Soul ja Etelä-Korea, VIHDOIN! Finnairin pisteitä oli kertynyt reippaammin viime vuoden pistekampanjoiden ansiosta ja päätinkin varata pisteillä lennot Souliin maaliskuun viimeiselle viikolle, sillä Etelä-Korea oli jo pitkään pyörinyt päässäni. Paluumatkalla luultavasti pääsisin vielä lentämään Pohjoisnavan kautta!

Lento Souliin oli piiiitkä, mutta se sujui mukavasti syöden ja elokuvia katsellen. Kolmetoista tuntia myöhemmin ikkunasta näin Etelä-Korean edustalla olevia saaria ennen kuin koneemme laskeutui Incheonin lentokentälle. Yritin kuikuilla ikkunasta kohti pohjoista, olisiko tuo tuolla jo Pohjois-Koreaa?

Rokotustodistuksia ei enää maaliskuun lopulla pitänyt näyttää lentokentällä, mutta omia tietoja piti pariinkin eri lomakkeeseen täyttää ennen kuin pääsi pitkään passintarkastusjonoon. Jono kiemurteli pitkänä ja osa matkustajista päättikin lyhentää painavien matkatavaroiden kantamista ja omat matkatavarat odottivat aina tietyssä kaarteessa omistajaansa tulevaksi paikalle. Kovin luottavaista, mutta toisaalta ei se ”rosvo” kovin pitkälle tässä passijonossa pötkisi.

Maskipakko oli poistunut Etelä-Koreasta vähän aikaa sitten, mutta suuri osa ihmisistä näkyy pitävän maskia sisätiloissa ja julkisissa liikennevälineissä. Halusin kunnioittaa paikallisten tapoja ja minäkin kaivoin maskini esiin. Se tuntui oudolta kun emme Suomessa olleet maskeja enää toviin pitäneet.

Nähtyäni matkalaukkuni matkalaukkuhihnalla oli aika suunnata kohti juna-asemaa. Olin etukäteen lukenut, että julkisen liikenteen korttia T-moneycardia ei voi ladata korttimaksulla. Etsin pankkiautomaatin ja nostin woneja noin 70 euron edestä. Omasta automaatista ostettiin ensin itse fyysinen T-moneycard ja sitten käveltiin toisten automaattien luo missä kortille pystyi KÄTEISELLÄ arvoa tallettamaan. Kätevää? Talletin kortille noin 30 euron edestä woneja ja olisin pärjännyt pienemmälläkin summalla vajaan viikon mittaisen reissuni, sillä julkinen liikenne Soulissa on halpaa suomalaisella mittapuulla mitattuna. Yksi metromatka maksoi noin euron verran, lentokenttämatka noin neljä euroa. Kortilla pystyi onneksi myös maksamaan joissakin kioskeissa pieniä ostoksia ja viimeisien päivien vesi- ja kolatankkaukset hankinkin T-moneycardilla.

Kuponkihaukkana valitsin ns. slow trainin millä pääsin noin 4 000 wonin hintaan Seoul Stationille. Aavistuksen nopeampi lentokenttäjuna olisi maksanut tuplasti, mutta nopeudessa olisin voittanut ainoastaan vartin verran aikaa.

Reilun tunnin päästä olin Soulin päärautatieasemalla. Tarkoituksenani oli etsiä metrolinja, joka veisi minut hotellilleni. Olin tutkinut linjan etukäteen ja marssin päämäärätietoisesti kohti kyseistä metrolinjaa. Vedin perässäni matkalaukkuani asemalla varmaan kilometrin ennen kuin pääsin oikean linjan pysäkille. Portaita matkalla oli useita ja välillä portaisiin oli asennettu matkalaukkuja kuljettava liukuhihna, näppärää!

Asemalla oli myös useassa paikassa tarroja, jotka kertoivat kuinka paljon kaloreita olet kuluttanut verrattuna kulkemaasi matkaan jos olisit valinnut liukuhihnan. Öö, okei. Etelä-Korean ulkonäköpaineet näkyvät siis myös täällä.

Nousin viimein metrooni, emmin hetken kummalle puolelle laituria asettauduin. Metro tuli ja astuin sisään. Aloin huolestumaan reitin suunnasta kun huomasin matkustavani Han-joen päällä junasillalla. Olin suuntaamassa täysin väärään suuntaan! Jäin pois seuraavalla pysäkillä ja ystävällinen vanhempi mieshenkilö auttoi minua matkalaukkuni kanssa portaissa, täysin pyytämättä.

