Rovaniemen kylmää eksotiikkaa

”Ooksie työmatkalle tulossa?” kysyy taksikuski kun hyppään kyytiin Rovaniemen lentokentällä joulukuun ensimmäisenä lauantaina. Aurinko on juuri laskenut vaikka kello on vasta puoli kolme iltapäivällä. ”En, ihan vaan lomamatkalla olen.”

Kemijoen kauneutta lentokoneesta katsottuna

Viime keväinen talvilomareissu siirtyi lopulta itsenäisyyspäiväviikonlopulle, sillä maaliskuussa reissuni aikaan kaikki Rovaniemen ravintolat olivat kiinni. Mietin syksyllä moneen kertaan, että pitäisikö joulukuinen Rovaniemen reissu perua, sillä olin juuri heinäkuussa vieraillut Rovaniemellä. Olen iloinen etten perunut Rovaniemen reissuani vaikka pakkasherra pisti parastaan koko reissuni ajan.

Vaikka ulkona olikin parikymmentä astetta pakkasta niin sisälläni meinasi kiehua. Hetkeä aiemmin olin purkanut turhautumistani rovaniemeläisen taksifirman asiakaspalvelulle, sillä nenäni edestä meni lentokentän ainut julkinen liikenneväline kohti keskustaa. Kaivan kohmeisilla sormillani puhelimeni esille. Google mapsin mukaan kentältä menisi bussi keskustaan, mutta tieto oli vanhentunutta ja lähdinkin takaisin sisätiloihin soittamaan itselleni taksin. Lentokentän oma taksijono ei näyttänyt liikkuvan yhtään eikä odottelu -20 asteen pakkasessa muutaman kymmenen jäässä olevan espanjalaisturistin kanssa houkuttanut joten soitin itselleni taksin.

27,70 euroa maksaneen lyhyen taksikyydin jälkeen olen perillä majapaikassani, Original Sokos Hotel Vaakunassa. Pakkanen on kirpeää edelleen. Jätän matkalaukkuni hotellille talteen ja lähden metsästämään lounasta.

Rovaniemellä voi päästä joulumarkkinatunnelmaankin

Syön kana-ateriani paikallisessa Hesessä ja verensokerini nousee jälleen kestääkseen lyhyen kävelymatkan takaisin hotellilleni. Täällä minun kelpaa viettää seuraavat päivät katsellen Downton Abbeyta.

Original Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemi

Rovaniemen keskusta on suhteellisen pieni ja kaikki keskustan palvelut ovat kävelyetäisyyden päässä. Pakkanen minimoi ulkona viettämäni ajan, joten viikonlopun mittaan elinympäristöni on jopa Rovaniemen mittakaavalla suhteellisen pieni. Prismasta viikolla mukaani lähteneet toppahousut osoittautuvat kultaakin tärkeämmäksi matkakumppaniksi.

Lataan puhelimeeni revontulia ennustavan sovelluksen. Sovelluksen mukaan jo heti ensimmäisenä iltanani on kohonnut mahdollisuus nähdä revontulia. Keskustan alueella revontulia pystyy kurkkimaan mm. Arktikumin lähistöltä. Missaan lauantai-illan revontulet kuitenkin, sillä illalliseni ravintola Gustavissa oli vielä kesken kun ensimmäiset revontulihälytykset tulivat puhelimeeni. Iso käsi tälle ravintolalle. Keskeinen sijainti kävelykadulla on näppärä ja lisäksi paikka on tyylikäs ja palvelu pelaa. Ravintolan terassilta on mahdollista vuokrata omalle seurueelle myös oma ”iglu”, ihana idea! Ravintolan hapanjuurileipä on lisäksi taivaallista! Jo melkein pelkästään sen vuoksi kannattaisi tulla Rovaniemelle!

Pakkaspäivän puuhaa

Sunnuntai koittaa eikä pakkanen tunnu laskevan ollenkaan 20-30 asteen tienoolta. Ei huolta, puen toppahousut jalkaan aamupalan jälkeen ja suuntaan kohti Arktikumia ulkoiluttamaan museokorttiani.

Joulukuussa Suomen pisin joki, Kemijoki, ei ole vielä täysin jäässä vaan virtaukset saavat pakkasella aikaan maagisen sumun.

Arktikum

Arktikum antaa mukavan suojan pakkaselta ja kierrän museon eri osastoja toppahousut suhisten. Museon arkkitehtuuri on kiehtovaa. Museossa on väljää ja saan rauhassa tutustua mm. arktisen alueen eri alkuperäiskansoihin. Jos tulet talvella Arktikumiin niin omia toppavaatteita ei kannata jättää heti ensimmäiseen naulakkoon. Museokaupan jälkeen on  vapaita naulakoita metritolkulla!

