Lokakuinen Lontoo

Lontoo on edelleen yksi suosikkikaupungeistani. Vietimme pitkän viikonlopun Lontoossa ystäväni S:n kanssa. Tarkoituksenamme oli kierrellä kaupungilla ja käydä hieman Lontoon ulkopuolella, mutta lauantainen junalakko sotki suunnitelmamme ja pysyimme Lontoon rajojen sisäpuolella koko viikonlopun ajan.

Paddington Basin auringonlaskun aikaan

Perjantaiaamun Lontoon lentomme joutui hetken kiertelemään taivaalla ennen kuin saimme laskeutumisluvan Heathrown lentokentälle. Se ei toki haitannut, sillä lensimme Lontoon keskustan ylitse ja pääsimme katselemaan uuteen päivään heräävää kaupunkia.

Heathrown lentokentälle saavuttuamme huomasimme Brexitin vaikutuksen. Passintarkastuksesta on aiemmin päässyt melkein suoraan kävelemällä läpi, nyt jonotimme ihmismassassa noin 45 minuuttia ennen kuin pääsimme passintarkastuksesta läpi.Lähdimme metsästämään uutta junavaihtoehtoa Paddingtonin asemalle siirtymiseen, uutta Elizabeth linea. Matka kaupunkiin taittuisi nopeammin kuin metrolla, mutta hieman hitaammin, mutta huomattavasti halvemmalla kuin Heathrow Express-junalla. Veimme laukkumme säilöön viikonlopun majapaikkaamme Point A Paddington -hotelliin. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka Paddingtonin juna-asemalle ja hotellia vastapäätä oli Paddington Basin-niminen asuin- ja liikekorttelisto.

Perjantai-iltapäiväksi S oli onnistunut saamaan meille paikat Sky Gardeniin. Olen yrittänyt käydä täällä monella eri reissulla, tuloksetta. Nyt vihdoin pääsisin tutustumaan tähän paikkaan. Ravintoloita, baareja ja mahtavat näköalat joka puolelle Lontoota.

Sky Gardeniin on kaksi jonoa: ajanvarauksella ja ilman ajanvarausta. Tuntui ajoittain, että ilman ajanvarausta olisimme saattaneet päästä jopa nopeammin sisälle. Odotimme kiltisti omassa jonossamme, näytimme passimme ja pääsimme lopulta Sky Gardenin korkeuksiin ihailemaan Lontoota hieman korkeammista metrimääristä.

Joimme kalliit GT:t ja siirryimme pikkuhiljaa kohti Paddingtonin aseman lähellä sijaitsevaa hotelliamme.

Oxford Streetillä lauantaina kävellessämme löysimme kivan pikkukadun, jonka päädyssä oli todella ”instagrammable” kahvila. Ja itseasiassa kun etsin kahvilan netistä niin heidän mottonsa on most instagrammable cafe in the world! Ja hintakin oli sen mukainen! Kahdesta kakun palasta, teestä ja kahvista maksoimme noin 30 euroa. Muutama lisäminuutti aurinkoa maksoi siis tämän verran. EL & N Cafe, skippaa ja ota instakuvasi jossain muualla.

Lauantain shoppailukierroksemme jatkui. Päädyimme John Lewisin tavaratalon jouluosastolle (joka oli auki jo lokakuussa!) ja sen kattoterasille, joka on mahtava paikka piipahtaa pakoon Oxford Streetin hulinaa.

Joulu- ja kesätunnelmaa lokakuussa, täydellistä!

Kenelle maistuisi pubilounas?

Sunnuntaina tarkoituksenamme oli rauhassa nauttia auringosta ja kävellä Hyde Parkissa, mutta maraton-tapahtuma laittoi suunnitelmamme uusiksi. Ihmettelin miksi juomapisteen henkilöillä oli yllään kertakäyttöiset sadetakit. Ymmärsin sadetakki-kikan kun suurempi juoksijajoukko tuli juomapisteen luo.

Hyde Parkin sijasta lähdimme kävelemään kohti Buckingham Palacea. Kuningatar Elisabet oli juuri pari viikkoa sitten kuollut ja puiston laitamilla oli paljon hänen muistolleen jätettyjä kukkia.

Moni oli tullut jättämään jäähyväisiään kuningattarelle. Kaikissa sunnuntaina vierailuissa kirjakaupoissa oli aina erillinen muistopaikka kuningattarelle, kukkia ja kuningatarta käsitteleviä kirjoja.

