Superlatiivit ja Doha kuuluvat samaan lauseeseen. En tiedä onko se aina pelkästään hyvä asia, mutta tällaiselle suomalaisturistille bling blingit ja suuruus saavat hieraisemaan silmiä.

Noin seitsemän tuntia kestäneen suoran lennon jälkeen olen Hamadin kansainvälisellä lentokentällä puolenyön aikaan. Lento sujui leppoisasti Finnairin A330-lentokoneen kyydissä. Doha on suuri lentoliikenteen hubi ja meidänkin lennolta melkein kaikki suuntaavat vaihtolennoille. Samalla lennolla oli jopa yksi tuttu pariskunta, mikä sattuma! He jatkaisivat kohti Sri Lankaa, mutta minä suuntaan kohti immigration-tiskiä, jossa passiini liimataan pieni paperinpala kertomaan milloin olen maahan saapunut.

Olen saanut hyviä vinkkejä Dohassa perheineen asuvalta P:lta ja suuntaan määrätietoisin askelin matkalaukkuni kanssa kohti taksikylttejä. Valtiollisella Karwa-taksilla on monopoli lentokentältä lähteviin taksikyyteihin. Saan heti taksin ja taksitolpan mies nostaa laukkuni autoon. Varmistan vielä ennen liikkelle lähtöä, että taksissa pystyy maksamaan kortilla. Perjantaisen pyhäpäivän yönä liikennettä Dohan isoilla kehäteillä on maltillinen määrä ja pääsen reilussa kahdessakymmenessä minuutissa Ibis Doha-hotellin pihaan.  53 rialin eli noin 14 euron hintaisen kyydin pystyn näppärästi maksamaan ApplePaylla.

Viime vuosina olen siirtynyt käyttämään pelkästään peruutettavissa olevia hotellivarauksia. Lentoaikataulut voivat muuttua tai voi tulla jotain yllättäviä lakkoja. Näin olin tälläkin reissulla tehnyt ja valinnut peruutettavan hotellin, mutta paria viikkoa ennen reissuani hotelli tekikin luottokortilleni varmennuksia eikä minulla ollut vielä Aasian maksut luottokortillani mahdollisia, joten hotelli peruutti hyvän hintaisen hotellihuoneeni eikä suostunut varaustani elvyttämään takaisin henkiin. Hampton by Hilton -hotellit olisivat siis jatkossa pannassa reissuillani ja olin uuden majoituspaikan etsinnän edessä jälleen. Dohassa käytävä jalkapalloturnaus ei laskenut hotellimajoitusten hintaa, mutta onnistuin Ibiksestä nappaamaan kuitenkin kohtuuhintaisen majoituksen näille viidelle yölle ilman, että matkabudjettini olisi kaatunut täysin.

Jos olisin jo aiemmin tajunnut miten helppoa ja halpaa Uberilla liikkuminen Dohassa on niin en olisi pyrkinyt keskittämään majoitustani yhdelle tietylle alueelle. Itseasiassa jos olisin ollut reissussa kaverin kanssa niin hienommatkaan hotellit eivät olisi olleet tällä reissulla täysin poissuljettuja, sillä neljän, jopa viiden tähden hotelleja olisi saanut eurooppalaisia hintoja maltisemmalla summalla.

Ibis-hotellini majoitus oli kuitenkin varsin passeli tälle reissulle. Hotellin sänky oli hyvä. Huone oli tarpeeksi iso yhdelle hengelle, kahdelle turistille huone olisi ollut aivan liian pieni. Kylpyhuoneessa tuoksui märkyys, mutta ei niin pahasti, että olisin vaatinut huoneen vaihtoa.Huoneeseen tuotiin joka päivä uusia vesipulloja ja pieni jääkaappi piti juomat viileinä, näppärää.

Liikkuminen paikasta toiseen

Lauantai oli ensimmäinen kokonainen reissupäiväni. Lähdin kävellen liikkeelle tarkoituksenani napata metro vanhan kaupungin keskustaan Bin Mahmoud-metropysäkiltä. Kevyen liikenteen väyliä löytyi ihan kohtalaisesti, mutta suurempien teiden ylittäminen jalkaisin tuntui olevan melkein mahdotonta. Yritin odottaa kiltisti jalankulkijoiden vihreää valoa, sitä ei aina tullut vaikka kuinka nappia paineli. Jopa autot joutuivat risteyksissä odottamaan kauan, mutta jalankukijat olivat tämän ravintoketjun kovin kärsijä. Lopulta lähdin muiden kohtalotovereiden kanssa kävelemään päin punaisia valoja aina kun liikenne seisoi ja mahdollisti turvallisen siirtymän.