Toisena iltana lopulta näen pienet revontulet, tai ainakin kovan pakkasen aiheuttamat valopilarit Ounasvaaran päällä. Näen ne juuri kun olen saanut aikaisen illallisen Amarillossa valmiiksi. Sunnuntai ja tuleva itsenäisyyspäivä vähensivät eri ravintolavaihtoehtojen määrää, mutta onneksi ketjuravintoloista tämäkin turisti sai murkinaa. Jääpä seuraavalle Rovaniemen reissulle koettavia makuelämyksiä enemmän.

Luontoelämyksiä ja neonvaloja

Viimeisen reissupäiväni eli itsenäisyyspäivän kunniaksi suuntaan kävelyretkelle Ounasvaaran maisemiin.Pakkanen vihmoo kasvojani ja yritän saada huiviani aseteltua paremmin kasvojeni suojaksi. Haaveilen avontouinnista, mutta kroppani on liian jäässä. Sunnuntaisin Kemijoen avannolla pääsee yhden tunnin ajan ei-jäsenetkin uimaan, voi miksi en tätä eilen tajunnut!

Täällä olisi ihana pulahtaa!
Kaamosajan valoa
Ensilumen latu olisi ollut valmiina jos sukset olisivat sattuneet tulemaan mukaan

Kävelen muutaman kilometrin verran Ounasvaaran talvikävelyreittiä pitkin ylämäkeen kunnes käännyn takaisin keskustaan lounastamaan. Tuuli on puiden katveessa armollisempi, mutta alan silti olemaan jäässä. Nopea lohikeittolounas Rossossa antaa energiaa ja lämpöä  joulupukkivierailulleni. Rovaniemelle asti kun olen sentään joulukuussa tullut.

Otan paikallisliikenteen bussin Joulupukin pajakylään ja lähden matkalaukku perässäni tutustumaan tähän monen turistin måste-kohteeseen. Pajakylän valot huomaa jo pitkältä. Olenko tullut Linnanmäelle Valokarnevaalien aikaan vai olenko oikeasti joulupukin luona? Ulkomaalaiset turistit hyppivät innoissaan napapiirin viivan molemmilla puolin ottaen itsestään kuvia.

Hekin ovat käyneet täällä <3

Täällä sitä joulupukkia pääsisi moikkaamaan
Joulupukin pajakylän livekamera kuvan kautta pääsee livelähetykseen jos seisoo tässä kohdassa

Ajatus joulupukin näkemisestä jää pelkäksi unelmaksi, sillä joulupukin vierailujono on suhteellisen pitkä.Otan taksin lentokentälle ja jäänen odottelemaan myöhässä olevan lentoni saapumista.

Oli ihana huomata, että osa turisteista oli jälleen löytänyt Suomen Lappiin. Pohjoisen talvinen luonto ja eksotiikka on ihanaa tällaiselle helsinkiläiselle citysinkulle, joten voin vain kuvitella miten eksoottiselta lumi ja kaamos tuntuvat lämpimämmistä maista tulevista turisteista. Toivottavasti pandemia-ajan jälkeen nämä pilkkihaalareissa vaeltavat turistit palaavat pian takaisin Lappiin!

kulttuuri matkat

Nahkahousujen ja oluen München

Reissuun lähtiessä oli pientä jännitystä ilmassa. En ymmärtänyt miksi. Olin reissannut yksin kymmeniä kertoja, mutta tälle Münchenin reissulle lähtiessä jänskätti. Oliko syynä tämä pandemia-aika? Tietäisinkö kaikki poikkeusajan toimenpiteet? Missä kaikkialla pitäisi koronapassiani näyttää?

Lentokoneessa jännitykseni kuitenkin hiipui. Ehkä yksi syy oli naukkailemani  businessluokan samppanja, mutta rentoudun täysin katsellessani ikkunasta edessäni näkyviä Alppeja ja kuuntelen musikkia.

Lentokone lentää pastellin sävyisessä laskevassa auringossa kahden viivan yli. Viivat muodostuvat jostain äskeisestä lentokoneesta. Odotan, että katkaisemmeko viivojen täydellisen symmetrian, mutta lennämme juuri ja juuri viivojen yltä.

Laskeudumme vihdoin sumupilven läpi Münchenin lentokentälle. Suuntaan matkalaukkuni kanssa kohti juna-asemaa ja nappaan junan kohti Münchenin päärautatieasemaa.

Maskikansaa on liikkeellä paljon. Julkisissa liikennevälineissä edellytetään FFP2-tason maskia. En näe ketään ilman maskia sellaisessa paikassa missä maskia vaaditaan. Onko tämä sitä saksalaista sääntömafiaa? Jokatapauksessa, diggaan!

