Brisbane yllätti minut

Sydneystä matkamme jatkui Brisbaneen. Tykästyin Brisbaneen heti. Nappasimme lentokentältä Uberin ja matkasimme Brisbanen trendikkäässä West Endissä sijaitsevaan majapaikkaamme Ivy & Eve Apartmentsiin. Olin varannut meille kaupunkinäköalalla varustellun huoneiston. Huoneistomme sijaitsi 26. kerroksessa ja pääsimme ihailemaan parvekkeelta Brisbane-jokea ja Brisbanen keskustan tornitaloja. Wau! Äiskä ja T kelpuuttivat majapaikkamme vaikkeivat niin kaupunki-ihmisiä ole. Tällä parvekkeella kelpaisi syödä aamupaloja ja illallisia.

Lähimmälle ostoskeskuksekselle kävelisi noin kymmenen minuuttia. Woolworthsin laajasta valikoimasta saimme koottua hyvät aamiaistarpeet ja keittiömme vaikutti kunnolliselta joten tulisimme myös kokkailemaan Brisbanessa.

Taloyhtiön viidennessä kerroksessa olisi uima-allasalue. Ensimmäisenä päivänä otimme bussin kaupungin toiselle puolen ja hyödynsimme halpaa 30 sentin julkista lauttayhteyttä matkatessamme Brisbane-jokea pitkin takaisin kohti asuntoamme. Missä muualla pääsee jokiristeilylle tähän hintaan moderneilla aluksilla! Niimpä, ei missään muualla!

Sattumalta samassa taloyhtiössämme yöpyisi myös vanha työkaverini M ystävänsä S:n kanssa. Sovin M:n kanssa, että liityn ensimmäisenä Brisbanen päivänäni heidän mukaansa risteilemään kohti Lone Pine Koala Sanctuarya. Laivalla kerrottiin meille kuinka koalat eivät ole karhuja vaan pussieläimiä. Koaloiden ruuansulatus pystyy prosessoimaan myrkylliset eukalyptuksen lehdet ja koalat kakkaavat paljon.

Pääsimme näkemään niin koalia, kenguruita kuin dingonkin. Koaloiden luona ymmärrettävästi tuoksui kakka.

Kahden dollarin hinnalla sai pussillisen ruokapapanoita ja pääsi ruokkimaan kenguruita. M:llä oli hyvät vinkit heidän alkureissultaan Melbournesta, että kengurualueelle kannattaa suunnata heti, sillä myöhemmin päivällä kengurut ovat niin kylläisiä etteivät enää papanoista kiinnostu.

Koalaretkellä sujui helteinen lauantai varsin mainiosti. Kämpille päin kävellessä kävin vielä nappaamassa läheisestä Messina-jäätelöpaikasta jäätelön itselleni. Illalla jonot olivat olleet niin pitkät etten jaksanut jäädä jonottamaan, mutta nyt iltapäivällä pääsin melkein jonottamatta maukkaiden jäätelöaltaiden äärelle. Illalla kävin vielä syömässä paikallisessa ostarissa italialaisessa ravintolassa ja paluumatkalla pysähdyimme hauskaan salakapakkaan.

Sunnuntaina kävin GOMA-museossa, Kurilpamuseossa ja taidemuseossa. Kaikki olivat ilmaisia! Museoalueella käydessä ei kannata missata Waterfall Cafeta! Paikka oli saanut hyvät google maps-arvostelut enkä ihmettele ollenkaan. Lisää museoita löytyisi sillan toiselta puolelta. Kaupungintalolla sijaitsevassa Brisbane-museossa käväisin myös Brisbane-päiviemme aikana.

Brisbanen taidemuseon henkilökunnan ystävällisyys jäi mieleeni. Kysyin museon narikassa missä voisin täyttää vesipulloni, sillä Australiassa hanavesi on täysin juomakelpoista. Henkilökunta opasti minut museon kanta-asiakkaiden loungeen missä oli pieni keittiö.

Brisbanen keskusta oli suhteellisen lähellä majapaikkaamme. Jos matkalaukussa olisi ollut enemmän tilaa niin Australiasta olisi kannattanut ostaa uudet Uggit talvikengiksi. Myös Lululemonin tuotteet olivat halvempia kuin Euroopassa. Targetiin sain kulumaan tunteja myös reippaasti Brisbanen vierailumme aikana.

