Aurinkorannikon alla – Benalmadena

”Ootko sä jo koronassa?” kysyy viisivuotias siskontyttöni FaceTime-puhelussa kun olen saapunut ystävieni kämpille Espanjaan. Oloni on helpottunut kun olen vihdoin päässyt perille Espanjaan.

Helsinki-Vantaalla kaikki rajamuodollisuudet sujuivat hyvin ja pääsin Priority-kaistoja pitkin varsinkin sutjakkaasti aamupalalle lähtöportin viereen. Minulla on vasta yksi rokote ja lähden reissuun ns. punaiselta alueelta eli Helsingistä, joten näytän Finnairin lähtöselvitysvirkailijalle negatiivisen koronatestitulokseni ja Spain Health -sovelluksen qr-koodini ennen kuin saan boarding passini käteeni ja matkalaukkuni ruumaan.

Vajaan viiden tunnin lento sujuu lokoisasti koneessa, sillä olin upgreidannut itseni businessluokkaan.  Lentokoneesta päästään ulos pienissä ryppäissä, oman istumarivin mukaan mikä helpottaa lentokoneesta poispääsyä. Pääsen lentokoneesta pois ensimmäisten joukossa ja näytän Spain Health -sovelluksen qr-koodia lentokentällä ja jään odottamaan matkalaukkuani. Sujuva reissaaminen tyssäsäsikin sitten Malagan lentokentän juna-asemalle. Junia pitäisi mennä 20 minuutin välein Fuengirolan ja Malagan välillä, mutta lopulta odotan melkein 1,5 tuntia päästäkseni matkalaukkuni kanssa täpötäyteen junaan.

Juna on normaalisti näppärä ja halpa kulkuväline lentokentältä Aurinkorannikon eri kaupunkeihin. Vedän lentokentän juna-aseman penkillä syvään henkeä ja kaivan repustani suklaapatukan välipalaksi. Muistan jälleen, että reissatessa ei kaikki aina mene niinkuin on suunnitellut. Olen kuitenkin todella onnellinen, että olen Espanjan maaperällä!

Ystäväni ostivat juuri ennen maailmaa myllertänyttä k-tilannetta itselleen ihanan kolmion loma-asunnokseen Benalmadenasta. Tämä on ensimmäinen reissuni Espanjan aurinkorannikolle.

Tämä on itseasiassa neljäs ja vihdoin onnistunut yritys tälle reissulle. Alkuperäisen reissun piti tapahtua jo pääsiäisenä 2020, sitten kesällä 2020, sitten pääsiäisenä 2021 ja nyt vihdoin olen täällä! Jihaa!

P7310034-scaled-e1628515389793.jpg

Plaza Mayor ja Torremolinos

Ystäväni ovat ehtineet viettää Espanjan lämmössä jo reilun kahden viikon päivät ennen kuin saavun paikalle. He ovat vierailleet Aurinkorannikolla myös aiemmin joten minulla on mainiot matkaoppaat käytössäni.

Toisena päivänä otamme junan allemme ja suuntaamme kohti Plaza Mayorin outletkylää. Päidemme ylitse kiitää nousevia ja laskevia lentokoneita, sillä olemme lentokentän välittömässä läheisyydessä. Kiertelemme kaupoissa ja syömme tapaksia välipalaksi, sillä välin kun luottokorttien luottoraja pienenee euro eurolta. Halpaa olutta, tapaksia ja lämpöä, mitä muuta sitä ihminen kaipaa?

Illaksi suuntaamme junalla kohti Torremolinosta. Torremolinosista ei välttämättä tule hehkeimmät mielikuvat mieleen. Ainakin itselleni paikka kuvasi ennen ensivierailuani pakettimatkojen rantakohdetta, jossa juodaan halpaa olutta ja otetaan aurinkoa. Paikka on paljon muutakin! Ja erityisesti paljon muutakin kuin suomalaisittain hankalasti taipuvaa nimeään. Tankkaapa pari kertaa miten aiot taivuttaa kaupungin nimen. Ainakin meikäläisen kieli ja erityisesti kirjoitetut sanamuodot olivat hakusessa 😀

Torremolinosin rantaa
Palmuikävä on jo suuri!