Matkamme jatkui pubilounaan kautta pikkuhiljaa kohti Heathrown lentokenttää. Oi kunpa Lontoon hotellien hinnat olisivat maltillisempia niin Lontoossa tulisi käytyä useammin 😀

kulttuuri matkat

Reissu Rodokselle

Kukapa ei olisi käynyt Rodoksella? Noh, ennen tätä kesää minä en vielä ollut käynyt Rodoksella. Rodoksen vanhan kaupungin shoppailumahdollisuudet ja turkoosin värinen merivesi olivat toki olleet jo tovin bucket listilläni. Nyt ystävälleni J:lle ja minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Rodokselle Finnairin reittilentojen avulla. Ateenan lennot olivat kalliita, mutta saarihyppelyn pystyi aloittamaan myös Rodokselta, joten nappasimme lennot sinne.

Olimme lentokentällä jo aamuvarhain ennen puolta viittä, sillä kesäajan ruuhkista oli varoiteltu. Sain kuitenkin rinkkani näppärästi jätettyä check iniin ja hetken odottelimme priority security checkin aukeamista ennen kuin pääsimme jaloittelemaan lentokentän suljettujen liikkeiden ohi. Meillä oli onneksi omat eväät aamupalaksi mukanamme ja söimme niitä odotellessamme boardingin alkamista. Pääsimme lopulta koneeseen sisään, mutta edellinen lentokone oli törmännyt lintuun kiitoradalla ja kiitorata piti tarkistaa. Lopulta pääsimme melkein tunnin myöhässä Rodoksen lentokentälle. Rinkkani tuli nopeasti ruumasta ja lähdimme metsästämään bussia kohti keskustaa. Onneksi pääsimme päättäriltä bussiin sisään, sillä bussi täyttyi äärimmilleen eri maan turisteista ennen kuin olimme Rodoksen vanhan kaupungin kupeessa. Ehdimme lounastaa rauhassa Rodoksen vanhassa kaupungissa ennen Symin lauttamme lähtöä.

Vietimme pari yötä Symillä ja pari yötä Kosilla ennen kuin palasimme jälleen takaisin Rodokselle. Lauttayhtiön käyttämä satamalaituri olikin meille jo tuttu menomatkalta joten lähdimme laskevan auringon alla kävelemään kohti kaupungin toisella puolen sijaitsevaa Acandia-hotelliamme. Hotelli oli valikoitunut keskeisen sijainnin ja uima-altaan avulla. Huomasin jälkikäteen kuitenkin, että hotelli oli myös suomalaisten pakettimatkajärjestäjien listalla, joten hotellissa kuuli suomen kieltä. Sitä ei toki muuallakaan tällä Kreikan saarella pääse pakoon 😀 Hotellin aamupala oli kattava ja oman aurinkotuolin sai uima-allasalueelta helposti muutamaa ruuhkapiikkiä lukuunottamatta. Palvelu pelasi myös allasalueella ja kalliin kolan sai helposti viereensä. Tässäkin hotellissa huomasi, että jokaisella työntekijällä oli oma kapea tehtäväalueensa. Yritin yksi päivä maksaa ostokseni tarjoilijalle, mutta hän ei saanut/osannut käyttää kassapäätettä ja hoki minulle, että hänen pomonsa tappaa hänet jos hän ottaa maksun vastaan häneltä. Okei…

Rodos on valintasi jos kaipaat aurinkoa kohtuullisella lentoajalla, helpoilla palveluilla ja suomenkielisillä ruokalistoilla. Tälläkin saarella pääsee kauas turismimassoista, mutta jos haluat olla julkisten liikenneyhteyksien ja palveluiden äärellä niin pääset tutustumaan hieman muihinkin turisteihin.Rodos townista löytää myös suomibaareja jos koti-ikävä iskee.  Pakkaa hyvät kävelykengät mukaan niin pääset tutustumaan kaupunkiin entistä paremmin.

Näkymä Ixian kylän suuntaan
Rhodes town
Tässä jäätelökojussa piti vierailla useamman kerran. Ihanaa vaaleanpunaista hattaraa, eikö?

Rodoksen vanha kaupunki on upea ja iso. Rodoksen kaupungin päiväkuvassa näkyy niin isojen risteilyalusten matkustajia kuin muita turisteja. Suurimmat turistikeskittymät on helppo huomata, mutta syrjäisempiä ja autenttisempiakin ruokapaikkoja löytyy. Jos syöt alkuillasta niin nappaat pöydän helposti ravintolasta kuin ravintolasta, mutta jos olet kello 20:n jälkeen liikkeellä niin pöytävaraus on melkein pakollinen jos haluat johonkin tiettyyn ravintolaan.