Brisbane on yllättävän vehreä kaupunki. Olin jo aiemmin kävellyt hieman Botanical gardensissa, mutta Roma Street Parkland oli myös iso ja nätti puisto. Poistulomatkalla pääsin vielä viilentämään itseni Streets Beachilla, suurella uima-allasalueella Brisbane-joen välittömässä läheisyydessä.

Yhtenä päivänä otimme äiskän ja T:n kanssa junan pohjoiseen kohti 2,5 miljoonaa vuotta vanhoja Glass House Mountainseja. James Cookin nimeämiä tulivuoren jäänteitä. Olin tutkinut etukäteen kivoja kävelyreittejä meille, mutta perille päästyämme emme saaneetkaan Uberia kohti patikkareittejämme. Söimme välipalaa kylässä ja nappasimme junan edelliselle pysäkille Mount Beerburrummille mistä pääsisimme toiselle patikkareitille helpommin.

Lopulta yllätin itseni patikoimalla koko pienen vuoren laelle. Loppuosa matkasta oli todella jyrkkää ja jouduin usein pysähtymään ja tasaamaan sykettäni kun se huiteli yli 160:ssa. Äiskä ja T olivat kääntyneet takaisin päin jo aiemmin ja tapasin heidät patikkaretkeni jälkeen läheisessä kahvilassa. Päivä oli onnistunut ja reipas vaikka alkumatkan vastoinkäymiset laittoivatkin suunnitelmamme uusiksi.

Junalla ja muilla julkisilla matkustaminen oli Brisbanen ympäristössä todella halpaa. Yksi lippu maksoi 0,50 dollaria eli noin 30 senttiä. Halpa julkinen liikenne oli viimeaikojen poliittinen päätös ja pääsimme reissullamme hyötymään päätöksestä. Lisäksi matkustaminen oli todella helppoa kun lipun pystyi maksamaan lähimaksulla omalla maksukortilla.

Yhtenä aamuna varasin itselleni kylpyläaikaa Bath Soakhouseen, joka sijaitsi lähiostarimme kattojen yllä. Aamusessio oli himpun verran halvempi, joten kuponkihaukkana tartuin mahdollisuuteen. Paikalle saapuessani ostin vastaanotosta 2,50 dollarin eli noin 1,50 euron hintaan pienen lukon lainaksi. En halunnut ottaa puhelintani mukaan altaisiin vaikka monella siellä puhelin näkyikin olevan mukana. Bath Soakhousessa oli erilaisia pieniä altaita aina 12 asteisesta 38 asteiseen mineraalivesialtaaseen. Lilluin eri altaissa, herätin keskustelua 12 asteisessa kylmäasteessa kun kerroin, että Suomessa me talvisin uimme jäisessä meressä.

Eräs mies kertoi juuri ostaneensa uudet uv-hanskat autolla ajoa varten, Suomen oloissa uv-hanskoja ei tarvita. Paikan päällä oli myös kätevä juomapiste mistä sai vettä ja erilaisia teelaatuja. Höyrysaunassa ja tavallisessa saunassa pääsi lämmittelemään. Tunnin mittainen lillumistuokio oli todella rentouttava ja altaiden magnesiumin piti imeytyä päivän aikana ihoon minkä takia lähtiessä suihkuttelua ei suositeltu. En tiedä pitikö väite paikkaansa vai oliko sen tarkoitus vaan saada ihmiset nopeammin ulos paikasta. Maksoin tunnin tuokiostani 39 dollaria eli noin 24 euroa.

Viimeisenä kokonaisena arkipäivänä teimme retken Moreton-saarelle. Sattumalta saariretkellä oli myös täysi risteilyaluksellinen porukkaa. Voihan hitsi. Pääsimme kuitenkin nauttimaan uima-altaassa lillumisesta, minä pääsin mereen uimaan ja nautimme auringosta yhden täyden päivän ajan.

Viimeisenä iltana kävimme syömässä kaupungin toisella puolella olevassa Felons-ravintolassa. Vilinää ja vilskettä riitti, mutta ravintolan näköala lumosi.

