Rahakaupunki Frankfurt
Alkukesän vehreyttä, linnunkakkaa, kerjäläisiä ja kovaa rahaa, tätä kaikkea oli kesäkuun ensimmäisen viikonlopun Frankfurtin reissu. Edellisestä Frankfurtin reissustani oli kulunut jo päälle kymmenen vuotta. Silloin vietimme yhden helmikuisen sunnuntain ystävieni kanssa välilaskulla kohti Pekingiä. Sitä edellinen Frankfurtin keikkani kesällä 2005 jäi ikimuistoiseksi, sillä palokunnan piti tulla imemään laina-automme vuotavasta polttoainetankista kadulle valunut bensa pois. Oli korkea aika tutkia Frankfurtia uudelleen.
Saavuin Frankfurtin lentokentälle perjantaiaamuna. Seurasin junamerkkiä ja päädyin ulos. Kaikki tuntuivat nousevan shuttlebussiin, niin minäkin hetken päästä kun sain selville ettei tästä terminaalista pääsisi muuten pois. Terminaaleja yhdistävä juna oli remontissa ja kaikki ihmiset ahtautuivat laukkuineen ahtaisiin busseihin matkatakseen toiseen terminaaliin joko jatkolennoilleen tai kohti kaupunkia junalla. Bussissa istuessani muistin miten sisareni oli aikanaan reissannut terminaalien välissä kulkevalla junalla edestakaisin tullessaan moikkaamaan minua Saksaan kesällä 2005. Siitäkin oli kulunut jo 18 vuotta! Mihin tämä aika juoksee?
Olin valinnut hotellin päärautatieaseman lähettyviltä. Luin etukäteen, että seutu saattaa olla hieman rosoista. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä valinnut hotellini sijainniksi jonkun muun, sillä en tahtonut kello 21:n jälkeen liikkua hotellini ulkopuolella kotikadulle leiriytyneiden huumekauppiaiden ansiosta. ”Kotikadulla” käytiin mm. äänekkäitä keskusteluja siitä kuka on kenenkin alueella myymässä. Huumekauppiaiden lisäksi kaduilla näkyi poikkeuksellisen paljon kerjäläisiä ja kodittomia. Toki muissakin Saksan kaupungeissa heitä näki, mutta ei tässä mittakaavassa vai olinko unohtanut ne aiemmilta reissuiltani?
Hotellini The Puren ja päärautatieaseman välissä oli ainoastaan yksi kortteli. Heitin matkalaukkuni hotellille ja ilokseni sain hotellihuoneeni vaikka kello ei ollut vielä puoltapäivääkään. Olin lentokentällä ostanut päivälipun julkiseen liikenteeseen, joten lähdin heti metrolla kaupungille kiertelemään kauppoja ja tutustumaan keskustaan kävellen. Perjantainakin liikkeissä oli vipinää, mutta olin tyytyväinen ehtiessäni kierrellä muutamat kaupat ennen lauantain vielä suurempaa ruuhkaa. En laskenut kuinka monta kertaa kävin DM:ssä perjantain ja lauantain aikana 😀 Mukaan tarttui reippaasti kempparitavaraa lempparikaupastani DM:stä ja siskontytöille sukkia tuliaiseksi.
Keskustasta löysin myös palan rantaelämää. Baari nimeltä Citybeach Frankfurt. Täällä on varmasti lämpiminä kesäiltoina vipinää! Paikka on hieman vaikea löytää, sisäänpääsy on suoraan parkkihallin kerroksista, sillä tämä paikka sijaitsee parkkihallin katolla. Hauska idea kokonaisuudessaan!
Perjantaina ehdin vielä tutustumaan Kasvitieteelliseen puutarhaan. Ihmettelin, että miksi tänne pitää maksaa sisään seitsemän euroa, mutta sisään päästyäni en ihmetellyt pääsymaksua lainkaan. Isoja, vanhoja trooppisia kasvihuoneita oli useampi ja laaja puistoalue piti sisällään aivan ihania pienempiä kokonaisuuksia. Edellisenä päivänä olin visiitillä Kaisaniemen Kasvitieteellisessä, se jäi jalkoihin yhdessä pienessä hujauksessa! Täällähän olisi viettänyt eväiden kanssa vaikka koko päivän! En tiedä kummasta tykkäsin enemmän, tästä puistosta vai DM:stä. Kaikki ketkä tietävät rakkauteni DM:ää kohtaan eivät vähättele tätä hehkutusta!
Minulla ei ollut kuitenkaan eväitä joten lähdin etsimään illallispaikkaa. Olin laittanut google mapsiini pinnauksen yhdestä pizzapaikasta nimeltä Da Cimino. Luulin olevani hyvissä ajoin etsimässä ruokaa, ehkä jopa liian ajoissa, mutta olin väärässä. Paikka oli jo täynnä porukkaa vaikka kello oli vasta iltaseitsemän.
