Levin keväthangilla
Parikymppisenä melkein kaikki pääsiäiset tuli vietettyä Levillä. Hiihtämistä, juhlimista ja ystäviä, satunnaisessa järjestyksessä, pääpaino kuitenkin juhlimisessa. Hyviä ja riehakkaita muistoja. En ollut kuitenkaan kokenut Levin pääsiäistä yhdeksään vuoteen. Oli korkea aika siis korkata Levin keväthanget jälleen. Tällä kertaa matkaseurueeni olisi hieman erilainen, meitä ei ollut 8-12 henkeä yhdessä majoituksessa vaan minä ja siskon nelihenkinen perhe. Olin saanut takapuolelleni paikan siskon perheen autosta ja Levin majoituksesta synttärilahjana. Meillä olisi viikko aikaa nauttia Lapin keväthangista!
Starttasimme perjantaina varhain iltapäivällä Järvenpäästä heti kun siskon vanhempi tytär pääsi koulusta. Edessämme olisi ajomatka Ouluun. Yöpyisimme Original Sokos Hotel Arinassa Oulussa. Olin onnistunut varaamaan hybridiautollemme parkkipaikan hotellin parkkihallista. Lähtiessämme sisko rupesi kyselemään parkkihallin korkeutta. Suksiboksillisella autollamme ei olisi asiaa hotellin omaan parkkihalliin. Pirautin hotelliin ja peruin autopaikkavarauksemme ja päätimme suunnata kaupungin yleiseen SUUREEN parkkihalliin Kivisydämeen, jonne lopulta löysimme navigaattorin avulla helposti. Suurta, suhteellisen tyhjää parkkihallia perjantai-iltana ihmetellessäni mietin, että kulkeeko kukaan Oulun keskustaan julkisilla?
Hotellilla söimme iltapalaa ja ehdin käymään V:n kanssa saunassakin. Sitten olikin aika painaa pää tyynyyn, että aamulla pääsisimme ajoissa aamupalalle ja jatkamaan matkaamme kohti Leviä. Edessämme olisi vielä viitisen tuntia ajomatkaa.
Ennen automatkan jatkamista ehdimme lasten kanssa kiertää hotellin oman lasten suunnistustehtävän. Hotelli tuli samalla tutuksi meille aikuisillekin ja lapset saivat kismetit palkinnoiksi. Jos olet tulossa Arinaan yöksi niin salikamppeet kannattaa napata mukaan, sillä kuntosali näytti yllättävän isolta! Myös lasten leikkipaikka oli poikkeuksellisen iso, kuten koko hotelli itsessään.
Lauantaiaamuna laitoin herätyksen soimaan hieman aiemmin, jotta ehtisin kävelylenkille ennen aamiaista. Turhaan. Navakka mereltä puhaltava jäätävä lumisade käännytti kenkäni ennenaikaisesti takaisin kohti hotellia. Jos Oululle olisi ollut enemmän aikaa tällä kertaa niin olisin hörppinyt teetä ja pullaa Makia-kahvilassa ja olisin kierrellyt Oulun Sokoksen aavistuksen rauhallisemmassa tahdissa, käynyt avantouinnilla ja olisin ulkoiluttanut museokorttiani Oulun taidemuseossa.
Leville saavuimme lauantaina myöhään iltapäivällä. Nälkä alkoi näkyä seurueemme käyttäytymisessä ja suuntasimme Kotipizzaan.Viereisen pöydän mies oli tainnut viettää Levillä aikaa jo pidempään. Hän ei nimittäin tahtonut herätä pöydästä edes siihen kun oma pizza saapui nenän eteen. Henkilökunta jäi soittelemaan miehen vaimolle kun me kiinnitimme huomiomme omiin pizzoihimme.
Tulevan viikon majoituksemme sijaitsi Sirkan kylän eturinteiden välittömässä läheisyydessä. Alppityylisen talon kaksikerroksinen kolmio tulisi olemaan majapaikkamme mistä pääsisimme helposti niin ladulle, rinteisiin kuin Sirkan palveluihin.