Saarivierailun ihmisvilinää lukuunottamatta koko Brisbanen osuus reissustamme oli todella onnistunut. Voisin kuvitella asuvani täällä näiden yhdeksän yön perusteella mitä kaupungissa vietimme! Niin paljon tykkäsin kaupungista. Ei mikään pöllömpi paikka tuleville kesäolympialaisille vuonna 2032.

Maailman toisella puolen – Sydney

Joulupäiväiltana Helsinki-Vantaan lentokenttä oli rauhallinen, jopa liian rauhallinen. Viimein oli koittanut pitkään odotettu päivä, lento kohti Singaporea ja siitä eteenpäin Sydneyyn!

Singaporen lennot oli ostettu lentopisteillä jo vajaa vuosi sitten ja Australiankin lennot olivat olleet hankittuna jo useamman kuukauden ajan.Olimme ostaneet lounge-sisäänpääsyn ja pääsimme rauhassa nauttimaan loungen antimista ennen pitkää lentoamme Singaporeen. Meillä oli istumapaikat premium economyluokassa, joten pääsisimme nauttimaan ruoasta ja juomasta myös lennon aikana.

Äiskä ja T saivat hieman paremmin nukutuksi koneessa mitä minä, torkuin ja katselin sarjaa Netflixistä. 13 tunnin lennon jälkeen saavuimme Changin lentokentälle. Rajamuodollisuudet sujuivat muutamissa sekunneissa, sillä olimme etukäteen tehneet netissä pakollisen terveysselvityksen. Laukutkin saapuivat pian ja pääsimme tutkailemaan taksikyytiä kohti hotelliamme.

Aiemmilla Singaporen reissuillani olen matkannut lentokentältä hotellille joko metrolla tai bussilla, tällä kertaa nappaisimme Grab-kyydin. Latasin Grab-sovelluksen ja olin epähuomiossa valinnut käteismaksun. Löysimme ulko-oven, jonka eteen kuskimme tulisi, mutta jouduin pyytämään kuskia ajamaan lähimmälle automaatille missä pystyisin nostamaan käteistä. Kuski ajoi viereiseen terminaaliin ja hyppäsin ulos hakemaan käteistä. Nostin lopulta sen verran rahaa, että pääsisimme myös jalkahierontaan ja rahaa jäisi hieman pikkuostoksiinkin. Kortilla maksaminen toimii muuten Singaporessa vallan mainiosti ja jos aikeissamme ei olisi ollut mennä jalkahierontaan, olisin nostanut huomattavasti vähemmän käteistä meille,

Puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme seuraavan yön majapaikassamme Studio M Hotel Singaporessa. Pitkän lennon jälkeen etsimme hotellin uima-altaan. Iltauinti teki terää lennon musertaville raajoillemme. Uima-altaalla työskentelevä nuori mies ei ollut kovin iloinen kun saavuimme viime hetkellä altaalle, mutta ehdimme nopeasti uimaan ennen kuin uima-allasalue meni kiinni. Vaihdoimme vaatteet ja suuntasimme etsimään illallista.

Läheinen brittipubi oli auki ja olimme viimeisten asiakkaiden joukossa ketkä pääsivät illallistamaan. Iltakävelyllä huomasimme, että lähistöllä olisi ollut paljon myös muita ravintoloita. Uni maistui seuraavana yönä ja hotelliaamiaisen jälkeen pääsimme tutkimaan Singaporen Clark Quay-aluetta tarkemmin. Kävelimme aina Chinatowniin asti jalkahierontaamme. People’s Park Complexin yläkerroksissa on monia jalkahierontaa tarjoavia liikkeitä. Valitsimme yhden ja nautimme tunnin hieronnoista 25 Singaporen dollarin eli noin 15 euron hintaan. Lähdin vielä kiertelemään ostoskeskuksia kun äiskä ja T suuntasivat hotellin uima-altaalle.

Singapore on sääntöjen kaupunki. Vapettamisesta voi saada 1 400 euron sakon, metrossa syömisestä 300 euron sakon, oksentamisesta kadulle 50 – 140 euron sakon, julkisista hellyydenosoituksista puhumattakaan. Mellakoista voi saada seitsemän vuoden vankilatuomion ja raippauksia, vankilatuomio voi olla kymmenen vuotta jos mellakassa on mukana ase. Raippaukset kuuluvat pakettiin edelleen mukaan.

