Rakastuin Zürichiin kuin Tinder-huijariin, joka hurmaa minut vieden lopulta sydämeni ja lompakkoni. Edellisinä päivinä oli ollut yli 20 asteen lämpötiloja ja huhtikuinen Zürich oli puhjennut kukkaan. Minulla olisi edessäni neljä päivää ja kolme yötä aikaa ottaa selvää tästä Sveitsin suurimmasta kaupungista. Tiedäthän ettei Zurich ole kuitenkaan maan pääkaupunki?

Sveitsi on aina kiehtonut minua, mutta maan listaaminen yhdeksi Euroopan kalleimmaksi maaksi ei ole saanut minua aiemmin varaamaan lentoja. Parikymppisenä road tripillä tutustuin Zürichin esikaupunkeihin yhden kolarin verran kun eräs saksalaisnainen ajoi automme perään risteyksessä.

Nyt huhtikuussa 2022 kaupunkiin suomalaiset pääsivät ilman erillisiä koronatestejä, kotiin palatessa kentällä kysyttiin koronapassi. Maskisuositukset olivat Sveitsistä juuri poistuneet ja ne koskivat enää pelkästään julkisia liikennevälineitä, mutta harvalla matkustajalla maskeja enää oli kasvoillaan.

Yöpymispaikaksi olin valikoinut tälle soolomatkalleni Ibis Styles Zürich City Centerin. Huoneeni oli kompakti, mutta toimiva. Hotelli on uudistettu ja avattu vasta viime talvena, joten kaikki oli vielä todella uutta huokuvaa. Sijainti lähellä päärautatieasemaa kuulosti vieraassa kaupungissa turvalliselta valinnalta. Aamiainen oli kattava ja sillä jaksoi monta tuntia ennen kuin oli aika harkita myöhäistä lounasta. Kolmen yön yöpyminen rokotti lompakkoani noin 420 eurolla.

Voiko Zürichissa reissata pienehköllä budjetilla?

Kyllä se(kin) onnistuu, mutta saadaksesi reissusta irti enemmän on aika avata lompakon nyörejä hieman. Lounas on mahtava juttu, eikö? Edullinen tapa saada kunnon ateria, oma käsi hamuaa jo haarukkaa.

Zürichissa edullisimmat lounasannokset alkavat 20 – 30 frangista eli noin 20 – 30 eurosta vaikka olisi kyse ihan ”perusrossosta”. Juomat siihen sitten vielä päälle. Tosin ruokakaupassakin saa lounaseväisiin uppoamaan helposti yhden 20 euron verran rahaa. Mäkkärissä aterioiden hinnat alkoivat reilusta kymmenestä eurosta. Paastoaisinko koko reissun ajan? 😀 En sentään.

Ravintolaelämysten kokeminen tapahtuisi kuitenkin minun kohdallani jossain muussa kaupungissa kuin täällä. Empiirisen tutkimukseni mukaan  tavallisessa ruokakaupassa tuoreet marjat, olut, limut ja suklaa olivat kohtuuhintaisia, muissa tuotteissa sveitsiläinen raha tuoksui samaan tapaan kuin kaupungin katujen kalliit autot.

Yksi hyvä säästövinkki on oma juomapullo. Oma juomapullo kannattaa pitää kaupungilla mukana, sillä hanavettä pystyy juomaan ja kaupungilla on hyvin tarjolla vesilähteitä joissa oman juomapullonsa voi turvallisesti täyttää, näppärää!

Zürichin lentokenttä sijaitsee ainoastaan reilun kymmenen minuutin junamatkan päässä keskustasta. Junalippu keskustaan maksaa 6,80 frangia. Nappasin lopulta 72 tunnin Zürich Cardin, jolla saa alennuksia museoihin ja julkiset liikennevälineet (ml. jokiristeilyt) vapaaseen rajattomaan käyttöön 53 frangin hintaan.

Zürichin keskusta on suhteellisen pieni, joten hyvillä kengillä ja kävelyinnokkuudella selviää myös pitkälle, mutta välillä on myös ihana vaan istua alas ja keskittyä maisemien ihailuun. Zürich Cardilla olisin päässyt ilmaiseksi lentokentän vierailijaterassillekin. Noh, onneksi viiden frangin pääsymaksu ei koko reissukassaani vienyt. Terassille päästäkseen tulee käydä läpi turvatarkastus. Matkalaukkuni pääsi tarkastuksesta helposti läpi, mutta naispuolinen vartija teki minulle perusteellisen turvatarkastuksen, joka lähenteli heikkoa hierontasuoritusta.

Lentokenttäfaneille tiedoksi, että Zürichin kentällä järjestetään pari kertaa viikossa myös yleisiä kiertoajeluita. Omaan  loma-aikatauluuni kiertoajelu ei tällä reissulla sopinut, mutta kiertoajelu on hyvä pistää korvan taakse.