Sirkan S-marketin hyllyillä vallitsi koronahamstrausta muistuttava elintarvikkeiden hamstraus kun lauantai-iltapäivänä siellä asioimme. Viikon aikana tulisimme pääsääntöisesti syömään ”mökillä”, mutta ravintolakäyntejä emme tulisi täysin poissulkemaan.
Wannabe-hiihtäjän helpot ladut
Auto helpotti erityisesti minun matkaani. Levillä pystyy myös autoton henkilö lomailemaan skibussien ja taksien avulla, mutta ”omalla” autolla pääsisin lähemmäs latuverkostoa ilman, että piti ensin kilometritolkulla hiihtää Sirkan kylästä väljemmille vesille. Vuosien mittaan tutuiksi tulleista laduista tiesin jo hieman etukäteen minne tällaisen viime vuosina hieman heikommin hiihtokilometrejä suorittaneen wannabe-hiihtäjän kannatti suunnata. Lempireitikseni tällä matkalla tuli osuus Immeljärveltä kohti Kätkäjärveä. Hiihdin myös South Pointista Lapinkylään ja takaisin. Samoin kuin Levijärven reitti Luvatun maan monotansseihin tuli jälleen koettua. Taukopaikoilla toki aina pysähdyin munkille ja kuumalle mehulle. Korttimaksut onnistuivat joka paikassa vaikka olinkin varannut pienen summan käteistä aina mukaani hiihtolenkille.
Eläkeläiset ja muut kuntohiihtäjät ohittelivat minua kun matkasin suksillani rauhalliseen tahtiin ihaillen Levitunturin ympäristön maisemia kevätauringon alla. Aurinkovoidetta ei voinut unohtaa olla laittamatta kasvoille.
Yhtenä päivänä sain siskon perheen hiihtoseurakseni, mutta muuten hiihtelin omaan tahtiin yksin. Todella rentouttavaa!
Kylpijän loma
Avantouinnin ystävänä olin jo pitkään halunnut vierailla Muonion puolella Arctic Sauna Worldissä Jerisjärven rannalla. Olisiko tämä avantouintikauden viimeinen pulahdus tänä talvena? Olimme varanneet ystäväni T:n kanssa päivän ensimmäiselle saunavuorolle pitkäperjantaina paikat kello 15. Saunan vastaanotosta saimme omat avaimemme lukittavaan pieneen kaappiin ja pyyhkeen. Tiskiltä pystyy myös ostamaan saunajuomaa mukaan.
Sää suosi meitä jälleen. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Jerisjärveen vei leveät portaat ja avanto oli iso. Muutaman metrin päässä pystyi kuulemaan hiihtäjien äänet. Saunamaailmassa on useita saunoja. Omiksi suosikikseikseni tulivat yläkerran näköalasauna mistä pystyi tarkkailemaan uimaan meneviä kanssasaunojia ja savusauna.Tällä kertaa kanssamme ei ollut saunomassa 30 poromiestä. Savusaunan lauteilla paikalliset kertoivat kesällä näin käyneen. Voit arvata oliko poromiehillä uima-asuja mukanaan.
Jos autosi ratti ohjaa sinut Jerisjärvelle niin muistathan varata oman saunapaikkasi etukäteen! Aikaslotit vapautuvat varattaviksi aina kaksi viikkoa etukäteen.Vierailun sujuvoittamiseksi kannattaa omat saunakamppeet pakata omaan kassiin, sillä pukuhuoneen penkeille ei omia vaatteita mahdu säilyttämään. Kahden tunnin mittainen saunavuoromme oli rentouttava. Ennen saunomista pystyy Jerisjärvellä tarvittaessa tekemään vaikkapa oman pienen hiihtolenkkinsä.