Metrolla matkustaminen olisi halpaa. Yksi lippu maksaisi vain kaksi rialia eli noin 50 senttiä. Yhden lipun ostaminen ilman paikallista matkakorttia oli kuitenkin mahdotonta joten piti ostaa kuuden rialin hintainen päiväpassi, jolla pääsisi reissaamaan yhden päivän päivän ajan rajattomasti metro- ja raitiovaunulinjoilla.

Metrossa on kolme erillistä matkustusluokkaa: Gold, Family ja Standard. Matkustin aina Family-vaunussa. Se oli nimensä mukaisesti sallittu perheille ja naisille, miehet ilman naisseuraa eivät vaunuun saisi astua. Gold-vaunussa olisi ollut paremmat penkit. En kokenut kuitenkaan tarpeelliseski ostaa Gold-vaunun 30 rialin hintaista päivälippua jos normaalissa Family-vaunussa pääsin reissaamaan kuudella rialilla. Eri metroasemilla oli reilusti henkilökuntaa keneltä saattoi kysyä lisätietoja jos jokin paikka oli hukassa. Opasteet ja kuulutukset olivat aina myös englanniksi.

Busseilla matkustamiseen olisi tarvinnut erillisen 10 rialin hintaisen matkakortin minne olisi pitänyt ladata saldoa. Kuulosti liian monimutkaiselta vaikka olenkin autottomana tottunut julkisten liikennevälineiden käyttäjä.

Ensimmäisen reissupäivän ja lukemattomien askelien jälkeen löysin itseni yhä useammin Uber-taksin takapenkiltä. Uber-taksin sai yleisesti ottaen muutamassa minuutissa nenänsä eteen. Ah, miten vaivatonta ja helppoa. Jotenkin todella luksusta.

Luksusta oli muuallakin. Kaupungin suuret pilvenpiirtäjät huusivat rahaa. En kokenut oloani missään turvattomaksi vaikka olin yksin reissussa oleva naisihminen. Toki kaupungilla minut huomattiin. Vaaleahko keskimääräistä pidempi nainen. Täällä Suomessa en erotu ihmismassasta mitenkään, olen ikäänkuin näkymätön. Dohassa huomasin kerääväni katseita vaikka pukeuduin säädyllisesti, peitin polveni ja olkapääni. Maassa maan tavalla, mielestäni on tärkeä kunnioittaa paikallista kulttuuria.

Päivä 1

Souq Waqif

Lauantaina aamupalan jälkeen otin metron kohti keskustaa. Metro on suhteellisen tuore liikenneväline Dohassa. Se avattiin vasta vuonna 2019. Metrolla pääsin kuitenkin näppärästi kohti vanhaa kaupunkia. Souq Waqif on vanha markkina-alue, joka näytti nykypäivänä olevan turistien mekka. Puristin käsilaukustani tiukemmin kiinni kun kävelin ihmismassassa. Tuli mieleen Marrakeshin kauppakujat. En kaivannut kuitenkaan yhtään uutta hellekaapua tai huivia joten jatkoin matkaani kohti merenrantaa.

Tarkoituksenani oli kävellä täältä vanhasta kaupungista rantabulevardia pitkin kohti West Bayn keskustan pilvenpiirtäjiä. Reilun kahdenkymmenen asteen aurinko kuitenkin porotti sen verran kuumasti, että päätin hyödyntää metrokorttiani päästäkseni viiden kilometrin matkan lahden toiselle puolen.

West Bay

West Bayn alue on täynnä pilvenpiirtäjiä, hotelleja ja kauppakeskuksia. Jos olet nähnyt kuvan Dohasta niin kuvassa on 90% todennäköisyydellä juuri West Bayn pilvenpiirtäjien keskittymä. Olin etukäteen tutkinut, että haluan vierailla City Center-kauppakeskuksen Watsons ja The Faceshop-liikkeissä. Sinne siis! Kauppakeskuksessa oli myös iso Carrefour-myymälä mistä nappasin hieman välipalaa hotellihuoneelleni.Ilta-aikaan pimeällä pilvenpiirtäjien rivistö herää henkiin, eri valot ja mainokset saavat pienen suomalaisen sielun haukkomaan henkeä.