Torremolinosissa vierailemme päänähtävyyksissä ennen kuin istumme loppuillaksi dinnerille alas ihanaan Coco Bambu-ravintolaan, jolle suuri käsi!

Vierailemme Navajaksen palatsissa. Palatsi on onneksi auki yleisölle juuri näin viikonloppuna. Meistä mitataan kuume otsasta ennen kuin pääsemme astumaan pidemmälle ja käsidesillä pitää lotrata kädet ennen kuin pääsee kipuamaan palatsin terassille ihailemaan edessä avautuvaa maisemaa kohti Välimerta.

Palatsi on melkein sata vuotta vanha talo, jonka rakennutti sokeriruokobisneksellä rikastunut Antonio Navajas. Jos satut Torremolinosin suuntaan viikonloppuna niin käväse ihmeessä ihailemassa palatsia. Sinne pääsee maksutta sisään.

Torremolinosissa pääsemme kurkkaamaan myös hautausmaata, joka eroaa aika paljonkin meidän suomalaisten lopullisista sijoituspaikoista, jotka yleensä sijaitsevat havupuiden katveissa. Tuoreita kukkia hautojen edessä ei oikeastaan näe, sillä kuumuus ja aurinko on haalistanut muovikukkienkin värit. Osassa haudoista on myös vainajan kuva. Toisaalta suloista, toisaalta aika creepyä.

Hautoja on monessa eri kerroksessa ja korkeimmille haudoille pääsee siirreltävien rappusten avulla.

Torremolinosin hautausmaa

Torremolinos on valintasi myös siinä tapauksessa jos etsit sateenkaarilippuja ja lihaksikkaita miehiä punaisissa mikroshortseissa kauppareissujesi silmän iloksi. Sateenkaarikorttelit sijaitsevat heti kaupungin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Yöelämän sykkeen pystyy aistimaan myös päiväsaikaan. Herra R-K, pyysit tarkempaa osiota tähän kirjoitukseen, mutta näytän sinulle parhaimmat kadut tulevien Torren reissujesi varalle 😉

Benalmadena

Reissuni aikana vierailluista Aurinkorannikon kaupungeista ihastuin eniten juuri  67 000 asukkaan Benalmadenaan. Täällä et törmää suomalaisiin ruokalistoihin vaan pystyt aistimaan aavistuksen perinteisempää Espanja-fiilistä. Una cerveza, por favor! Jos etsit suomenkielisiä ruokalistoja niin niitä löydät lähempänä Fuengirolaa. Los Bolicheksen illallispaikassa ruokalistallamme on mm. intohimon korpi -niminen smoothie. Alkuperäiseltä nimeltään se on passion fruit smoothie.

Muutamat kouluaikoina käydyt espanjankielen kurssit vaativat hieman päivitystä, mutta ehkäpä saan Duolingon avulla uuden buustin espanjan opiskeluun? Ystäväni M hienosti tilaa aina meille espanjaksi. Itse menen sieltä missä aita on matalin eli tilaan englanniksi. Välillä saan vastauksen espanjaksi, välillä englanniksi, mutta nälkään tai janoon en tämän reissun aikana tule kuolemaan.

Sunnuntaina otimme allemme vuorenrinteitä pitkin nousevan köysiradan haltuumme ja nousimme pieneen vaunuumme suuntana vuoret. Pienet köysiratakopit eivät ole niitä paikkoja missä viihdyn mieluiten. Ennen kuin nousimme meidän seuruetta varten desinfioituun pieneen häkkyräkoppiin olin ehtinyt omassa päässäni jo testamentata asuntoni ja säästöni siskonlapsille ja kummilapsilleni.

Selvisimme kuitenkin hengissä. Kopperon lähtö oli ehkä pahin. Meidän tuli nousta hitaasti koko ajan liikkeessä olevaan kiikkerään vaunuun ja jännitimme missä vaiheessa ovi menee lukkoon ennenkuin matkamme kohti vuorta kunnolla alkaa. Samalla tavalla nousemme pois kopperosta, koppero liikkuu ja omaa päätä varoen tulee kopista hypätä ulos ettei blokkaa omalta matkaseurueelta ulospääsyä.