Lähempänäkin Levin rinteitä pääsee kylpemään. Tiistaisen hiihtolenkin jälkeen menimme koko porukka kylpemään Water Wolrd Leville. Sää ulkona oli kylpyläkäyntimme aikana aurinkoinen joten saimme nauttia kylpylän altaista suhteellisen hiljaisissa merkeissä. Hiihtolomaviikolla meno kylpylässä on kuulemma hieman erilainen 😀 Kylpylästä käsin voit iltapäiväaikaan seurata Vinkkarin menoa ja meininkiä lasi-ikkunan kautta.
Party party
Juhliminen ja Levi kuuluvat samaan lauseeseen. Tätä reissua varten olimme siskon ja ystävämme T:n kanssa ostaneet jo etukäteen liput KUUMAAn keikalle Hullu Poro Areenalle, mutta olin suunnitelmissani ajatellut piipahtavani myös Vinkkarin after skissä verestämässä muistoja. Molemmat suunnitelmamme toteutuivat! Alkuviikosta pääsin Vinkkariin kun vanha työkaverini H laittoi viestiä ja kertoi olevansa Vinkkarissa. Pitkäperjantaina klo 17 aikaan Vinkkariin oli siskonmiehen mukaan ollut 150 metrin jono vaikka paikka menee kiinni klo 18 ja aluetta oli muutenkin laajennettu pääsiäisasiakkaita varten. Leville saapuu paljon myös ruotsalaisia ja norjalaisia bilekansan ystäviä.
Parhaat näköalapaikat ilman monoja(kin)
Levin huipulle pääsee ilman laskettelusuksiakin. Gondolihissiin voi ostaa oman menopaluulipun ja autolla tai jalkaisin pääsee myös Tuikku-ravintolaan ihailemaan Levin ympäristöä hieman korkeammalta.
Torstaina lähdimme V:n ja T:n kanssa kapuamaan kohti Kätkätunturin lakea. Kello oli jo suhteellisen paljon retkemme alkaessa joten emme tällä kertaa päässeet kuin hieman alkuun. Ajoittain nousut olivat uudessa lumessa suhteellisen jyrkkiä. Pääsin parissa kohtaa laskemaan mäkeä alas pyllymäkeä, sillä jalkaisin en välttämättä olisi koko laskua pysynyt pystyssä.
Maisemabongareille Pallastunturikaan ei ole kaukana Levistä. Pallakselle pääsee kuulemma autolla ajamaan näppärästi. Tällä reissulla meillä ei ollut siihen aikaa, mutta ehkäpä seuraavalla reissulla.
Revontulibongausta
Olin ennen Lapin reissua ladannut revontulisovelluksen puhelimeeni. Reissun alussa todennäköisyydet revontulien näkemiseen vaikuttivat olevan koholla ja öisin puhelimeni olikin piippaillut revontulien mahdollisuuksista. Eräänä iltana kymmenen aikaan olin jo sängyssä, mutta katseeni oli liimautunut revontulisovellukseen. Siskontytöt kuulivat askeleeni ja halusivat ehdottomasti lähteä mukaani bongailemaan revontulia. Sirkan kylässä on kuitenkin sen verran valosaastetta ettemme paljaalla silmällä revontulia erottanut, mutta puhelimen kamera erotti ne pohjoistaivaalla!
Kiitos Levi <3
Lapin lumo on jotain todella maagista. Lapissa hengitetään maailman puhtainta ilmaa, nautitaan avarista maisemista. Pitkien etäisyyksien ansiosta saattaa mennä kilometrejä ennen kuin näkee ketään toista. Ulkomaalaisia turistejakin näki Levillä runsaasti mikä on ilahduttavaa koronavuosien turistikadon jälkeen. Nämä maaliskuun lopun keväthanget ovat mielestäni ehkä parhainta aikaa olla täällä!
Siskonlapset varmasti edelleenkin kaipailevat Ämmilän poronkäristyksen perään ja oma kroppakin jo kaipaa hiihdon antamaa kokonaisvaltaisen aktiivista oloa. Ehkä ensi talvena jälleen!
