JFK

Etsin katseellani pinkkiä matkalaukkua matkatavarahihnalla. Huomaan Tarja Halosen tekevän delegaationsa kanssa samaa parin metrin päässä vasemmalla puolellani. Vartijakoira nuuhkii viereisen naisen käsimatkatavaroita. Naisen isosta käsilaukusta paljastuu loppuunsyödyn Toblerone-paketin kuoret.  Olen JFK:lla! Vuosien mittainen säästöurakka erilliselle New York -säästötililleni on ohi ja olen päässyt törsäämään tilille (ja luottokortille) kertyneet rahat, jihaa!

Pääsin todella sujuvasti tähän pisteeseen. Passintarkastuksessa henkilökunta huusi juuri minun kohdallani ”First time ESTA?!” Juu, se olen minä! Samalla lennolla ollut Sauli Niinistö tuskin samaan jonoon joutui. Pääsen ohi jonon suoraan tiskille. Passi ojennetaan virkailijalle ja sormenjäljet otetaan talteen. Virkailija kysyy miksi tulen maahan ja kuinka kauan viivyn. Minua on peloteltu mittavilla maahantulokysymyksillä, aivan turhaan ainakin tällä kertaa.

Puolityhjä matkalaukkuni saapuu vihdoin ja lähden metsästämään metrojunan kylttejä. Löydän metroasemalle yhdistävän lentokenttäjunan. Astun ensin vahingossa väärään junaan, sillä en löydä junan karttaa tarpeeksi nopeasti. Pääsen kuitenkin heti seuraavalla pysäkillä vaihtamaan oikeaan junaan, joka vie minut metroasemalle. Lentokenttäjuna maksetaan vasta siirryttäessä metroaseman puomien toiselle puolen. 

Forexin virkailija uhkaili minua viikolla puhelimessa ettei luottokorttiaan kannattaisi näissä julkisten liikennevälineiden maksukojeissa käyttää. Uhmaan hänen omaa bisnestään puolustavaa mielipidettä ja tungen luottokorttini masiinaan maksaakseni viiden dollarin hintaisen maksun. Dollarin lisämaksu tulee muovisesta matkalipukkeesta. Mahtavaa lisärahastusta!

Metron sisäänkäynnillä yritän kuponkihaukkana käyttää samaa dollarin maksanutta muovilipuketta metrolipun lataamiseen. Tarkoituksenani oli ostaa viikon mittainen metrolippu, mutta en löydä ko. lipputuotetta. Takanani ollut mies hermostuu säätämiseeni. Hän kiiruhtaa apuun ja näppäilee minulle tavallisen metrolipun. Hän kaappaa luottokorttini kädestäni ja pienen hetken kuluttua minulla on metrolippu kädessäni. Thank you vaan! Entinen päänsisäinen pankkivirkailijani pudistelee päätään. Tällä tavallako niitä korttihuijauksia viattomille turisteille tehdään 😀

Kohti Upper West Sidea

Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen metro saapuu. Onnistun saamaan istumapaikan ja yritän vähentää päälläni olevia vaatekerroksia metron kuumuudessa. Väsyttää. Onhan kello jo reippaasti yli puolenyön Suomessa, mutta nyt elämme vasta sunnuntaista alkuiltaa paikan päällä. Vaihdan 42 Streetin metroasemalla ykkösen metroon ja suuntaan Upper West Sidellä 103rd Streetin aseman kohdalla sijaitsevaa hostelliani, Hi New York Cityä (http://hinewyork.org) .  New Yorkin hotellien hinnat hipovat taivaita, mutta tästä hostellista sain kohtuuhintaan 438 dollarilla (379,93 eurolla) majoituksen koko viikoksi. Rahan edessä joudun tekemään myöntymyksen omasta rauhasta, sillä tulen jakamaan huoneen joka yö kolmen muun naisen kanssa. Liityn hostellin vuosijäseneksi, sillä 18 dollarin (15,63 euron) vuosimaksu on edullisempi kuin yökohtainen kolmen dollarin kannatusmaksu. Yhden yöunen hinnaksi tulee siis noin 57 euroa. Monessa muussa paikassa olisin saanut hienonkin hotellihuoneen tuolla hinnalla, mutta nyt olen New Yorkissa. Korvatulpat valmiina lähden kapuamaan kohti toisessa kerroksessa olevaa huonettani.