Köysiratareitti oli kuitenkin kaiken ”pelon” arvoinen. Ylhäältä vuorelta aukeaa mahtavat näkyvät kohti Malagaa, Torremolinosia, Benalmadenaa ja osan Fuengirolastakin ylhäältä näkee.

Taustalla siintää Malaga.

Jos olet ahtaan- ja korkeanpaikankammoinen niin vaihtoehtoisen näkymän Benalmadenasta saa mm. Las Arenas -hotellin kattoterassilta.

Las Arenas-hotellin kattoterassilta on hyvät näkymät kohti eteläistä Benalmadenaa.

Mitä muuta Benalmadenassa voi tehdä kuin ihailla maisemia yläilmoista? Rantaelämä on tietysti yksi tärkeä ajanviete. Vietimme pääasiassa uintituntimme ystävieni taloyhtiön uima-altaalla, mutta yhdeksi päiväksi tulimme haistelemaan merituulta.

Rantatuoleja saa rannasta vuokrattua kuuden euron päivähintaan. Me valitsimme rantatuolit sattumalta Bar Pili Pili-nimisen rantabaarin edustalta. Välimeren aallot tuntuivat jopa hieman kylmiltä uintireissuillani, mutta vesi viilensi ihanasti ihoa. Merivesi ei nyt ihan avantouinnin lämpötilaa kuitenkaan vastannut, vaikka ystävieni mielestä vesi tuntuikin kylmältä ja sain houkutella heitä uintireissuilleni mukaan.

Benalmadenan satama-alueella on paljon nähtävää niin ravintoloiden kuin kauppojen muodossa.

Paloma Parkin kaktuskulmaus on päheä! Puistosta löytyy myös erilaisia eläimiä kuten pupuja ja kanoja.

Missä niitä eurojaan saa sitten törsättyä kun olut ja viini on niin halpaa? Benalmadenassa on jonkin verran ostosmahdollisuuksia, mutta suuremmat ostosmahdollisuudet löytyvät mm. Fuengirolan Miramar-kauppakeskuksesta, jossa vietimme yhden lomapäivistämme metsästäen uutta tavaraa niin omaan kuin tuliaiskäyttöön. Miramarissa tapasin myös yhden entisen esimieheni, joka muutti viitisen vuotta sitten Aurinkorannikolle töihin. Olipa ihana nähdä sinua T ja uskottomattoman uskaliaan loikan otit elämääsi!

Benalmadenan keskustaa

Pandemia näkyy myös Aurinkorannikon kaduilla. Turisteja on loppujen lopuksi aika vähän liikkeellä. Monen liikekiinteistön ikkunassa on vuokrataan-kyltti, se ei tunnu kivalta. Myös ulkotiloissa tulee pitää maskia jos turvaväliä ei pysty pitämään. Paikalliset pitävät maskia visusti myös koiran ulkoilutuksessa, jos maskittoman näkee niin se on vaalea turisti. Tai sitten turistin nenä on aseteltu maskin päälle.

Tällä viikon mittaisella reissullani näin Aurinkorannikosta pintaraapaisun ja onneksi jo uudet lentoliput polttelevat taskussani ennen kuin siirryn taksilla Benalmadenasta lentokentälle. Paluulentoani en aio uhmata myöhästelevien junien vuoksi.

Gracias por su visita

Seuraavalla reissulla aion tutustua Malagan vanhaan kaupunkiin ja lisäksi suunnitteilla on auton vuokraaminen road tripiä varten. Road tripillä olisi tarkoitus tutustua mm. Rondaan, Sevillaan, Cadiziin ja Gibraltariin. Andaluciassa on niin paljon nähtävää! Suuri palmuikävä kaivaa sydäntäni jo nyt.

Suomeen saavuttuani kaikki rajamuodollisuudet sujuvat hyvin. Helsinki-Vantaalla pitää valita joko kokonaan rokotettujen kaista tai sitten ensimmäisen rokotteen / testin ottaneiden kaista. Otan itse jälkimmäisen kaistan, näytän Finentry-sivuston kautta varaamaani koronatestiaikaa 72 h tunnin päähän ja kaivan todistuksen ensimmäisestä rokotteestani esille jotta minun ei tarvitse jäädä lentokentällä odottamaan negativiista koronatestiä vaan pääsen suoraan taksilla kotiin viettämään omaehtoista karanteeniani.

