeleet tulivat omissa muovisissa pakkauksissa, ihan kuin olisimme lähikaupan kylmäaltaista tuotteet pöydällemme valinneet.
Viimeisen Mount Tamborine-illan ateriamme söimme paikallisessa meksikolaisessa ravintolassa, El Burro Cantinassa. Ruoka oli hyvin maistettua ja juomatkin maistuivat. Täällä kuulimme myös Sydneyn jälkeen ensimmäistä kertaa suomen kieltä.
Viiden jälkeen kylämme hiljeni jälleen täysin ja me nautimme vielä hetken majapaikkamme antimista.
Vuokra-auto olisi mahdollistanut laajemmat mahdollisuudet eri patikkareitteihin ja naapurikylien tutkimisiin, mutta (hinnakkailla) yksittäisillä Uber-kyydeillä näimme seudun päänähtävyydet kolmessa päivässä.
Osa patikkareiteistä oli myös suljettu maanvyöryjen takia, joten eri reittivaihtoehtoista oli hyvä kysellä etukäteen kylän turisti-infosta. Infon naisen mukaan paikassa oli käynyt juuri myös ruotsalaisia asiakkaita. Hej hej då!
Mount Tamborine oli kaunis luontokohde. Löysimme North Tamborinen kylästä meidän reissullemme tarpeeksi palveluita ja toistan jälleen itseäni, mutta majapaikkamme oli mahtava!
Seuraavana aamuna siirtyisimme vuorilta rannikolle. Etukäteen tilattua Uber-kyytiämme saimme jännittää viimeiseen iltaan asti ennen kuin kuski meille varmistui. Kuski tuli ajallaan ja lähdimme. laskeutumaan rannikolle. Alamäissä vanhan Uber-automme jarrupalat tuoksuivat ja äiskä takapenkillä painoi jalallaan mielikuvituksellista omaa jarrupoljintaan. Maisemat olivat hienot kun laskeuduimme vuoren rinnettä alas.
Burleigh Head <3
Maisemat eivät olleet myöskään pöllömmät kun saavuimme seuraavaan majapaikkaamme Hillhaven Holiday Apartmentsiin Burleigh Headiin. Gold Coastista minulle tulee mieleen vähäpukeiset (hyvännäköiset) ihmiset ja surffiaallot. Majapaikkamme ei ollut uusinta uutta, mutta iso parvekkeemme seitsemännestä kerroksesta mäen päältä antoi avaran näköalan kohti 12 km päässä siintäviä Gold Coastin pilvenpiirtäjiä ja kohti merta. Surffaajat surffasivat silmiemme edessä auringonnoususta auringonlaskuun.
Ihmiset kokoontuivat majapaikkamme edessä olevalle nurmelle aamuisin ihailemaan auringonnousua ja iltaisin katsomaan kun aurinko painui kukkuloiden taakse alas. Vierestä pääsisi helposti myös Burleigh Headin kansallispuiston lenkkipoluille.
Majapaikkamme hissi oli tietenkin rikki ja pääsisimme tulevat kaksi päivää kipuamaan rappusia seitsemänteen kerrokseen. Ilman kauppaostoksia ja matkatavaroita portaat vielä menettelivät, mutta rappusia ei mielellään turhaan tarponut. Yritin henkilökunnalta tiedustella tulisiko hissi vierailumme aikana kuntoon, tuskin.
Läheinen Burleigh Pavilion-ravintola tarjosi reissun upeimmat terassin. Ravintola oli hyvällä sijainnilla, mutta todella kiireinen.
Läheisellä kauppakadulla James Streetillä oli useita eri ravintoloita. Ruokakaupassa ihmisiä tulee bikineissä vastaan. Nyt todellakin huomaa sen, että olemme rantakohteessa. Busseihin uima-asuissa ei tosin ollut asiaa. Kerran bussiin yritti yksi mies ilman paitaa. Bussi ei lähtenyt liikkeelle ennen kuin mies kaivoi t-paidan päälleen repustaan.
Aamulla päätimme laittaa herätyskellot varhain soimaan. Aurinko nousisi kello 5.03, mutta ensimmäinen aamun valon kajo tulisi jo puoli viiden aikaan.
