Tapaninpäiväna raahaan matkalaukkuani kohti bussipysäkkia aamuviiden aikaan. On aika vaihtaa maisemia seuraavaksi kahdeksi viikoksi, Espanja kutsuu jälleen meitä!

Joulukuun viimeisten päivien aikana ranta on tyhjempi kuin viime visiitilläni elokuussa, mutta aaltojen humina on yhtä rauhoittavaa. Meille sattuu kelien suhteen tosi hyvä tuuri. Joulun alla Benalmadenassa on satanut, mutta sade väistyy meidän tultuamme ja saamme vuosikymmenten parhaat kelit vuodenvaihteen viettoomme. Päivisin lämpötila saattaa nousta yli kahteenkymmeneen asteeseen, mutta iltaisin takkia ja huivia kaipaa. Huomaan silti pakanneeni reissuun liian kepeitä vaatteita.

Benalmadenan ”helppoutta” lisää se, että pystymme majailemaan ystävieni kämpillä. Tällä Espanjan reissulla tuli syötyä (ja juotua) hyvin. Suurempien kotidinnerien vuoro on sitten seuraavilla reissuilla 😀

Kaksi viikkoa sujuu loppujen lopuksi nopeasti. Tällä reissulla pääsin vihdoin Malagan päiväretkelle. Samoin listallani ollut Ronda tuli koettua.

Malaga

Kuinka monella alkaa soimaan Jari Sillanpään biisi Malagaan kun joku puhuu Malagasta. Minulla ainakin! Heti reissun toisena kokonaisena päivänä otimme junan ja suuntasimme Malagaan shoppailemaan, kiertelemään vanhan kaupungin kujia ja vierailemaan jo etukäteen varaamassamme ihanassa hamamissa. Tuuli tuiversi Malagassa, mutta onneksi kujien sisällä olimme tuulen suojassa. Loppuillasta sitten lopulta odottelemassa juuri nenämme edestä mennyttä junaa kun Google mapsin ilmoittamiin aikatualuihin ei ollutkaan luottamista.

Ronda

Eräänä aamuna pakkasimme itsemme ystävieni autoon ja suuntasimme vuorille kohti Rondaa. Matkan varrelle osuu myös jo pitkään himoitsemani Caminito Del Reyn patikkareitti. Päätämme käydä kurkkaamassa reitin loppuosaa, jonne pääsemme helposti autolla.

Jos haluat jännitystä elämääsi niin käypä tsekkaamassa Youtubesta miltä reitin vanha reitti on näyttänyt! Ei herkkähermoisille.

Vuorille johtavat tiet ovat pieniä ja mutkikkaita. Seuraavan ajo-osuuden istunkin etupenkillä etten yrjöäisi matkapahoinvointiani vieressäni istuvan ystäväni syliin.

Maisemat ovat hienoja ja kun pääsemme takaisin päätielle on reissun edistyminen nopeaa ja lähestymme leppoisasti Rondaa. Jätämme auton ahtaaseen parkkihalliin, lounastamme ja kävelemme Rondan keskustan läpi kohti kaupungin päänähtävyyttä, Rondan 1700-luvulla rakennettua siltaa, joka ylittää El Tajo-rotkon. Seuraavalla Rondan reissulla haluan mennä rotkoon alas katsomaan miten mahtipontiselta silta alhaalta näyttääkään! Rotkon sivussa näyttää kulkevan kiemurteleva polku alas rotkoon.

Ronda oli söpö pieni paikka. Turisteja oli paljon liikkeellä, sillä olimme sunnuntaina liikkeellä.Joimme Rondassa myös reissun kalleimmat tuopit lounaan yhteydessä 😀

Maisemat olivat hurmaavia kun matkasimme Rondasta takaisin kohti Benalmadenaa.

Pääsimme kokemaan näin hienon auringonlaskun lähellä Benalmadenaa. Näitä maisemia kelpaa ihailla, eikö?

Mijas Pueblo

Aurinkorannikolla on useita valkoisia kyliä. Yksi päivä hyppäsimme taksiin ja lähdimme vierailemaan Mijas Pueblossa. Osa seurueestamme lähti kylän vieressä nousevalle vuorelle patikoimaan, minä ja ystäväni Jo jäimme kiertelemään kylään ja nauttimaan kylän fiiliksestä. Tankkasimme kofeiinivarastojamme laittikolalla eri terasseilla ja fiilistelimme kaunista päivää.

Mijas Puebloon pääsisi kätevästi myös bussilla Benalmadenasta, mutta Uber- ja Bolt-kyydeillä reissaaminen 3-4 hengen seurueessa oli yllättävän edullista ja superhelppoa. Benalmadenasta saimme aina kyydit hyvin fiksattua, mutta välillä takaisin kotiin pääseminen oli vaikeaa, sillä kuskit kyyditsivät mielummin lähempänä suuria keskuksia sijaitsevia asiakkaita.