Huoneessani on kaksi kerrossänkyä. Olen pyytänyt jo varausvaiheessa keväällä toiveekseni saada alempi punkka haltuuni. Tuuletan huoneessa kun näen oman A-petini sijaitsevan kerrossängyn alemmassa kerroksessa, jes! Helpottaa elämää suuresti kun ei tarvitse kavuta kömpelönä ihmisenä yläsänkyyn. Syön hostellin kahvilassa kanasalaatin iltapalaksi ja suuntaan suihkun kautta nukkumaan vaikka kello on vasta yhdeksän illalla. Aamulla herään ilman herätyskelloa jo ennen kahdeksaa. Aikaerosta toipuminen näyttää sujuvan varsin mallikkaasti. Olen buukannut deluxe-dormipaketin, joten yöpymisen hintaan kuuluu pieni aamupala. Deluxe on kuitenkin loppujen lopuksi aika kaukana tästä majoituksesta 😀 Seuraavalla New Yorkin reissullani haluaisin mielummin asua enemmän ”ytimessä”, mutta helppo metromatka Midtowniin ei ole tässäkään vahtoehdossa hassumpaa kun vaakakupissa on eri määrä dollareita.

Uusi viikko, uusi kaupunki: New York

Sisäänkirjautumisen yhteydessä en saanut aamiaislipukkeitani joten suuntaan aamulla heti ensimmäiseksi takaisin respaan pyytämään paperilipukkeita joiden avulla saan aamupalani. Palvelu tiskin toisella puolen on ripeää, mutta ei niin ystävällistä. Puuron, banaanin ja teemukin voimin lähden kohti legendaarista Central Parkia. Fiilistelen puiston tunnelmaa. Lenkkeileviä ihmisiä juoksee ja hölkyttelee ohitseni tasaiseen tahtiin. Ah, New York!

Olen vihdoin täällä! Central Parkissa!

Kävelen rauhallisesti puiston läpi ja huomaan kätevästi olevani 5th Avenuen kauppojen edustalla. Trump Towerin edessä kohisee niin toimittajia kuin tieremonttia.

Suuntaan askeleeni määrätietoisesti edessäni näkyvään Uniqlon Flagshipstoreen. Kiertelen ympäri ämpäri Midtownia ja sen kuuluisia rakennuksia. Gapilta matkaani tarttuu uusi raitapaita, kaverille löydän hänen tilaamiaan vitamiineja. Kånken täynnä tavaraa suuntaan myöhään iltapäivällä sadetta pakoon MoMa-museoon, jonne pääsen sisään 25 dollarin sisäänpääsymaksulla. Museossa olisi myös ilmaisaikoja, mutta maksan 25 dollaria siitä mielenrauhasta, että saan ihailla taidetta edes jotenkuten siedettävän ihmismäärän joukossa. Kuuluisat taideteokset vilisevät silmieni edessä.

It’s raining men (or actually Antti Holma)

Tiistaiaamu, synttäripäiväni! Jaiks! Sateenvarjolle tulee tarvetta heti kun astun hostellilta ulos. Lähden kävelemään kohti keskustaa. Vesisade yltyy ja päätän pitää breikin Starbucksissa. Nappaan sitruunaleivoksen ja teen synttäreideni kunniaksi. Huomaan, että kahvilan toisessa pöydässä istuu tutun näköinen mies. Avaan Instragramin ja katson Antti Holman instatilin, ei himskatti. Holma on postannut eilen kuvan Nykistä, se voi olla hän! Olen höröttänyt hänen jutuilleen NIIN monta kertaa ja hän on myös niin KUUMA!

Hetken tuijotettuani miestä maanisesti päätän lähestyä häntä ihan suomen kielellä. ”Hei anteeksi!” Pää kääntyy puhelimesta ylös kohti minua ja hän selvästi ymmärtää puheeni ja onkin kuin onkin ILMIELÄVÄ ANTTI HOLMA! Sosiaaliset tilanteet jännittyneenä eivät ole ikinä olleet varmuusaluettani joten huomaan sönköttäväni Antti Holmalle kuinka häntä ihailen ja selitän hänelle jotain Cheekistä. Holma sattuu tietämään, että Cheek on palannut reissultaan Suomeen.