Olin seurannut Rodokseen keskittyvän Facebook-ryhmän keskusteluja hyvistä ravintoloista ja keräsin vinkkejä myös aiemmin kesällä siellä käyneiltä työkamuilta. Olin pinnaillut ravintoloita googlemapsiini muistiin ja tähän listaukseen näitä hyväksi havaittuja ravintoloita:

  • Tamam (Täällä kävimme yksi ilta ja oli viihtyisä pastapainotteinen ravintola, joka on myös sopivasti ”instagrammable”. Tänne on aina pieni jono, joten kannattaa saapua jo alkuillasta. Henkilökuntaa oli rutosti ja jokaisella henkilöllä oli oma tehtävänsä, onko se niin tehokasta niin en tiedä)
  • Piatakia (Täällä olisi kuulemma hyvä kattoterassi ja pieniä annoksia, tämä jäi meiltä kokematta)
  • Kristina’s rooms restaurant (ihana pieni sisäpihan ravintola jonka bongasimme muurikävelyltä tultuamme. Tätä voisi vakavasti harkita myös majoittumiseen!)
  • Ta Kardasia (Tätä moni oli eri suomiryhmissä kehunut, mutta emme mahtuneet sisään. Paikassa oli vapaita pöytiä ja meidänkin jälkeen tyyppejä pääsi syömään vaikkei heillä ollut varausta, mutta me emme päässeet sisään. Jäi hieman huono maku tästä raflasta, mutta moni oli sitä kehunut joten pysyköön tämä tässä listalla)
  • Marco Polo (Paikka, johon yritimme mennä yksi ilta syömään, mutta emme mahtuneet. Paikka näytti ihanalta)
  • Taverna Dafni (Palkintoplakaatit oven kyljessä herättivät kiinnostuksemme kun kävelimme tämän ravintolan ohi pari kertaa, mutta paikka oli täynnä)

Hyvä vinkki on kysyä ravintolasta muita vinkkejä jos kyseinen ravintola on täynnä. Ja Rodos townissa on myös Mäkkäri jos kreikkalainen (ihana) ruoka alkaa tympimään 😀 Itse kuolaan edelleenkin uunifetan ja kreikkalaisen salaatin perään, nams!

Mitä muuta Rodos townissa kannatta tehdä kuin syödä?

  • Suurmestarin palatsi (Lähdimme hellettä pakoon yksi päivä tähän mahtavaa palatsiin, kannatti käydä. Hulppeaa ja ilmastointi tekee kivaa vaihtelua helteen aiheuttamiin hikipisaroihin)
  • Kävely vanhan kaupungin muurin päällä (Sisäänpääsy on heti Suurmestarin palatsin vieressä. Huomioi, että sisäänpääsy maksetaan Suurmestarin palatsiin ja ainoastaan KÄTEINEN on sallittu)
  • Retki vuoren päälle tsekkaamaan muinaisia olympia-areenoita
  • Veneretkille pääsee Rodos townista myös näppärästi. Myyjiä on koko satama täynnä ja meitäkin olisi retki Lindokseen  kiehtonut. Ehkäpä seuraavalla Rodoksen reissulla tulee siellä vähintään yksi yö viivyttyä, jotta paikkaan pääsee tutustumaan kunnolla kun päiväretkeläiset ovat poistuneet.
  • Shoppailumahdollisuudet keskikaupungilla ovat hyvät. Omia suosikkejani olivat Sephora, Miniso, Oysho,  Zara ja Marks and Spencer.
  • Rantaelämä on helppoa. Rannat ovat kivisiä, mutta vesi on turkoosin kirkasta. Varaudu korkeisiin aaltoihin.

Muistathan ottaa reppuun mukaan runsaasti vettä ja hatun jos aiot reippailla ulkona pidemmän aikaa.

Suurmestarin palatsi

Windy beach

Kortilla maksaminen onnistui oikeastaan melkein kaikkialla. Melkein aina tosin ensiksi kysyttiin käteistä, mutta kortilla maksaminen onnistui kun sanoi ettei käteistä ole. Voisin tulla uudellenkin Rodokselle. Valitsisin silloin ehkä jonkun pienemmän rantakylän missä ei olisi ihan näin vilkasta mitä Rodos townissa.

Saarihyppely Rodokselta käsin onnistui varsin hyvin. Yhteydet Symille ja Kosille ovat hyvät. Myös pienemmille saarille olisi päässyt näppärästi. Niille suuntaamme seuraavalla Kreikan reissulla.

kulttuuri matkat