Ensivaikutelma korealaisista oli erittäin ystävällinen. Siirryin vastakkaiselle raiteelle ja aloitin matkani kohti hotellia toistamiseen. Viimein saavuin Moxy Seoul Insadong-hotelliini. Moxy-hotelliketjun hotelleja olin kurkkinut jo aiemmilla reissuillani, mutta nyt päätin ottaa tämän hotellin majapaikakseni tälle lomalle. Hotellin kattoterassi ja moderni huone saivat minut vakuuttumaan enkä paikalle päästettäni pettynyt. Huone oli sopivan kokoinen ja kylpyhuone toimiva. Huone sijaitsi ylimmässä asuinkerroksessa. Erillisessä vessakopissa oli japanilaistyylinen wc-istuin, joka pesi ja kuivasi kaukosäätimen ohjeiden mukaisesti. You name it! Lähistöllä olisi nähtävyyksiä kävelymatkan etäisyydellä, näppärää! Ikkunastani näin vilahduksen kolmesta Unescon eri maailmanperintökohteesta.

Iltapäivä oli jo pitkällä kun viimein asettauduin hotellihuoneeseeni ja lähdin etsimään ruokaa. Hotellin läheisyydessä oli pieni turistinen ”hanok-kylä”, jossa oli paljon kahviloita ja pieni liikkeitä. Sää ei ollut kovin keväinen, mutta onnistuin kävelylenkilläni näkemään reissun ensimmäiset kirsikkapuunkukat ja magnoliapuut.

Tuuli tuiversi sen verran kovaa, että lämmin korealainen keitto lämmitti mukavasti kävelyn jälkeen. Työkaverini M oli rohkaissut minua menemään ravintoloihin joissa ei ole englanninkielistä ruokalistaa ja tässä ravintolassa sitä ei todellakaan ollut. Valitsin ekan reissupäiväni illalliseksi kuumaa nuudelikeittoa ja kolaa. Aterimet tulivat näppärästi pöydän sisältä olevista laatikoista. Illalla jäin väsyneenä hotellin terassille hytisemään ja katsomaan Soulin korkeiden rakennusten taakse painuvaa aurinkoa juodessani ylihintaista kolaa.

Bukchon Hanok Village ja Myeongdong

Tiistaiaamuna  kunnon yöunien jälkeen olin valmiina ottamaan Soulin haltuun. Olin napannut Lonely Planet -kirjastani valmiin kävelyreitin aamupäivän ohjelmakseni Bukchon Hanok Villageen, joka melkein näkyi hotellihuoneeni ikkunasta.

Reitin alkukohdassa huomasin Onion-nimisen paikan missä kaikki ottivat selfieitä ja jono rakennuksen sisälle oli pitkä. En jäänyt asiaa sen suuremmin ihmettelemään, sillä halusin tutustua alueeseen ennen kuin suuremmat turistilaumat saapuivat paikalle.Vierailin perinteisissä museorakennuksissa kavuteten koko ajan yhä ylemmäs ja ylemmäs ihailemaan vastakkaisella kukkalalla sijaitsevaa Namsan Toweria.

Alue oli parissa tunnissa kierretty, päivän pakaratreeni ylämäissä tehty ja iltapäivällä jäikin aikaa lähteä tutustumaan hotellini suhteellisen lähellä sijaitsevaan Cheong-gye-cheoniin, rakennettuun jokeen (tai oikeastaan puroon), jota reunastaa molemminpuoliset kävelytiet.

Kävelyretkeni päättyi Myeongdongiin, paikalliseen shoppailijoiden mekkaan. Alueella on paljon eri liikkeitä, mutta omat askeleeni menivät määrätietoisesti Olive Youngin Flag Ship -kauppaa kohden. Kaksi kerrosta täynnä k-kosmea! Olin taivaassa! Täällä oli myös kahvila ja vessa jos käynti jostain syystä, kröhöm, pitkittyisikin. Kassojen lähellä olevilla sohvilla näkyi paljon tympiintyneen näköisiä poikaystäviä odottamassa milloin se tyttöystävä olisi valmis siirtymään kassajonoon. He tuijottivat aikaa tappaakseen edessään pyörivää hajuvesimainos-junarataa ja näpräsivät puhelimiaan.