Tajuan vasta myöhemmin samana päivänä, että Holmahan näytteli Cheek-elokuvan pääroolin. Voi PRKL! Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että rohkaistuin menemään Holman juttusille vaikkakin kohtaamiseni hänen puoleltaan oli pelkästään ehkä tyyliä tapasin-surkuhupaisan-suomalaisen-junttituristin-Nykissä. Kaikkea hyvää Antti sinulle! Ja ANTEEKSI! Olet varmaankin juuri sen vuoksi siellä New Yorkissa, että tämänkaltaiset suomiturret eivät sinulle juttelisi 😀

Loppupäivä sujuu kauppoja ja vesilätäköitä kierrellen. Päätän extempore mennä jalkahoitoon because it’s my birthday! Olen kävellyt Lincoln Centerille asti ja löydän TKTS:n lipunmyyntikojun, mutta en uskalla vielä löydy seuraavaa päivää lukkoon ja ostaa musikaalilippuja. Päätän sen sijaan viettää sateisen tiistai-illan elokuvissa. Varaan itselleni lipun illan Crazy Rich Asians -leffaan ja upottaudun leffateatterin kiikkuvaan tuoliin parin tunnin ajaksi. Hieman erilainen synttäripäivä oli tänään, ei huono. Hostellin sängyssä olen tänä iltana poikkeuksellisesti vasta iltakymmenen jälkeen 😀

Keskiviikon huumaa

Keskiviikkoaamuna nappaan jälleen pienen aamupalan ja suuntaan keskustaan kohti Macysin tavarataloa. Hullaannun kokeilemaan kymmeniä suht edullisia Levis-farkkuja, mutta tulen järkiini ja ostan Leviksen vaatteita t-paidan verran. Kummipojalle, kummitytölle ja siskontytöille tavaratalosta tarttuu enemmänkin vaatetta.

Syön lounaan Macysin Mäkkärissä. Yritän tehdä tilaukseni ravintolan edustalta löytyvästä itsepalvelukoneesta, mutta en ikinä löydä laitteella tarvittavia numerolappusia joten päädyn normijonoon odottamaan omaa kana-ateriaani. Syödessäni perinteistä majoneesitonta kanahamppariani saan samassa pöydässä istuvalta herttaiselta vanhemmalta naiselta sunnuntaille kutsun kirkkoon. Sunnuntainen lentoni pelastaa minut hänen manauksiltaan ja suuntaan kohti vanhojen kiskojen päälle rakennettua The High Linea, sillä sisäinen New Yorkin To do -listani tikittää.

Ostoskassit käsissä kävelen The High Linen päästä päähän. Päivän päätän West Village-kierrokseen, johon kuuluu Frendien kuvitteellinen talo ja Sinkkuelämää Carrien portaat.

Frendit-sarjan päähenkilöiden kuvitteellinen asuintalo. 

Sinkkuelämää-Carrien portailla kävi kuhina. Where are you Mr Big?

Lower Manhattan

Torstaina nähtävyyskierrokseni jatkuu Lower Manhattanilla. Kävelen Lonely Planettini kävelykierroksen, joka johdattaa minut One World Obseratoryn juureen. Mietin ennen reissua pitkään ostanko lipun ennakkoon johonkin New Yorkin näköalapaikoista, mutta sään epävarmuuden ja mahdollisesti muuttuvien suunnitelmieni vuoksi en uskaltanut osta monen kympin arvoista sisäänpääsyä ennakkoon.

Nyt torstaina puoliltapäivin näköalatornin lipunmyynnissä ei ole pahaa ruuhkaa. Lippu näköalatasanteelle ja vapaavalintainen juoma yläkerroksissa maksaa 47,37 dollaria eli 41,42 euroa. Turvatarkastuskin sujui sutjakkaasti ja pian olenkin ihailemassa Lower Manhattania ja Vapaudenpatsasta reilun 100 kerroksen korkeudesta. Näköalakierroksen kruunaa lasi kuohuviiniä näköalatasanteen baarissa. Suosittelen lämpimästi ostamaan tuon juomalipukkeen alakerran lipunmyynnistä, sillä noin viiden euron hintainen lipuke tuo suuren säästön jos yläkerroksissa mahtavissa maisemissa aikoo jonkin juoman nauttia.