Oman reissuni tavoitteena oli hengittää sveitsiläistä raikasta ilmaa ja nuuskia niin montaa kukkivaa puuta kuin mahdollista. Tässä hieman kuvamateriaalia miten tavoitteeni onnistuivat:

Ekana iltana tapasin Sveitsissä asuvan vanhan luokkakaverini Jennyn. Jenny näytti minulle kivoja seutuja Hardbrücken juna-aseman lähettyvillä ja illallistimme Hiltl-ravintolassa.

Ennen Zürichin reissua olin ajatellut, että ymmärrän saksan kieltä suhteellisen hyvin. Zürichin reissun jälkeen perun sanani. Paikallista murretta ei meinaa erkkikään ymmärtää 😀 Baijerilaisiakin ymmärtää paremmin 😀 Selvisin kuitenkin koko reissun ajan hyvin saksan ja englannin kielen yhdistelmillä. Harvassa ravintolassa oli englanninkielistä ruokalistaa, joten saksan kielen taidosta oli hyötyä.

Patikointia ja saunomista

Toisena reissupäivänäni ajattelin vierailla Lindtin suklaamuseossa, mutta museokierrokselle ei ollutkaan vapaita paikkoja joten lähdin patikoimaan läheiselle Uetlibergin vuorelle. Otin junan kohti vuorenhuippua ja lähdin seuraamaan junan ovista tullutta ihmismassaa kohti Uetlibergin huippua.

Huipulle on monta eri reittiä, reippaimmat patikoivat koko matkan ylös, itse päätin patikoida pelkästään alas ja sekin tuntui jaloissani. Ihailin maisemia hetken huipulla nauttien lämpimästä kelistä. Vuoren huipulta löytyy myös terassi ja näköalatorni. Laskeutuminen Uetlibergin huipulta Zürichjärven rantaan kesti noin tunnin ja olin iloinen kun vihdoin näin tasaista kävelymaata. Uetlibergin huipulle pääsee julkisilla kulkuneuvoilla helposti vaikkapa lastenvaunujen kanssa, mutta patikointi vuoren rinteillä ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Patikoinnin jälkeen söin myöhäisten lounaan kivassa amerikkalaistyylisessä Fork & Bottle -raflassa. Saatoin haistaa viereisen laitumen ponit nenässäni kun nautin artesaanioluttani terassilla silmät melkein kiinni taivaalla möllöttävän auringon vuoksi.

Ehdin vierailemaan nopeasti Zürichin kaupungin ilmaisessa mehikasvimuseossa ennen kuin rentoutin lihaksiani saunassa. Zürichjärvi ei mene ollenkaan jäähän talvella, mutta vesi viilensi silti mukavasti ennen löylyjä suomalaisessa saunassa.

Suurena avantouintifanina olin ottanut selvää, että tässä Seebad Engessä saisin yhdistettyä  kaksi lempipuuhaani,”avantouinnin” ja saunomisen. Tulin paikan päälle Engeen, lunastin saunalipun 29 frangin hintaan ja vuokrasin pyyhkeen kolmella frangilla. Sain käteeni mukin veden juomista varten. Muita juomia olisi lisäksi voinut ostaa rannekkeella saunomisen lomassa, mutta vesitarjoilu riitti minulle hyvin juuri syödyn lounaan jälkeen. Kävin suihkussa, laitoin uikkarin päälle ja kiedoin vuokrapyyhkeen ympärilleni. Pujautin lainavarvastossut jalkaan ja lähdin kohti uintitikkaita ihailemaan aurinkoista kevätpäivää.

Hetken päästä en ollutkaan enää yksin laiturilla vaan huomasin ihmisten jättävän pyyhkeensä penkeille ja pulahtavan nakuna uimaan. Hetkinen. Siis onko tämä naku-uimala? Tunsin oloni uimapuvussani ulkopuoliseksi. Kyllä, tämä suomalainen oli ainut kenellä oli uikkari päällä. Olin ihmetellytkin, että miksi maanantait olivat pelkästään naisille eli”Nur für Frauen”-päiviä. Nyt oli kuitenkin keskiviikko ja mukana oli myös miehiä.

Osa uskaltautui aatamin asussaan ottamaan muutaman uintiliikkeen järvessä ja osa tyytyi kellumaan kaiteista kiinni pitäen. Vesi tuntui viileältä, mutta ei liian viileältä. Se oli arviolta kymmenasteista. En itse uskaltautunut uimaan kunnolla vaan polskin kaiteesta kiinni pitäen, sillä virtaus laiturin päässä oli voimakas ja laiturin päässä oli kyltin mukaan yhdeksän metrin verran vettä. Naisten saunassa kanssasaunojani katsoi minua pitkään kun heitin kiukaalle vettä, päätin olla heittämättä lisää vettä kiukaalle saunarauhan säilymiseksi.