Auringonlaskun aikaan meillä olisi varattuna ilmainen näköalavierailu Capitaspring-rakennuksen näköalatasanteelle ennen kuin suuntaisimme takaisin Changin lentokentälle. Nautimme kattobaarissa yhdet juomat ennen kuin hyvästelisimme Singaporen kolmeksi viikoksi.

Ihailimme auringonlaskua näköalatasanteelta ennen kuin nappasimme Grab-kyydin hakemaan matkatavaramme hotellilta ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti lentokenttää. Pari tuntia kului lentokentällä syöden ja kierrellen. Puolen yön jälkeen reilun kahdeksan tunnin lentomme kohti Sydneyta pääsi alkamaan.

Lentäisin pitkästä aikaa A380-lentokoneessa. Olin varannut meille reilun 50 euron hintaan istumapaikat vierekkäin koneen takaosasta. Lentokoneen seinillä oli joulukoristeita ja lennon virkailijat olivat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Lento sujui jälleen torkkuen ja katsellen elokuvia. Singapore Airlines tarjoaa hyvät ruoat myös economy-luokassa. Juomatarjoilu on laaja ja saimme yleensä pelkästään businessluokan tarjoiluihin kuuluvat kuumat pyyhkeet lennon alussa. Singapore Airlines antoi todella hyvän palvelukokemuksen!

Saavuimme sunnuntaina hieman ennen puolta päivää Sydneyyn. Lentokoneemme lensi Sydneyn keskustan vierestä ja oli hienoa nähdä Harbour Bridge ja Sydneyn oopperatalo yläilmoista.

Aikaeroa oli tullut lennon aikana kolme tuntia lisää. Meitä oli peloteltu Australian rajamuodollisuuksilla. Pääsimme niistä kuitenkin helposti läpi. Passintarkastusautomaatit toimivat hyvin suomalaisilla passeillamme ja pääsimme odottamaan laukkujamme. Tämän jälkeen luovutimme koneessa täytetyt tullauslomakkeet henkilökunnalle ja kun meillä ei ollut tullattavia asioita niin pääsimme suoraan ulos. Uberin palvelupisteellä ystävällinen naisvirkailija perui vääräänpaikkaan tilaamamme kyydin ja saimme heti uuden auton allemme. Puolen tunnin ajomatka tulevan viiden yön majoitukseemme Parramattaan oli alkanut.

Sydneyn majoitukset ovat kalliita uudenvuoden aikaan. Tästä syystä olimmekin päätyneet kauemmas Sydneyn keskustasta, hyvien junayhteyksien päähän Parramattan kaupunkiin. Majoituksemme Mantra Parramatta tarjosi kelvolliset puitteet. Löytyi pieni keittiö, parveke ja uima-allas alakerrasta. Huoneistomme itsessään oli jo parhaimmat päivänsä nähnyt, mutta iso yksiömme olisi ihan passeli Sydneyn matkamme ajaksi. Äiskä ja T majoittuisivat makuuhuoneessa, minä tekisin leirini olohuoneen vuodesohvalle.

Läheisestä ostoskeskuksesta löytyi Woolworth’s-ruokakauppa mistä ostimme aamupalatarpeita ja illallistarvikkeet. Keittiömme osoittautui sudeksi. Onnistuin juuri ja juuri paistamaan illalliseksi chili con carnea, mutta keittolevyllä vesi hädintuskin kiehui. Toista kertaa emme tulisi illallistamaan tässä huoneistossa.

Maanantaina aamulla meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä kohti Sydneyn keskustaa lautalla. Kävelimme parinkymmenen minuutin matkan lauttasatamaan huomataksemme, että olimme myöhästyneet lautasta ja lähdimme odottamaan viereiseen kahvilaan seuraavaan tunnin päästä lähtevää lauttaa. Vajaan tunnin päästä olimme jälleen satamassa, mutta niin oli moni muukin. Emme mahtuneet lauttaan.

Itse lähdin kävelemään kohti juna-asemaa, äiskä ja T suuntasivat hotellin uima-altaalle. Sovimme tapaavamme kaupungilla myöhemmin, sillä meillä oli illallisvaraus kaupungin näköalatorniin, Bar O-ravintolaan, jota meille oli suositeltu.