Paikka oli pikaruokalan ja ravintolan yhdistelmä. Ensiksi jonotetaan kassalle tilaamaan ja maksamaan ruoka. Sen jälkeen etsitään istumapaikka ja odotetaan oman annoksen huutamista kaiuttimista. Yksi kokeista huutelee annoksien nimiä terassillekin kuuluvaan kaiuttimeen, joten oman annoksen nimi kannattaa painaa mieleen. Sitten oma annos haetaan kokkitiskiltä, itse tietenkin. Syödään ja palautetaan oma juomapullo tyhjien juomapullojen koriin ja astiat viedään sisälle. Kohtuuhintaista ja jotenkin niin saksalaisen tehokasta, vaikka kokit olivat selkeästi italiaisia.
Lauantaina lähdin kävelemään viereiseen Skyline Plaza-kauppakeskukseen.Täällä oli mm. Korea-kosmepaikka! Löysin kauppakeskuksen katolta pienen puutarhan ja mukavan ravintolan. Ostin kaupasta saksalaisia mansikoita ja lähdin pikkuhiljaa kävelemään kohti keskustaa. Ohitin toinen toistaan nätimpiä taloja ennen kuin saavuin keskustan kauppakaduille, jotka vilisivät ihmisiä.
Pilvetön taivas porotti kuumana ja päätin istua penkille yhden puun alle. Se oli virhe. Hetken päästä tunnen olkapäälläni oli läjä jotain tahmeaa ja lähellä istunut nainen on tarjoamassa minulle nenäliinojaan. T-paitani olkapäällä on jättimäinen kasa linnunkakkaa. Scheisseeee! Nainen toteaa minulle sen tuovan onnea, milloinkohan se onni lopulta sitten toteutuu? Lähdin DM:ään tutkailemaan kempparipurkkeja linnunkakanjäljet paidassani.
Sunnuntaina kauppojen ollessa saksalaiseen tyyliin kiinni en päässyt harhailemaan DM-liikkeen käytäviä ja hiplailemaan kosmetiikkapurkkeja, joita en oikeasta tarvitse vaan suuntasin lenkkarini kohti Main-joen rantaa. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta ja pidin aina välillä varjoisissa paikoissa taukoa ihaillessani kesään heräävää jokirantaa. Kävelin joenvartta aina EKP:n päärakennuksen edessä sijaitsevaan trendikkääseen Oonsen-ravintolaan. ”Rukoilin” korkeaa hienoa EKP:n pilvenpiirtäjää kohti ja toivoin korkojen pysyvän inhimillisellä tasolla kun söin ravintolassa ranskalaisia ja join kylmää kaljaa. Terassilla maksuna kävi tietysti pelkkä käteinen.
Paluumatkalla tein tauon erään jäätelökaupan edessä. Google mapsin arvostelut Pallinaan olivat huippuluokkaa, joten en pelästynyt pitkää jonoa vaan jäin jonottamaan reiluksi 20 minuutiksi omaa pistaasi- ja passionhedelmä(!)äätelöäni. Ja jonotus kannatti, se oli NIIN hyvää jäätelöä!
Myöhemmin iltapäivällä otin junan hyvissä ajoin kohti lentokenttää, sillä en halunnut joutua juoksemaan Frankfurtin lentokentän pitkiä välimatkoja paniikissa.
Frankfurtista jäi ristiriitainen kuva. Niin paljon rahaa ja hienoja pilvenpiirtäjiä, mutta myös niin paljon ”laitapuolen” kulkijoita, kerjäläisiä ja levottomuutta. Olipas kuitenkin taas ihana olla Saksassa!
Frankfurtissakin huomasi monessa paikassa käteisen ihannoinnin, joka ei meinaa suomalaiseen korttimaksamisen helppouteen tottuneelle mennä kaaliin.Liikkeiden ovissa oli tarroja käteisen puolesta: ”PRO BARGELD: Nur Bares ist Wahres”. Tiedätte oman mielipiteeni.
Pidemmällä Frankfurtin reissulla olisin ottanut junan ja mennyt vierailemaan johonkin lähikaupunkiin. Olisin saattanut mennä Heidelbergiin tai vaikkapa katsomaan kun Main-joki laskee Reiniin. Lopulta sattumalta näinkin tämän jokisuiston. Yläilmoista kun lentokoneemme joutui laskeutumaan takaisin Frankfurtin lentokentälle linnun osuttua lentokoneeseemme heti nousun jälkeen. Saavuin lopulta Helsinkiin yöllä noin kaksi tuntia aiottua aikataulua myöhemmin. Milloinkohan sitä taas pääsisi Saksaan (ja DM:ään)?
Paikallisille meri oli vielä turhan viileää, mutta itselleni merivesi oli Suomen kesän lämpöistä, kuten myös monelle muulle turistille jotka pulikoivat kanssani meressä. Suklaatehdas Valorin tehdas sijaitsee myös täällä! Sinne en kuitenkaan tällä reissulla eksynyt vaikka tehtaan viereisessä isossa puistossa vierailinkin. Tässä puistossa pääsee liikkumaan liukuportaita pitkin! Tämä pysähdys oli mielenpainuva ja nappasin paljon kuvia tältä pysähdykseltä. Raitiovaunumatka Alicanteen oli ruuhkainen ja ihailin maisemia seisaaltani.