Poikkeusaikana matkustaminen on myös poikkeuksellista. Oliko viisasta lähteä pandemian aikana reissuun? Olisiko pitänyt jäädä vaan yksin kotiin? Mielipiteitä on niin monta kuin tällä tekstillä on lukijoita. Itselleni tämä oli ensimmäinen ulkomaanreissu pandemian aikana. Nautin reissusta syvästi ja noudatan omaehtoista karanteenia ja muita säädöksiä, jotta matkustaminen on jatkossakin mahdollista. En aio matkahaaveitani heittää romukoppaan jatkossakaan.

Kulttuuri Matkat

Kesälomareissun road trip

”Eih, mä näen susta miten sä alat nyt suunnittelemaan teidän matkareittiä!” huokaa ystäväni rouva Vallila vinkatessaan minulle kivaa leirintäaluetta Kesälahden läheltä. Olen lähdössä ystäväni, pikkuserkkuni H:n kanssa reissuun. Alkuperäiset Pohjois-Norjan matkasuunnitelmat ovat vaihtuneet Suomen Lapin road trippiin k-tilanteen vuoksi. Ehkä ensi kesänä pääsemme Norjaankin ilman karanteeneja?

Viikon mittaisen reissumme ensimmäiset suunnitelmat on lyöty lukkoon, sillä Kilpisjärven niukan majoitustarjonnan vuoksi viikonlopun kahden yön majoitus Kilpisjärven Retkeilykeskuksen huoneissa on varattu jo keväällä. Minulle epätyypilliseen tapaan en tiedä vielä loppureissun suunnitelmaa, saatikka missä yöni nukun. Rouva Vallila puolestaan suosii ex tempore -reissuja ja on omassa suunnittelemattomuudessaan täysin vastakohtani.

P7170271-scaled-e1628331465814.jpg

Kesälomaani edeltävää viimeistä työpäivää varten olen siirtänyt itseni Hämeeseen äitini mökille, jotta H:n on helppo noukkia minut matkaan perjantaina iltapäivällä ja pystymme aloittamaan ensimmäisen ajotaipaleemme Lammilta kohti Oulua ja Nallikari Campingia. Ajomatka Ouluun sujuu rattoisasti H:n Volvossa. Jyväskylässä pysähdymme puuterointi- ja jäätelötauolle. Viitasaaren ABC:lla pysähdymme pienelle jaloittelulle ABC:n kauniissa maisemissa. Illansuussa saavumme Ouluun ja shoppailemme Limingantullin Prismaa tyhjemmäksi. Ostoskoreihimme päätyy lämpimiä tarjoushuppareita joista on todellakin tulevina päivinä hyötyä. Olen pakannut road triin kamppeet helteisessä Helsingissä paria päivää aiemmin enkä ole pitänyt pitkähihaista paitaa päälläni sitten juhannusyön. Jälkikäteen ajateltuna pipo ja merinovillainen kerrasto olisi ollut Lapissa poikaa! Jo ensimmäisenä yönä teltassa Oulussa hytisen kylmyyden vuoksi uudessa hupparissani. Esimieheni vinkkasi, että kesäkuussa pipo ja hanskat olivat terää Lapissa. Pakatessani en kuitenkaan pipoa kesätavaroideni joukosta löydä, mutta ohuet hanskat nakkaan rinkkaani.

Nallikarissa on ihana istua merituulen tuiverruksessa ja nauttia iltaviiniä näissä maisemissa.

Teltassa nukutun yön jälkeen jatkamme matkaamme Oulun keskustan kautta kohti Kilpisjärveä. Buustia ajomatkaamme haemme keskustasta kahvila Makian mainiosta aamiaisbuffasta. Iso käsi tälle kahvilalle! Ihastuin kahvilaan jo marraskuisella Oulun reissullani ja raahaan H:n tänne mukanani tälläkin reissulla.