Kiersin Sydneyn keskustaa. Kävin Chinatownissa, söin lounasta Hungry Jack’sissa (paikallinen Hese) ja kävelin kaupungin keskustan puistoja pitkin kohti Royal Botanic Gardensia. Vietin aikaa New South Walesin taidemuseossa. Uudenvuoden valmistelut olivat täydessä vauhdissa ja monia katuja oli jo suljettu.

Iltamme huipentui Bar O:hon. 105 minuutin aikana ravintola pyörii 360 astetta ympäri näyttäen Sydneyn keskustan uudesta kulmasta. Olin varannut meille kolmen ruokalajin menun, joka takasin meille oman ikkunapöydän. Pelkän drinkinkin hinnalla paikkaan pääsee, mutta pöytä saattaa sijaita hieman kauempana ikkunasta. Sanomattakin on selvää, että tämä illallinen tulisi olemaan reissumme kallein illallinen.

Blue Mountains

Tiistaina oli retkipäivä. Otimme aamulla junan Parramattan asemalta kohti Blue Mountaisin Katoombaa. Sieltä nappasimme turistien valtameressä bussin kohti Echo Pointin näköalatasannetta. Tasanteelta lähtee useita eri patikkareittejä.

Me valitsimme hieman alle 30 minuuttia kestävän Three Sisters-reitin ja lisäksi lähdimme kävelemään kohti Katoomba Fallsia. Alueella on pitkiäkin kävelyreittejä, mutta valitsimme infopisteen herran neuvosta yhdet alueen lyhyimmistä reiteistä. Oli lämmin päivä, lämpötila oli melkein 30 astetta, mutta onneksi näköalatasanteen vesipisteestä saimme vesipulloja täytettyä ja kävelyreiteiltä avautui kauniita maisemia Blue Mountainsin laaksoon. Alueella on myös kuuluisa jyrkkä vaijerijuna. Päivän liput junaan oli jo myyty, joten tyydyimme patikointiin.

Blue Mountains on laaja alue, tähän Katoomban lähistöön pääsee helposti myös ilman omaa autoa. Söimme välipalaa Katoomba Fallsin lähellä olevassa kahvilassa, nappasimme bussin kohti juna-asemaa. Subwayn patonkien avulla pääsimme aloittamaan junamatkan takaisin kohti Parramattaa. Katoomban juna-asema oli täynnä ihmisiä. Mahduimme kuitenkin hyvin junaan ja saimme istumapaikat 1,5h junamatkallemme. Lähikylissä olisi ollut lisää nähtävää ja patikkareittejä, mutta olimme Katoomban vierailulla saaneet sopivan pintaraapaisun Blue Mountainsin alueesta.

Takaisin Sydneyn vilinään

Yrittänyttä ei laiteta! Keskiviikkoaamuna yritimme jälleen uudelleen lauttamatkaa kohti Sydneyn keskustaa. Turhaan. Uudenvuodenaaton vuoksi lauttaliikennettä oli vähennetty.

Alkoi taas tuttu kävelymatka satamasta kohti juna-asemaa. Yritimme vierailla oopperatalolla, turhaan. Oopperatalon alue oli suljettu illan ilotusta vasten. Ihmisiä oli saapunut jo aamuyhdeksän aikaan varaamaan paikkoja Circular Quayhyn illan ilotulituksia varten. Emme halunneet käyttää 25% Sydney-ajastamme istumalla maassa piknikviltin päällä, joten teimme toisenlaisia suunnitelmia kuin monet muut Sydneyn oopperatalon lähistöllä olevat turistit. Alueelle pääsi vielä aamupäivän aikana hyvin, mutta jo iltapäivän puolella alueella oli kuulutuksia, että alue on täynnä.

Teimme varasuunnitelman ja nappasimme lautan kohti Manlya. Minun oli tarkoitus kävellä yksi Lonely Planetin kirjasta poimimani rantareitti, mutta infopisteeltä sainkin vaihtoehtoisen suunnitelman.

Myös suunnitelma infopisteen antamiin patikkareitteihin meni uusiksi, sillä näköalapaikka oli suljettu uudenvuoden valmistelujen vuoksi. Seurasin bussista muita ihmisiä ja päädyin vanhaan karanteenipaikkaan, Q Station Manlyyn. Paikka toimii nykyisin majoitus- ja tapahtuma-alueena, mutta aikanaan Q Stationilla pidettiin laivamatkustajia karanteenissa estääkseen tautien leviämisen Sydneyyn.