Münchenin päärautatieasema tuntui tutulta vuosien takaa vaikka en enää muistanutkaan mikä uloskäynti vie minnekin. Nappasin pienestä kaupasta hieman iltapalaa mukaani ja onnistuin joutumaan kauppaa koskevan kyselyn kynsiin. Tutkimusta tekevä nainen halusi vain muutaman kysymyksen minulta kysyä ja en hennonnut kieltäytyä. Tulipa heti reissun alkuun vetrestettyä saksankielen taitoani ja huomasin pärjääväni varsin hyvin. Tai sitten kyselytulokseni olivat vaan poikkeuksellisen hyvät.

Vilkuiltuani tarpeeksi monesti kelloni pääsin vihdoin tutkimusnaisesta eroon ja marssin määrätietoisin askelin kohti reissun ensimmäistä DM-liikettä. Olin tutkinut netistä jo aiemmin, että kyseisessä Arnulfstrassen myymälässä piti olla 38 kappaletta himoitsemaani DM:n joulukalenteria. Reissasin myymälässä matkalaukkuni kanssa hissillä kerrosten väliä, tuloksetta. Kysyin myyjältäkin, mutta myyjä neuvoi kääntymään nettikaupan puoleen. Muutamaa jalkarasvaa rikkaampana lähdin rullailemaan matkalaukkuani kohti hotelliani. Olin varannut neljän yön majoituksen jo aiemmin hyväksi havaitsemastani Motel One-ketjun Olympiagate-nimisestä hotellista.

Bitte, züruckbleiben!

Seuraavana aamuna DM:n joulukalenterin metsästys jatkuu. Otan metron kohti PEP-ostoskeskusta. Kiertelen kauppoja, lounastan ja löydän vihdoin sen joulukalenterini! Paria tuntia myöhemmin olin jälleen metrossa viemässä shoppailun tuotoksia kohti hotellihuonettani. Oli aika ottaa vuoden 1972 olympialaisia varten rakennettu Olympiapark haltuun. Puisto, josta on vuosien takaa monia ihania muistoja vaihto-opiskelija-ajoiltani.

Olympiapark on suuri vehreä kokonaisuus keskellä Müncheniä. Kiipesin kohti puiston korkeinta kohtaa ihailemaan tuttuja maisemia.

Istahdin itsekin hetkeksi ihailemaan kaupungin siluettia ja taustalla siintäviä Alppeja, mutta pelko virtsatulehduksesta sai pyllyni aika pian nousemaan jääkylmältä kivialustalta.

Kiertelin hetken puistossa koiranulkoiluttajien ja lenkkeilijöiden seassa. Olen käynyt monta kertaa aiemminkin melkein 200 metrin korkeuteen kurottavassa Olympiaturm-näköalatornissa, mutta silti löysin itseni esittämässä koronapassia ja henkkareita astellessani sisään tornin lipunmyyntipisteelle. 11 euron hissilipulla pääsee kurkkimaan kaupungin maisemia yläilmoista. Hyvällä säällä tornista näkee Alpit helposti. En ole mikään korkeiden paikkojen ylin ystävä, mutta aina reissatessa löydän itseni näistä näköalapaikoista taistelemassa korkeanpaikan kammoani vastaan.

Olympiadorf. Täällä tuli asuttua vaihto-opiskelun aikana. Oi niitä aikoja!

Viikonlopun huumaa

Lauantai-aamuna heräsin jälleen sumuiseen maisemaan. Sumu hälveni kuitenkin pian kun kävelin hotelliltani kohti Schwabingin kaupunginosaa. Löysin ihanan ranskalaisen kahvilan Münchner Boulangerien, jonka terassilla nautin teetä ja croissantia melkein kuin aito ranskatar.

Schwabingin nättejä katuja kävellessä pohdin, että voi kumpa asuisin täällä. Lauantainen keskipäivä oli houkutellut paljon muitakin kävelijöitä keskustaan ja keskityinkin pääsääntöisesti vain ihailemaan vanhoja tuttuja maisemia ja keskustan kauppakatuja.

Keskustan kauppakaduilta kävelin kohti Isar-joen rantaa. Miksi en ole täällä aiemmin käynyt?

Kabelsteig

Isar-joen vedenpinta oli aika alhaalla ja vesi virtasi hieman kävelyvauhtia nopeampaa tahtia ohitseni. Kabelsteigin kohdalla on monta nättiä ulkoilureittiä, joista valita omat suosikkinsa.

Isar-joen varrelta kävelin kohti Englischer Gartenia. Halusin tarkistaa, että vieläkö näin lokakuun viimeisinä päivinä näkisin surffareita puistossa ja kyllähän heitä oli! Tuli kylmä pelkästään kun katsoi märkäpuvuissa temppuilevia surffareita.

Uskaltaisitko sä?