Marbella ja Puerto Banus

Eräänä päivänä lähdimme päiväretkelle Marbellan vanhaan kaupunkiin ja Puerto Banukseen. Ihastuin Marbellan vanhaan kaupunkiin täysin. Tänne tulen joskus vielä uudelleen <3 Lounastimme appelsiinipuita ihaillen ja söimme ylihintaista jäätelöä.

Aika tunnelmallista meininkiä, vai mitä?

Marbellasta oli aika siirtyä kohti Puerto Banusta. Heitimme ystävämme T:n tuttavilleen myöhäiselle lounaalle ja jatkoin ystäväni J:n kanssa kohti Puerto Banuksen jetset-elämän keskusta. Siirryin auton rattiin T:n jäätyä pois kyydistä. Pakko myöntää, että minua hieman jänskätti. Vieras auto, vieras maa ja ”nopea ajokulttuuri”. Selvisimme kuitenkin hengissä!

Liikenneympyröissä pitää mennä eikä meinata ja samalla katsoa supertarkkaan ympärillä ajavia autoja. Parkkihallit ovat todella ahtaita Aurinkorannikolla. Ystävieni pientä katumaasturia en millään saisi autohallin pikkupaikkoihin parkkeerattua, mutta onneksi löysimme Puerto Banuksen kaduilta hyvän parkkipaikan kulkupelillemme, jota omistajien naapuri on leikkisästi haukkunut korealaiseksi ruostekasaksi. Ja pyh, auto kulkee varsin mainiosti. Automaattivaihteinen auto on kätevä täällä, sillä välillä mäet ovat jyrkkiä ja pystyy paremmin kiinnittämään huomiotaan liikenteeseen kuin jännittämään mäkistartin onnistuvuusprosenttia. Välillä kiihdytyskaistat ovat olemattoman mittaisia joten talla pitää vaan painaa pohjaan ja härskisti mennä liikenteen sekaan. Aurinkorannikon kaupunkien väliä pääsee suhaamaan autolla näppärästi tietullimaksuja sisältävää moottoritietä pitkin.

Voin hyvin kuvitella, että kesäaikaan Puerto Banuksen satamakadulla on vipinää ja vilskettä kun toinen toistaan prameammat veneet (tai siis laivat) rantautuvat laitureihin. Satamakadulle ei niin vaan ajella. Me tulimme paikan päälle apostolin kyydillä, mutta muut paikan päällä olevat ferrarit ja muut ajopelit maksavat ajoluvastaan mukavan summan, sillä jo vuosia sitten pelkkä ajolupa satamakadulle maksoi 4 000 markkaa. Tänä päivänä ajolupa mahtaa maksaa aika lailla enemmän.

Puerto Banuksen ja Marbellan hollilla olemme suhteellisen lähellä myös Temppareiden kymppikauden kuvauslokaatioita. Jos haluat levitellä käsiäsi kuin Sami Kuronen konsanaan niin suuntaa Marbella Club Hotelin edustalla olevalle laiturille. Yöpyminen tässä viiden tähden hotellissa maksaa sen verran monta mansikkaa, että kaltaiseni turisti yöpyy jossain hieman edukkaammissa majoituskohteissa.

Torremolinos

Tälläkin reissulla eksyimme Torremolinokseen. Osa seurueestamme useammin kuin toiset. Itse viihdyin Torressa toiseksi viimeisenä päivänämme. Tämä Melia-hotellin rantaravintola oli yllättävän kiva! Aurinko paistoi sopivasti olkikattoisten majojen välistä ja oli todella ihanan kesäinen lomafiilis juodessani mojitoani.

Kokonaisuudessaan ehdimme kahden viikon aikana kokea paljon. Seuraaville Espnajan matkoille jäänee edelleen vierailut Sevillaan ja Gibraltarille. Opin myös uusia asioita espanjalaisesta uudenvuodenvietosta. Uudenvuoden vaihtuessa pitää syödä viinirypäleitä samaa tahtia mitä kello lyö lyöntejään kohti uutta vuotta. Tätä varten ruokakaupoissa on myynnissä erillisiä kahdentoista viinirypäleen rasioita, mutta itse otin yhdeksän hengen kotipileiden juhlaseurueellemme kokonaisia pieniä viinirypäleryppäitä joita uudenvuoden lähestyessä jaoin jokaiselle omaan mukiinsa tasan kaksitoista kappaletta. Nopea sai olla, että tahdissa pysyi mukana 🙂

Matkan tilinpäätös

Kaksi viikkoa sujui yllättävän nopeasti. Maskipakko ulkotiloihinkin oli juuri palautunut ennen reissuamme. Koronapassia kysyttiin joissakin ravintoloissa, mutta ainoastaan Malagassa Mäkkärissä myös henkilöllisyystodistuksemme tarkistettiin koronapassin näytön yhteydessä.

Vierailimme useissa ravintoloissa. Tässä muutamia hyviä ravintoloita:

• Trocadero
• La Fuerte Benalmadena Pueblossa
• Reissun hienoimmat drinkit Lime&Lemonissa