Illalla hain vielä pientä iltapalaa läheisestä Coop-kaupasta ja menin ajoissa nukkumaan aktiivisen patikointipäiväni jälkeen.

Lisää kukkia ja rantabulevardia

Aurinko olikin tarttunut suomalaiseen vaaleaan ihooni keskiviikkona ja käsivarteni punoittivat. Sieluuni sattui kun rasvasin kasvoille tarkoitettua kallista aurinkorasvaani käsivarsiini, mutta se olisi pienempi kärsimys kuin kärähtänyt iho.

Rasvaamisoperaatioiden jälkeen torstaiaamuna otin raitiovaunun alleni ja suuntasin Botanical gardeniin. Tämäkin ihana paikka on ilmainen! Ihailin trooppisia kasvihuoneita ja melkein tunsin olevani Aasiassa enkä Sveitsissä! Polvet tutisten kiipesin myös kasvihuoneen näköalapaikalle.

Farkuissani tuli muutamassa minuutissa hiki kasvihuoneen kosteudessa ja suuntasin takaisin ulkoilmaan.Paluumatkalla ihailin puutarhan kukkivia omenapuita, atsaleoja, tulppaaneja ja kaikkia muita ihania kevään ihmeitä!

Oli aika suunnata jälleen kohti Zürichjärveä. Vierailin China gardenissa. Tämäkin pieni kiinalainen puutarha oli ilmainen, mutta virkaintoinen vartija halusi pitää minulle yksityiskohtaisen puhuttelun missä puistossa voi kävellä ja missä ei.

Lopulta lähdin kävelemään rantabulevardia pitkin kohti keskustaa. Täällä kelpaa aikaa kuluttaa ja hainkin kaupasta lounaseväät ja söin kalliin lounassalaattini Zürichjärven aaltoja ihaillen. Ohitseni lenkkeili puolialastomia miehiä ja muutkin tuntuivat saaneen lisäenergiaa auringonpaisteesta.

Torstaisin osa museoista on pidempään auki. Käytin hyväkseni torstai-illan pidempiä aukioloaikoja ja tutustuin Zürich Cardini turvin Kansallismuseoon, Landesmuseumiin. Loppuillan vietin yliopiston tiluksilla Polyterassella katsellen auringonlaskua.Polyterasselle voi kavuta teitä pitkin tai sitten ottaa funikulaarin, jonka kyytiin pääsin Zürich Cardillani. Tämä funikulaari toimi paremmin kuin Kakolanmäellä ja hetkessä olin pari korttelia korkeammalla katselemassa auringonlaskuun värjäytyvää Zürichiä. Ah, tässä kelpaa syödä kaupasta ostettuja tuoreita marjoja ja juoda kolaa!

Kotimatka alkaa

Oli tullut viimeisen reissupäivän aika. Google mapsiin merkattuja paikkoja oli vielä näkemättä. Luovutin hotellihuoneeni lähtiessäni keskustan kaduille kiertelemään kauppoja ja nauttimaan lämmöstä ennen illan kotilentoani.

Otin tunnin mittaisen jokiristeilyn Kansallismuseon pysäkiltä ja katselin kaupunkia veden pinnasta. Risteilylle pääsin Zürich Cardinillani ilman lisämaksua, näppärää! Kaupungilla kierrellessäni löysin mahtavan Schanzengraben-kävelylaiturin, joka myötäili Sihl-joen laitoja.

Päätepysäkkini tällä kävelyretkellä oli Old botanical garden. Puisto oli huomattavasti nykyistä Botanical gardenia pienempi ja säpsähtelin välillä, sillä puiston käytävillä ja penkeillä nukkui ihmisiä. Oma reitti piti valita hyvin ettei olisi herättänyt ketään. Tässäkin puistossa oli siisti yleinen vessa ja saatoin jatkaa matkaani.

Tulenko palaamaan Sveitsiin? Ehdottomasti! Sitä ennen tosin pitää hieman säästää rahaa, että pääsee uudelle Sveitsin reissulle 🙂 Sveitsi ei kuulu EU:hun, joten kännykän nettiä varten pitää lunastaa omalta operaattorilta reissunettipakkaus tai sitten rajoittaa oma surffailu pelkästään wifi-verkkojen varaan.

Sveitsi ei ehkä ole paras mahdollinen perhematkakohde suurperheelle ainakaan reissubudjettia ajatellen, mutta Sveitsin kauneutta kannattaa ilman muuta tulla katsomaan! Asuuhan täällä myös Tina Turner ja Räikkösetkin!

Ihmiset olivat kohteliaita, joukkoliikenne toimii hyvin, kaupungilla on roskiksia tarpeeksi ja nähtävää riittää kaikille aisteille. Moneen museoon on ilmainen sisäänpääsy ja luonto tarjoaa ilmaiseksi myös paljon tekemistä.

Danke Zürich! Bis später!