Onnistuin keräämään ostoskorillisen verran kosmetiikkaa pilkkahintaan. Silti poikkesin joka päivä pienempiin Olive Young-liikkeisiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Papago-käännössovellus pelasti minut moneen kertaan ja pystyin hankkimaan kosmetiikkaa tietäen hieman tarkemmin mitä purnukkaa kädessäni pitelin. Joka ilta kasvoni pääsivät testaamaan uutta sheet maskia, joka lupasi tehdä kasvoistani entistä hehkeämmän.

Eri sovelluksista oli tosi paljon hyötyä matkallani. Nämä tärkeät sovellukset on hyvä ladata omaan puhelimeen ennen Souliin matkaamista:

• Papago (käännössovellus)
• Naver ( paikallinen karttasovellus, sillä Google Maps ei toimi Etelä-Koreassa oikein hyvin)
• K-Eta (sähköinen viisumi, onnistuu toki myös netissäkin)

Temppeliä temppelin perään

Keskiviikkoisin on Soulissa museopäivä. Olin jättänyt hotellini lähistöllä sijaitsevat palatsit ja temppelit keskiviikolle, sillä pääsisin niihin silloin sisään maksutta museopäivän turvin. Loppujen lopulta säästö ei ollut suuri, sillä sisäänpääsymaksut eivät ole korkeita, mutta ilmaisuus lämmitti kuponkihaukan mieltä. Ilmaisiksi temppeleihin ja palatseihin pääsee myös sisään jos on vuokrannut perinteisen korealaisen kansallisasun itselleen.

Aamuni alkoi Unescon maailmanperintökohde Jongmyosta. Puistoalue oli pikaisesti kävelty läpi, sillä alueen päänähtävyys oli remontin alla. Sieltä matkani jatkui Changdeokgungiin, vanhaan kuningaspalatsiin, jonne iltapäivän puolella oli eksynyt muutama muukin turisti. Alueen kirsikkapuiden luona minut melkein taklattiin kun otin kuvaa kirsikkapuiden vaaleanpunaisista kukinnoista.

Gyeongbokgungin kuningaspalatsin alueelle saavuin juuri sopivasti vartijoiden vaihdon aikaan.

Aurinko porotti kuumasti taivaalta ja hakeuduinkin enemmän alueen pohjoisosiin joissa oli vehreämpää. Huomasin olleeni turhan kauan auringon vaikutuksen alla ja suuntasin  puistossa hengailun jälkeen vielä alueen vieressä sijaitsevaan modernin taiteen MMCA-museoon. Vahva suositus museon trendikkäälle kahvilalle!

Jalat alkoivat kertoa siitä, että askelia oli kertynyt jälleen kiitettävästi. Aikaisen illallisen nautin hotellin lähellä sijaitsevassa Koong-ravintolassa, jonka olin bongannut matkaopaskirjastani. Michelin-tähden ansainnut perinteinen paikka pitäisi kokea! Minulla ei ollut pöytävarausta, mutta mahduin onneksi ravintolaan sisään. Paikan päällä harmikseni totesin, että paikan tunnetuinta annosta ei tarjoiltu yhdelle hengelle joten valitsin listalta mielenkiintoisen annoksen, joka sisälsi lähinnä selleriä ja katkarapuja. Kumpikaan ei kuulu suosikkeihini, joten poistuin ravintolasta nälkäisenä. Annoksen mukana tulleet dumplingsit olin sentään syönyt.

Kirsikkapuunkukkamaniaa

Torstaina oli aika ottaa Soulin kirsikkapuut kamerani linssin kohteeksi. Ensimmäisenä pinnattu paikka oli futuristinen Dongdaemunin alue. Sieltä otin metron kohti Gangnamia ja ilta päättyi Seockhon järven kirsikkapuiden kukoistukseen.

Kirsikkapuihin pääset tutustumaan tarkemmin erillisestä postaukseni tämän linkin takaa. Kirsikkapuunkukat veivät sydämeni niin täysin, että vietin niiden parissa reissuni kaksi täyttä viimeistä päivää. Sää ja kukkaan puhjenneet kirsikkapuut olivat mitä parhaimmat! Päälle 20 astetta lämpöä ja sadoittain kirsikkapuita! Perjantaina Yeuidon kilometritolkulla jatkuvat kirsikkapuukukkarivistöt jaksoivat ihastuttaa itseni lisäksi monia muitakin. Pohdin miten vilkasta täällä olisikaan viikonloppuna!