Emme meinanneet saada parvekkeen ovea auki millään. Lopulta sain oven auki ja pääsimme ihailemaan auringonnousua. Ensimmäisen aamun auringonnousu oli lumoava. Katselimme silmät sikkurassa parvekkeelta kun lenkkeilijät suuntasivat kansallispuiston poluille minishortseissaan ja aamun ensimmäiset surffarit parkkeerasivat autonsa ja nappasivat surffilaudan kainaloon lähteäkseen metsästämään aamun ensimmäisiä aaltoja.
Majapaikkamme edessä oleva ranta soveltui enemmän surffareille kuin minun kaltaiselle sunnuntaiuimarille. Kiva rauhallinen hiekkaranta nimeltään Echo beach sijaitsi 10-15 minuutin kävelymatkan päässä kansallispuiston toisella puolella. Siellä kävimme pulikoimassa ennen auringonlaskua. Some täyttyi kuitenkin joka päivä erilaisista hai-ilmoituksissa. Milloin missäkin oli havaittu haita, myös Echo beachin lähelle, hui.
Kansallispuiston lenkkipolut lähtivät kirjaimellisesti majapaikkamme tontin vierestä. Talvella ja keväällä kansallispuiston näköalapaikoista saattaisi nähdä valaita, nyt kesällä valaat eivät olleet näköetäisyydellä. Haitakaan emme reissullamme onneksi kohdanneet.
Sukulointia
Perjantaina oli aika suunnata pois Gold Coastin surffareiden läheisyydestä ja lähteä tervehtimään sukulaisiamme Loganiin. Kahden päivän aikana olimme nähneet pintaraapaisun Gold Coastista. Aurinkoa ja merta tulisi ikävä.
Viimeisen Australian reissun viikonlopun vietimme rennosti nauttien sukulaisten kanssa rupattelusta ja roadtripistä Mooloolabaan.
Opimme, että Queenslandissa ei ole omaa kesäaikaa niin kuin Sydneyssa New South Walesissa, sen vuoksi tunnin aikaero on kesällä olemassa. Opimme myös australialaisten nuorten ajokortin hankkimisesta ja eri kylttien tarkoituksista autojen perissä. Jos Australiassa vuokraa auton niin kannattaa tutustua eri tulliteiden maksupolitiikkaan ja muutenkin olla tarkkana liikenteessä. Pyhien aikaan nimittäin sakotkin tuplaantuvat. Eri puolella Australiaa oli myös erilaiset vaatimukset sille miten usein auto tulee katsastaa.
Koaloja emme luonnossa nähneet, mutta moottoritien ylle oli rakennettu oma silta koaloita varten tuli reissullamme vastaan. Koalat voisivat ylikulkusiltaa pitkin siirtyä moottoritien toiselle puolen. Söpöä, aaw. Sunnuntain roadtripillä pääsimme tutustumaan Mooloolaban Sea Lifeen ja kaupungin keskustan söpöihin kahviloihin.
Tahdonko uudelleen Australiaan? Ehdottomasti. Seuraavalla reissulla suuntana voisi olla Perth, Melbourne ja Cairnsin seutu. Miksei myös Uusi-Seelanti?
Tuo reissu tosin vaatii säästöpossun lihottamista aika lailla, tämänhetkinen Australiatilin saldo 366 euroa ei siihen vielä ihan riitä.
Tätä blogitekstiä kirjoittaessa ja reissun aikaisia somereelsejä katsellessa Australian reissukuume iskee uudelleen. Australiaan on pian päästävä uudelleen!
Kotimatkalla yövyimme vielä yhden yön Singaporessa. Pääsimme uudelleen jalkahierontaan People’s Park Complexiin, näimme Gardens by the Bayn mahtavan valoshown ja ehdin kierrellä Singaporen Botanical Gardensissa.
Paluulennolla Suomeen meillä kävi säkä, matkustusluokankorotusta premium economysta businessluokkaan tarjottiin halpaan 259 euron hintaan. Sain napattua meille kaikille kolmelle paikan businessluokkaan.
Singaporen Changin lentokentällä pääsimme vielä mahtavaan Qatar airwaysin loungeen! Suihkun raikkaana ja hienon dinnerin jälkeen kelpasi aloittaa kotimatka.
Kotiinpaluun ankeutta loivensi hieman se, että lennolla sai siemailla samppanjaa ja nukkua kunnon yöunet ennen kuin arki taas alkaisi.
26 päivää, 7 eri majapaikkaa, lukemattomia syötyjä mangoja, australiaisten ystävällisyyttä, aurinkoa ja lämpöä. Olipa reissu!