H nappaa itselleen ensimmäisen ajovuoron, joten kruunaan aamiaiseni lasillisella kuplivaa.

Oulun ja Kemin väliset tietyöt ruuhkauttavat liikennettä. Heti Tornion jälkeen saamme taas ajella täysin omassa rauhassamme. Ylitornion kohdalla pysähdymme lohikeittolounaalle ja Kolarin jälkeen kohtaamme ensimmäiset porot. Lasken Volvon kaasujalkani nopeutta, sillä en ole tottunut autoilemaan porojen keskuudessa. Vastaantulevat autot vilkuttelevat pitkiä valoja tai hätävilkkujaan vastaantulijoille varoittaakseen poroista.

Ihana uimaranta heti Muonion yläpuolella aivan tien vieressä

Muonion jälkeen vaihdamme  jälleen kuskia ja törmäämme ihanaan uimarantaan, joka on aivan kiinni E8-tiessä Ylisen Utkujärven rannassa. Vaihdan uikkarit ohikiitävien autojen katseiden alla ja pulahdan lämpimään veteen. Vesi on todella matalaa. Joudun kahlaamaan kivistä rantaa pitkään ennen kuin pääsen pulahtamaan. Samalla huomaamme saapuneemme hyttysten luvattuun valtakuntaan. Etsiessäni kuivia vaihtovaatteita takapenkiltä huomaan täyttäneeni avoimen takaoven avulla automme täyteen hyttysiä. Jaiks.

Matka jatkuu virkistävän pulahduksen jälkeen. Kilpisjärvi lähestyy kilometri kilometriltä, maisemat väkevöityvät. Oulun jälkeen kulatamme reilun seitsemän tunnin ajan Volvon penkkejä ja olemme vihdoin iltakahdeksan aikaan Kilpisjärven Retkeilykeskuksella. Olen aiemmin päivällä soittanut respaan ja kertonut meidän olevan tulossa. Ystävällinen nainen linjan toisessa päässä kertoo ravintolan keittiön menevän kiinni iltakahdeksalta. Kahdeksaksi emme Kilpisjärvelle ehdi ja syömmekin loppupäivän Prismasta ostamiamme eväitä.

Aika jeppis näkymät ajomatkallamme kohti Kilpisjärveä

Tuntuu ihanalta päästä sänkyyn nukkumaan teltassa vietetyn yön jälkeen. Punainen (ja kallis) majoituspaikkamme sijaitsee pienen mäen nyppylän päässä ja huoneemme ikkunasta avautuu näkymä telttakylään ja Kilpisjärvelle.

Saanan huiputus

Jo aiemmin päivällä H on saanut idean, että lähtisimme valloittamaan Saana-tunturia yötä vasten. Respan nainen naurahtaa kun kysyn, että näemmekö tulla huipulta takaisin jos lähdemme yötä vasten Saanalle patikoimaan. Kello 22.30 nappaamme retkeilykamppeet niskaan ja lähdemme kävelemään kohti Saanaa yöttömän yön turvin. Reitti Saanan huipulle lähtee suoraan Retkeilykeskuksen pihasta. Alkuun kävelemme pitkospuita ja havahdumme aina välillä tunturikoivikossa juoksenteleviin poroihin.Pitkospuut loppuvat pian ja alkaa kipuaminen. Maisemat komistuvat metri metriltä.

Uudet kiviportaat kutsuvat meidät porrastreeniin

Tervehdimme huipulta vastavirtaan tulevia retkeilijöitä ja innostun aina uuden valehuipun nähdessäni. Olen kuin seitsemänvuotias siskontyttöni pidemmällä automatkalla kysellen ”olemmekojoperillä”-mantraa. Polkujuoksukengissäni on tarpeeksi hyvä pito kivisessä maastossa. Reitti on selkeästi merkattu. Sää suosii meitä. Alkumatkassa hyttyset meinaavt haitata etenemistämme, mutta heitän äitini ostaman hyttyshatun päähän ja jatkan intervallitreeniäni kohti Saanan huippua.