Päivä 2

Dohassa kuulemma sataa ehkä viisi kertaa vuodessa ja tänään oli yksi niistä päivistä. Mikä tuuri, ihanaa…

Hitaan aamun jälkeen otin Uberin alleni ja suuntasin kohti National Museumia. Onneksi P oli suositellut tätä museota, sillä se olisi muuten saattanut jäädä minulta kokematta.

Sisäänpääsymaksu oli maltillinen 50 rialia (13,12 euroa) ja sillä rahalla sai pääsyn todella kivoihin näyttelyihin. Oli kahvin historiaa, Qatarin historiaa, Qatarin nykyaikaa ja erillinen Kusama-tyyppinen valohuone.

Pääsin kurkkaamaan myös museon yläkerroksissa sijaitsevan Jiwan-ravintolan terassille. Ravintola oli lounasaikaan täyteen buukattu, mutta ystävällinen tarjoilija päästi minut nappaamaan pari kuvaa ravintolan terassilta.

Kansallismuseosta hurmioituneena otin Uberin alleni  juuri ennen seuraavaa sadekuuroa ja suuntasin kohti Islamilaisen taiteen museota, MIA:aa. Rakennus itsessään on hieno, mutta rehellisesti sanottuna petyin hieman itse museoon.

Olihan siellä jos vaikka minkälaista kippoa, helyä ja kaapua, mutta kansallismuseo oli ollut niin paljon hienompi paikka. En viipynyt museossa hirveän kauaa ennen kuin nappasin jälleen Uberin ja suuntasin hotellille vaihtamaan vaatteita ennen kuin näkisin P:tä kaupungin pohjoisosassa Waldorf Astoria-hotellin The Highmore-baarissa.

Hotelli oli todella iso ja kattobaarin terassilta avautui mahtavat näköalat. Harmi, että juuri sinä päivänä keli ei suosinut juomien nauttimista terassilla. Monissa kansainvälisissä hotelleissa on alkoholijuomien hyviä happy hour-tarjouksia.Joissain paikoissa on lisäksi naisille omia happy hour-tarjouksia. Näillä yritetään houkutella naisia paikalle miesvaltaisiin paikkoihin. Tällä reissulla ei sellainen osunut kohdalle, seuraavalla reissulla aion mennä sellaiselle ilman muuta 😀

Nautimme muutamat juomat Waldorf Astoriassa ja suuntasimme sen jälkeen Uberilla kohti perulaistyylistä illallista La Mar-ravintolaan. Tässä Uber-kyydissä nauroimme kippurassa, sillä koko auton kaikki kangasosat oli peitetty muovilla. Oliko auto koeajossa vai oliko kuski aikomassa murhata jonkun autossa?

En olisi yksin todellakaan osannut mennä näihin paikkoihin käymään joten oli kiva päästä ”paikallisen” kanssa viettämään aikaa. Yöllä melkein tipuin sängystäni, sillä salama iski jonnekin todella lähelle. Olisipa huomenna parempi ilma!

Päivä 3

Seuraavana päivänä ei satanut, jee! Maanantaina halusin tutustua Villaggio Mall-ostoskeskukseen. Ostoskeskukseen, jossa voi ”gondolin” kyydissä lipua kanaaleita pitkin kuin Venetsiassa konsanaan. Otin Uberin jälleen alleni ja olin saanut muutaman ravintolasuosituksen P:lta tähän kauppakeskukseen joten lounasvalinta The Cheesecake Factoryyn oli helppo tehdä. Lounassalaatti oli iso ja jälkiruuaksi ostin Oreo-juustokakkupalan, josta jäi yli puolet syömättä.

Kaupoilta ei tarttunut mitään matkaan joten päätin vierailla viereisessä hotellissa ennen kuin nappasin metron ja lähdin tutustumaan Lusailin alueeseen tarkemmin.Metrolle oli hyvät opasteet, sillä täällä olisi myös yksi uinnin MM-kisojen uintiareenoista. Uinnin MM-kisoja varten kuulemma osa jalkapallokentistä oli muutettu uimahalleiksi. Ne tultaisiin kisojen jälkeen taas muuttamaan jalkapallon ystävien käyttöön…

Ehdin paikalle  Lusailiin juuri ennen auringonlaskua ja pääsin kävelemään merenrantabulevardia pitkin muutaman kilometrin matkan.Halusin nähdä Katara towersin lähempää. ”Kaksipäisen” hotellin toisessa päässä on Fairmont-hotelli ja toisessa Raffles-hotelli. Rantabulevardin varrella oli monia vesitaideteoksia. Julkiset vessatkin olivat todella siistejä ja niissä oli koko ajan siivojat paikalla.