One World Observatoryn alakerrasta pääsee kätevästi viereiseen ostoskeskukseen jossa mieleeni tulee ystävän suosittelema Century 21- tavaratalo. Se löytyykin ihan kulman takaa ja teen tästä tarjoustavaratalosta mahtavia löydöksiä lähinnä siskolleni ja hänen lapsilleen. Lasten Adidaksen verkkapuku lähtee esimerkiksi matkaan noin 20 eurolla, ei paha! Ostoskassien kanssa kävelen Lower Manhattanilta kohti Chinatownin ja Sohon katuja.

The reunion

Vuosi sitten Reykjavikissa tutustuin hostellissani kahteen jenkkityttöön. Olimme sopineet tyttöjen kanssa, että he matkustavat New Yorkiin moikkaamaan minua kun kerrankin olemme samalla mantereella. Pääsen nauttimaan tyttöjen seurasta ja kiertämään New Yorkia ”paikallisten” vinkkien kera, kivaa! Perjantai-iltana syömme italialaisessa ravintolassa ja viimeistelemme illan Lower Manhattanilla sijaitsevassa Loopy Doopy -kattoterassibaarissa, josta on hyvät näkymät Hudson-joelle.

Lauantaina jatkan tyttöjen kanssa Manhattanin valloitusta ja tapaamme mimosabrunssilla Agavessa. Emme onnistuneet tekemään pöytävarausta brunssille, joten tulimme jonottamaan pöytää heti brunssin avauduttua ja saimmekin oman pöydän helposti. Suomessa olen tottunut brunsseilla siihen, että ruokaa saa rajattomasti buffapöydästä ja juoman määrää on rajoitettu. Tässä paikassa konsepti oli käännetty ylösalaisin, meidän onneksemme.

Ruoka tilattiin listalta annoksina ja juomaa (mimosaa tai margaritaa) sai rajattomasti. Kahden ja puolen tunnin aikana joimme tyttöjen kanssa pari mimosakannullista. Tämän ravintolan tarjoilija oli reissun ainoa tarjoilija, joka oikeasti ansaitsi tippinsä 😉 Noususuhdanteisessa hyvässä fiilissä lähdimme kävelemään kohti The High Linea. Tytöt halusivat poiketa paikan päällä katsomassa tätä suhteellisen tuoretta puistoaluetta. Puistossa olikin huomattavasti enemmän porukkaa nyt lauantaina kuin aiemmin viikolla kun paikan päällä vierailin.

The High Linelta otimme Uberin allemme, sillä brunssin vaikutus alkoi hiipumaan. Torkuimme Uberissa kohti tyttöjen himoitsemaa Cookie Dough -paikkaa. Asettauduimme pitkään jonoon ja ryhdyimme valitsemaan mitä keksitaikinaa haluaisimme maistaa. Itse otin perinteisen version ja tilasin taikinan lisäksi myös pallollisen vaniljajäätelöä. Keksitaikina-jäätelösetti oli niin hyvää, mutta niin ällön makeaa etten pystynyt syömään annosta loppuun 😀 

Makeanhimomme jälkeen turvauduimme jälleen Uberiin ja porhalsimme Brooklynin puolelle, sillä yksi måste-nähtävyyksistäni oli vielä näkemättä, Brooklyn Bridge! Kävelimme hieman ennen auringonlaskua Brooklynin puolelta kohti Manhattania. Ja onhan se silta niin ikoninen pala New Yorkia <3

Lauantai-ilta päättyi voileipä-dinnerille Katz’s Delicatesseniin. Paikka oli äärimmilleen täynnä ja annoin tyttöjen tehdä oman tilauksensa ennen omaa vuoroani, jotta osasin käyttäytyä oikein tilausvaiheessa. Ravintolan voileivät olivat niin hyviä! Tosin en muista milloin olisin annokselleni saanut niin paljon lihaa kuin mitä täällä sain, vaikka tilasinkin vain puolikkaan voileivän. En jaksanut syödä siitä kuin osan.