Reilun kahden tunnin patikoinnin jälkeen olemme vihdoin perillä huipulla. Olipa mahtava idea tulla tänne yöllä! Hiki on tehnyt vaatteista märkiä ja vedän repustani hupparin takin alle lämmittämään. Lepäämme reilun kymmenen minuutin ajan huipulla ihaillen öisiä maisemia ennen kuin hiki alkaa kylmettää liikaa selkääni.

Saanan huipun maisemat kohti Norjaa ja nousevaa aurinkoa

Mykistyneinä luonnon kauneudesta aloitamme laskun kohti hotellihuonettamme. Lasku sujuu nopeammin ja noin puolentoista tunnin kuluttua olemme taas tasaisemmalla maalla. Pipo ja merinovillakerrasto olisi ollut öisellä reissullamme enemmän kuin sopivaa vaatetusta. Selviämme reissusta kuitenkin perusretkeilyreleillämme. Pääsemme lämpimään suihkuun sulattelemaan raajojamme ja kolmen jälkeen yöllä  painan pääni tyynyyn. Käymme aamupalalla aamuyhdeksän jälkeen ja painun takaisin päikkäreille.

Kolmen valtion rajapyykki

Iltapäivällä klo 15 nappaamme laivan kohti Kolmen valtion rajapyykkiä. Edestakainen puolituntinen laivamatka maksaa 40 euroa. Laiva vie meidät Kilpisjärven toiselle puolen Ruotsin puolelle ja kävelemme sieltä helppokulkuista polkua pitkin kolmen kilometrin matkan kohti tuuliselle rajapyykille.

Kolmen valtion rajapyykillä

Rajapyykkivierailulla ei kannata hidastella jos aikoo ehtiä paluulaivaan. Paluumatkan voi hoitaa myös patikoiden Mallan luonnonpuiston läpi, mutta jaloissani painaa vielä öinen Saanan nousu ja päätämme varata menopaluulipun laivalle. Mallan kyynelten näkeminen jäänee siis seuraavalle reissulle.

Paikalliset lapset ovat perustaneet kioskin laivamatkustajille. Kannatuksen vuoksi ostan kioskista paluumatkalle päivän aspartamiiniannokseni kolatölkin muodossa.

Takaisin kohti etelää

Maanantaina aloitamme ajomatkan kohti eteläisempiä maisemia. H on selvästi enemmän ratin takana kuin minä. H on tottuneempi kuski ja minä olen tottuneempi navigaattori. Työnjakomme sopii vallan mainiosti meille molemmille.

Edellisenä päivänä olemme varanneet hotellihuoneen pohjoisen pääkaupungista Rovaniemeltä Sokos Hotel Vaakunasta. Saavumme myöhään iltapäivällä Rovaniemelle. Pidimme Levin huipulla pienen tauon ihaillen Levin ympäristön maisemia ennen Rovaniemen kaupunkiympäristöön pääsemistä. Sää Rovaniemellä on pilvinen ja päädymme keskustaan kiertelemään kauppoja ja illallistamaan Amarillossa.

Joulupukki ja Rovaniemi kuuluvat yhteen!

Auttiköngäs ja Korouoma

Maittavan hotelliaamiaisen jälkeen ajomatkamme jatkuu kohti Posiota. Meidän oli tarkoitus yöpyöä Posion suunnalla teltassa, mutta meikäläisen Finlaysonin makuupussi ei pidä mua tarpeeksi lämpimänä yöaikaan joten varaan meille mainion mökin yhdeksi yöksi Lomakeskus Himmerkistä. Matkalla Posiolle ihailemme Auttiköngästä ja Korouomaa.

Auttiköngäs

Sade tekee tekoaan kun parkkeeraamme Korouoman parkkipaikalle. Lähdemme kävelemään parin kilometrin matkaa kohti Korouoman jykeviä maisemia. Luulin, että näiden Suomen suurimpien jääputousten kohdalla olisi kesällä vesiputouksia, erehdyn. Paikka on kuitenkin vierailun arvoinen ja paluumatkalla pääsemme keräämään lakkoja iltapalaksi.

Posiolla teemme täydennysreissun S-marketiin ja vierailemme Pentikin myymälässä.

Lomamäkin varustelu yllättää meidät! 40 euron hintaan erittäin passeli yön viettopaikka.