Rantabulevardilta suuntasin  vierailulle hienoon Mondrian-hotelliin. Join happy hour-juoman ja illallistin hotellin kattoterassilla. Terassin musiikki katkesi aina rukouskutsun ajaksi. Muuten ei olisi pystynyt huomaamaan, että missä suuressa kaupungissa sitä olisikaan juuri nyt.

Hotellista oli kuvia monessa eri Dohaa käsittelevässä artikkelissa joten halusin omin silmin nähdä tämän paikan. Tänne haluan tulla joskus uudelleen ihan yöpymään!

Päivä 4

Tiistaina koitti reissuni lämpimin päivä, lämpötila saattaisi nousta jopa 25 asteeseen! Paikallisille keli olisi edelleen liian kylmää rantapäivän viettoon, mutta Suomen lämpötiloista tulevalle turistille lämpötila riitti varsin hyvin. Merivesikin olisi 19 asteista. Pulahdus Persianlahdessa virkisti kummasti ja avantouintiin tottuneelle kropalle vesi tuntui todella lämpimältä ja suolaiselta. Eri hotellien uima-allasalueille myytiin myös päiväpasseja, mutta P suositteli minulle tätä B12-nimistä rantapaikkaa jonne Uberilla tiistaipäiväksi suuntasin.

Arkipäivän sisäänpääsymaksulla eli 75 rialilla sai oman aurinkotuolin, pyyhkeen ja pienen vesipullon. Vessat olivat tiptop kunnossa, ruokaa ja juomaa sai paikan päältä ostettua. Tiistaina vietettiin myös kansallista National Sports Dayta. Rantapaikan henkilökunta järjesti lapsille juoksukilpailuita ja ympäri ämpäri kaupunkia olisi ollut erilaisia liikuntamahdollisuuksia.

Olin kuullut ettei tämän rantapaikan ruoka ole kummoista joten tyydyin lukemaan Britney Spearsin kirjaa aurinkotuolini varjossa ja juomaan kallista diet pepsiä, mangomehua ja vettä ennen kuin kävelin viereiseen City Center-ostoskeskukseen nauttimaan Shake Shackin hampurilaisateriasta. Sitten Uber alle ja hotellille pakkaamaan laukkua. Aamulla olisi aikainen ylösnousu, sillä lento takaisin kotiin lähtisi jo klo 8.05.

Mikä fiilis jäi?

Neljän päivän, viiden yön reissu Dohaan oli piristävä reissu keskellä talvea. Doha yllätti minut positiivisesti. Jos joskus vielä eksyn Qatariin vaikkapa välilaskun vuoksin niin yritän varmasti pystyä järjestämään parin päivän välilaskun täällä. Reissupäivieni aikana näin ne asiat mitä olin etukäteen ajatellutkin haluavani kokea. Aavikkoajelut ja kamelin kutittamiset olen jo aiemmilla reissuilla kokenut joten nyt en suunnannut aavikolle.

Henkilökuntaa on jokaisessa paikassa silmiinpistävän paljon. Pääsääntöisesti palvelu oli myös todella ystävällistä. Paikallisen Carrefourin elektroniikkaosastolla piipahtaessani henkilökuntaa oli kaksi kertaa enemmän mitä paikan päällä olevia asiakkaita.

Liikenne kaupungissa voi olla hurjaa, en tiedä uskaltaisinko täällä ajaa ruuhka-aikaan. Uber-kuskiamme jouduimme sunnuntai-iltana pyytämään hillitsemään kaasujalkaansa päästäksemme hengissä perille.

Selvisin hengissä myös koko reissun ilman paikallista käteisvaluuttaa. Tämä oli todella kiva juttu, sillä en ole muutenkaan tottunut käteisenkäyttäjä ja yleensä viimeisistä käteisvarannoista eroon hankkiutuminen tuo pelkkiä turhia lisäostoksia ja turhaa lisäjännitystä.

Doha tarjoaa lämpöä, paljon erityyppisiä aktiviteetteja ja paljon kummasteltavaa.Tämän reissun energialla jaksaa taas arkea puurtaa ennen seuraavia reissuja.