Käveltyäni alueen katuja ristiin rastiin palasin takaisin Manlyn keskustaan ja hain kaupasta evästä mitä söin Manly Beachilla katsellen pauhuavia aaltoja ja surffareita. Ei pöllömpi tapa viettää vuoden 2025 viimeistä päivää.

Uudenvuodenaaton vuoksi lauttaliikennettä oli vähennetty, joten nappasin lautan kohti keskustaa hyvissä ajoin ja minulla kävi tuuri. Ehtisin päivän viimeiseen lauttaan kohti Parramattaa. Viimeinkin pääsisin kokemaan lauttamatkustamisen Parramatta Riverillä.

Illalla söimme illallisen juna-aseman lähellä ja lähdimme kävelemään kohti Parramatta Parkin klo 21 ilotulituksia. Äiskä ja T olivat päivällä onnistuneet hakemaan meille ilmaiset rannekkeet millä pääsisimme tapahtuma-alueelle. Vettä alkoi satamaan ilotulituksen aikana, mutta nautimme pienestä ilotulituksesta. Keskustan ihmismäärästä ja liikennekaaoksesta emme halunneet lähteä hakemaan kokemuksia, joten illan Sydneyn pääilotulituksen katsoimme mukavasti omasta huoneistostamme sisätiloista.

Torstaina uudenvuodenpäivänä olisi viimeinen päivämme Sydneyssä. Matkustin junalla ja bussilla Bondi Beachille. Halusin kävellä legendaarisen kuuden kilometrin mittaisin rantakävelyn Bondi Beachilta Coogee Beachille. Sää suosi minua, sillä lämpötila oli laskenut vähän päälle 20 asteeseen ja viileä merituuli vilvoitti kävelyäni. Tätä kävelyä en tekisi 35 asteen helteessä.

Kävelyreitti oli yksi reissun ikimuistoisimmista asioista joille kuvat eivät vedä vertoja ja sitä tunnelmaa mitä koin. Näin Bondi Icebergsin altaan, pysähdyin miettimään Bondi Beachin taannoisia kamalia välikohtauksia, pulahdin reitin matkan varrella Bronte Beachin merivesialtaassa. Aallot olivat korkeat suuren tuulen vuoksi, lisäksi moni ranta oli suljettu.

Yöllä uimaan lähteneitä uimareita etsittiin vesijettien avustuksella. Meri on arvaamaton. Lopulta olin Coogee Beachilla. Coogee Pavilion oli täynnä ihmisiä joten päädyin lounastamaan paikalliseen fish&chips-ravintolaan.

Ehtisin vielä ennen museon sulkeutumista menemään katsomaan Ron Mueckin veistosnäyttelyn Naala Badu-museoon. Pääsin paluumatkalla vielä käymään Botanical Gardensin ja piipahdin nopeasti Oopperatalolla.

Päivä oli onnistunut. Jos Sydneyssä oli olisi ollut vielä enemmän aikaa niin olisin tutkinut nousevaa Burwoodin aluetta, olisin kiertänyt Sydneyn lukuisia merenrantareittejä ja saattanut ottaa junaretken Newcastleen. Vuodenvaihteen ihmismassat eivät ehkä antaneet parasta kuvaa kaupungista, mutta olin iloinen kun olin saanut tutustua kaupunkiin. Onhan se ikonista nähdä Sydneyn oopperatalo livenä!

Säät suosivat meitä. Heti lähtömme jälkeen Sydneyyn tuli lämpöaalto 40 asteen lämpötilojen kera. Kuumissa lämpötiloissa ei nähtävyyksiä olisi tutkinut ollenkaan samaan tahtiin kuin mitä nyt se oli meille mahdollista.

Perjantaina puolenpäivän aikaan lentäisimme kohti Brisbanea. Muutama muukin oli perjantaina lähdössä pois Sydneysta. Kotimaan terminaalissa olikin pitkä jono. Vajaan tunnin jonotuksen jälkeen olimme nauttimassa Sydneyn lentokentällä toista aamiaistamme. Kiitos Sydney, oli ihana tutustua!