Riisitunturi

Lomakeskus Himmerkin mökiltämme ajaa puolessa tunnissa Riisitunturin parkkipaikalle. Naisten saunavuoro alkaa aamuyhdeksältä joten päätämme käydä Riisitunturilla heti aamusta. Heräämme puoli kuudelta ja lähdemme ajamaan kohti Riisitunturia. Polkujuoksukenkäni ovat edelleen märkinä eilisestä lakkojen keräämisestä, mutta tavallisilla lenkkareilla pärjään Riisitunturin poluilla varsin hyvin. Patikoimme Riisin rääpäisyn ja syömme aamupalamme kansallispuiston maisemissa.

Luonnon oma infinity pool <3

Iltapäivällä matkamme jatkuu kohti etelää Posiolta. Pysähdymme hetkeksi ihaileman Livojärven hiekkarantoja ja teemme pienen jaloittelun Syötteen kansallispuistossa vieraillen Kellarilammen laavulla.Matkan varrelle jaloittelukohteeksi osuu myös Hepokönkään vesiputous.

Hepoköngäs

Kajaanissa teemme illallispysähdyksen ABC:lla ja Volvon nokka jatkaa suuntaansa kohti Kuopiota. Kajaanin kohdalla liikennettä alkaa olla jälleen enemmän, olemmeko saapumassa takaisin ruuhka-Suomeen?

Ilmeisesti koko Suomi lomailee Kuopiossa, sillä hotellien hinnat ovat pilvissä, jos huoneita edes on saatavilla. Saamme pari laavuvinkkiä missä voisimme yöpyä teltassa, mutta illalla kymmenen jälkeen löydämme itsemme pystyttämässä telttaa Kirveslahden uimarannan reunalle. Olen varma, että joku murhaaja saapuu ja murhaa meidät telttaamme, mutta herään aamulla pirteänä ja suuntaan aamu-uinnille H:n vielä nukkuessa.

Kuopion majoituksemme

Aamulla hampaita pestessäni Pitkälahden ABC:lla tunnen oloni todelliseksi retkeilijäksi. Muut asiakkaat hieman ihmettelevät aamutoimiamme ABC:n vessanpeilin edessä, mutta hetken kuluttua olemme valmiit ottamaan Kuopion keskustan haltuun.

Sää on selvästi viilentynyt. Syömme aamupalan muailman navassa eli Kuopion torilla. Ostan Sokoksen alelaarista itselleni huivin, sillä meinaan jäätyä. Kuopiossa kannattaa ehdottomasti ajella Saaristokaupungin näteillä kaduilla. Seuraavalle Kuopion reissulle jäänee myös tutustuminen uuteen Saana-saunaan!

Kuopiosta auton nokka lähtee osoittamaan kohti Jyväskylää. Olemme varanneet hotellin Jyväskylästä Sokos Hotel Alexandrasta. Sää on jälleen hieman viileämpi ja saamme illalla kävellä rauhassa Jyväskylän sataman laajoilla terassialueilla. Aamupalan jälkeen lähdemme kohti Mänttä-Vilppulaa. En ole onnistunut nappaamaan ennakkovierailuaikaa Serlachius-museo Göstän Banksy-näyttelyyn, mutta reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsemme ihailemaan Banksy-näyttelyä. Museon pihapiiriin kannattaa myös tutustua!

Banksyn jälkeen jatkamme matkaa kohti Lammia. Saavumme Lammille perjantaina iltapäivällä. Ajoreittimme aikana olemme nähneet monta pientä palaa Suomesta.

Volvon mittariin on tullut lisää kilometrejä 2669 kilometriä, mutta onpa Suomi nätti! Vierailun arvoisia paikkoja on vielä vaikka mitä. Ajoreittimme oli Lammi – Oulu – Kilpisjärvi – Rovaniemi – Posio – Kuopio – Jyväskylä – Mänttä-Vilppula – Lammi.

”Ollaan nähty aika paljon horsmia tällä reissulla.” H totetaa ratin takaa. ”Niin ollaan” vastaan  naurahtaen ja ryhdyn päässäni laskemaan nähtyjen horsmien kokonaismäärää.

Kulttuuri Matkat