Seongsudong

Lentoni takaisin Suomeen lähti lauantaina illalla vasta yhdeksän aikaan, joten ehdin vielä lauantaina nauttia keväisen lämpimästä Soulista. Olin nettisurffailujeni perusteella viimeiseksi kohteekseni valinnut Seongsudongin alueen, vanhan tehdasalueen, joka oli tunnettu kenkäteollisuudestaan. Nykypäivänä tehdastuotanto oli väistynyt ja kaupunginosa oli nousussa oleva hipstereiden suosima alue pikkuputiikkeineen ja ravintoloineen. Seongsudongissa sijaitsisi myös Onion-kahvila. Juuri SE kahvila, johon Bukchon Hanok Villagessa kaikki jonottivat sisään.

Olin liikkeellä aamukymmenen aikaan, joten pääsin kahvilan sisään jonottamatta. Sisällä ymmärsin miksi ihmiset jonottivat sisään. Kahvilan makeat ja suolaiset leivonnaiset näyttivät taivaallisilta! Ahmittuani pistaasivalkosuklaalla kuorrutetun croissanttini jatkoin matkaani kahvilaan muodostuneen pitkän jonon ohi,croissantin jämät rinnuksiltani maahan pudoten Amore Pacificin Flag Ship-liikkeeseen, jossa pääsisi kokeilemaan eri k-kosmetuotteita ennen ostoa! Miksi löysin tämän vasta viimeisenä päivänäni?  Liike on todella hauska kokemus ja täältä oli hyvä jatkaa lounastamaan Grandpa factoryn ihanaan kahvilaravintolaan. Nämä kaikki löysin edellisiltana nettisurffailujeni päätteeksi yhden Soulissa asuvan naisen blogista.

Seongsudongissa olisi pystynyt viettämään enemmänkin aikaa, mutta kello tikitti ja halusin varata reippaasti aikaa lentokenttäsiirtymään, sillä metrojen kanssa oli aina välillä ollut hieman hankaluuksia. Viereisen Seoul Forestin kirsikkapuut jäivät nyt toiseen kertaan kun lähdin kohti hotelliani. Hotellin lähettyvillä minulla jäi vielä aikaa ottaa kuvia itsestäni korean kielellä ohjeistetuissa valokuvauskopeissa ja juoda viimeinen ylihintainen kola hotellin kattoterassilla.

T-moneycardini viimeiset wonit käytin lentokentän kioskissa tuliaiskekseihin. Sitten laukku ruumaan ja kohti lähtöporttia. Soul yllätti ja hurmasi minut täysin. Siinä oli jotain samantyyppistä kuin Japanissa, mutta jotenkin hieman rosoisemmalla otteella.

Mitä jäi kokematta?

Jos kirsikkapuun kukat eivät olisi vieneet niin suurta osaa ajastani  Soulissa niin olisin toteuttanut osan näistä listallani olleista retkistä. Kaupunkilomat omalla aktiivisuudellaan väsyttävät jalkoja ja lompakkoa, joten liian täyteen päiväohjelmia ei voi lyödä. Lisäksi Soul on ISO kaupunki ja siirtymiin saa helposti kulumaan reippaasti aikaa.

Soulin (ja Etelä-Korean) listalleni jäi:

• Retki Pohjois-Korean rajalle
• Suwon
• Ilta nuorison suosimassa Hongdaessa
• Auringonlasku Namsan Towerissa
• Päivä Busanissa
• Pari päivää Jejun saarella
• Patikointia Soulin läheisillä vuorilla
• Degun kirsikkapuukukkafestivaalit

Joka tapauksessa vajaassa viikossa sain keväisestä Soulista hyvän käsityksen. Peruskuntoni nousi varmasti ropisten, sillä askelia tuli joka päivä reilusti yli 20 000. Soulin metroa ei ole suunniteltu liikuntarajoitteisille, portaita riittää loputtomiin! Soul on lisäksi todella siisti kaupunki. Jopa Take away jääkahvien jäille on omat kierrätyspaikkansa metroasemilla.

Etelä-Korea todellakin yllätti positiivisella tavalla. Ennen reissuani seurasin aktiivisesti Soulin turisti-infon instatiliä ja sainkin sieltä monta hyvää käytännön vinkkiä ja pystyin lisäksi hieman stalkkaamaan millainen sää paikan päällä on.

Kännykässäni on  nyt reissun jälkeen satoja kuvia, jotka olisin voinut liittää tähän. Annan armoa kuitenkin teidän sormillenne ja säästän niitä. Jos et ole vielä Etelä-Koreassa käynyt niin lisää se listallesi! Nyt katson Netflixin K-draamasarjoja ihan erilaisella otteella täällä 7 000 lentokilometrin päässä.