Surffareita pällistelemään oli tullut muutama muukin turisti ja paikallinen. Ah, ollapa jossain lämpimässä ja nähdä surffareita!

Jatkoin kävelyäni kohti Englischer Gartenin syvempiä osa-alueita.

Englischer Gartenin syksyä

Pimeys alkoi laskeutua ja ehdin juuri näppärästi heti auringonlaskettua illallispaikkaani, Cafe Reitschuleen. 

Reitschule tarkoittaa suomeksi ratsastuskoulua. Huomasin kartasta, että ravintolan takana oli hevostalleja, mutta illan aikana havaitsin, että ravintolan ikkunoista näkee myös sisälle ratsastuskoulun maneesille! Tässä hyvä ravintolavinkki kaikille heppahulluille. Itse jo melkein aivastelin nähtyäni hevosen hahmon ikkunan takana.

Cafe Reitschule

Schloss Nymphenburg

Olin ajatellut, että tällä reissullani otan junan alle ja suuntaan sunnuntailenkille kohti Alppeja. Junayhteydet sunnuntaisin Alppien suuntaan vaikuttivat kuitenkin kovin monimutkaisilta enkä halunnut istua aurinkoista sunnuntaipäivää eri junissa joten valitsin suunnakseni Schloss Nymphenburgin puistoalueen.

Valinta osui lopulta niin nappiin! Eksyin heti retkeni alkuun puiston ehkä viihtyisämpään kahvilaan, Cafe im Palmenhausiin. Siinä kun litkin saksalaiseen hintatasoon nähden kallista kolaani suoraan pullosta niin pääsin nauttimaan ehkä tämän vuoden viimeisistä ”kesän hetkistä”. Istuin kahvilan terassilla ilman takkia katsellen ihmisiä ja ihaillen kahvilan sisätilaa.Saavuin hyvään aikaan, sillä saan oman pöydän helposti. On lämmin. Edessäni oleva nainen pyyhkii hikeään FFP2-maskiinsa, jotain hyötyä näistä maskeista 😉 Palmuja, aurinkoa, ruokaa ja juomaa! Tänne haluan tulla joskus vielä uudelleen!

Palmenhaus

Linnan puiston alueella pääsee valitsemaan monen monta erilaista lenkkiä. Kartasta valitsin, että tänään kierrän puiston lammet ja päätös osoittautui varsin rentouttavaksi valinnaksi.

Täällä on Baijerin hallitsijoiden kelvannut kesiään viettää!

Sunnuntain päätteeksi lähdin vielä kurkkaamaan Päättymättömiä portaita ja keskustan sunnuntaifiilistä.

Sadepäivän iloja

Sunnuntai-illan lentoni oli peruttu jo hvyissä ajoin joten jäin Müncheniin vielä maanantaiksi. Marraskuun sateisena ensimmäisenä päivänä vietettiin Münchenissä pyhäinpäivää. Keskityinkin kuluttamaan raitiovaunukiskoja. Olin onnellinen etten ollut valinnut tutustumista Residenziin tälle päivälle. Raitiovaunun ikkunasta katson museoon johtavaa sateenvarjojonoa. Lopulta löysin ihanan Neni-hotelliravintolan viimeisen reissupäiväni lounaspaikaksi.

München piti minua jälleen hyvänä. München on tuttu ja turvallinen. Sinne tullessa tulee heti muistettua, että sämpylät eivät olekaan täällä brötcheneitä niinkuin muualla Saksassa vaan täällä ne tunnetaan semmeleinä. Suomalaiseen suuhun paljon helpommin lausuttavana versiona.

Mitä muuta Münchenissä ja sen ympäristössä voi kokea?

Omalla bucket listallani on mm. Münchenin Botanical Garden, Löwenbraun panimo Stiglmaierplatzilla ja Hitlerin Kotkanpesä. Jos Müncheninin ympäristö ei ole sinulle vielä tuttu niin ehkä tältä listalta pystyt nappaamaan jotain omalle bucket listallesi?

  • Schloss Neuschwanstein
  • Dachaun keskitysleiri (pysäyttävä paikka)
  • Innsbruck
  • Salzburg
  • Garmisch-Partenkirchen
  • Nürnberg
  • Bamberg (vahva suositus vanhalle työharjoittelukaupungilleni!)
  • Oktoberfest (pitääkö tätä edes listata tähän?)

Tällä reissulla huomaan, että olen kasvanut paljon siitä 20-vuotiaasta nuoresta neidosta, joka vaihto-opiskelijavuosinani täällä olin. Nostalgisia fiiliksiä tulee monessa paikassa. Joka tapauksessa München, Alppien läheisyys ja yleisesti ottaen Saksan ihanuus tekevät tästä kaupungista yhden paikan, jolle on aina paikka sydämessäni. Bis bald München!

kulttuuri matkat