Paikan päälle tullessa kassa antaa ovelta pienen palan paperia. Ruoka valmistuu jokaisen asiakkaan silmien edessä kun ronskit miehet leikkaavat jäätäviä määriä herkullista lihaa asiakkaiden toiveiden mukaan. Eri lihavaihtoehtoja on myös mahdollista maistaa ennen lopullista päätöstä. Ovelta saatuun paperin palaseen tiskin takana työskentelevä henkilökunta merkitsee poislähtiessä maksettavan summan. Saman lapun avulla on mahdollista myös tilata juotavaa omalta tiskiltään ja jälkiruokia omalta tiskiltään. Paikan sisustus ei ole vuosiin muuttunut, mutta paikan suosio on järkyttävä. 

Metrojen huoltotöiden vuoksi emme pääsekään suoraan Midtowniin metrolla vaan joudumme tekemään pienen lenkin parin eri metrolinjan kautta. Tytöt jäävät pois 42nd Streetillä ja itse jatkan matkaani kohti hostellia. Tytöillä on yöllä lento minilomalle Kanadaan ja oma lentoni Suomeen lähtee myös seuraavana päivänä. Päivän mimosabrunssin energiapiikki ei valitettavasti enää vallitse jaloissamme.

Tulee viimeisen New Yorkin aamun aika. Onneksi ehdin vielä sunnuntaiaamuna ennen lentokentän shuttlebussin tuloa käymään nauttimassa hostellin aamupalapussukan Central Parkissa. 

New Yorkin reissun loppuarvio ja kustannukset

New York oli odotustensa veroinen, mutta niin PALJON jäi vielä näkemättä, sillä New York on NIIN valtavan iso. Seuraavalla New Yorkin reissullani aion tutkia Brooklynia ja aistia New Yorkin henkeä vielä paremmin. Suurin osa päänähtävyyksistä on nyt nähty ja katson jatkossa New Yorkissa kuvattuja elokuvia täysin uudella silmällä. Lonely Planetin opaskirjan kävelykierrokset auttoivat tällaista ensikertalaista erityisen paljon näkemään viikon aikana mahdollisimman paljon. 

Olin vaihtanut Suomessa dollareita 300 eurolla. Olisin pärjännyt hieman pienemmälläkin käteissummalla, sillä korttimaksaminen on yllättävän helppoa New Yorkissa. Tippejä varten on hyvä varata käteistä. Olin saanut New York-tililleni kasaan noin 1 400 euroa, joka toimikin reissun kiinteiden kulujen peruskassana.

Tässä vielä lopuksi muutamia dollarin kulutuksen tärppejä:

TO EAT

• Italialainen ravintola Bocca di Bacco (https://www.boccadibacconyc.com) 
• Cookie Dough paikka Do (https://www.cookiedonyc.com)
• Katz’s Delicatessen (https://www.katzsdelicatessen.com)

• Halal Guys (https://thehalalguys.com) Mahtavaa katuruokaa! Varo kopioita!
• Whole Foods (https://www.wholefoodsmarket.com/stores/list) Ihana ekologishenkinen supermarket, jonka ravintolamaailmasta läytyy herkkua sun toista. Ruokaa voi myös ostaa marketista mukaan ja syödä esim. Bryant Parkissa.
• Agave NYC (http://www.agaveny.com) Täällä söimme nestepitoisen ihanan mimosabrunssin. Tee pöytävaraus hyvissä ajoin!

TO DRINK

• 230 Fifth (https://www.230-fifth.com) Midtownissa oleva kattoterassi, johon meidän piti mennä tyttöjen kanssa, mutta jono paikkaan oli järkyttävän pitkä. Ehkä seuraavalla reissulla?
• Loopy Doopy Rooftop Bar (http://www.conradnewyork.com/dine/loopy-doopy-rooftop-bar/) Suosittelen paikan nimikkodrinkin ottamista. Ihana mehujää tulee isossa lasissa johon voi valita mm. proseccoa pohjalle, nam! Paikka ei ole niin korkealla, mutta hyvät näkymät Hudson-joelle eikä tänne ole mitään kummempaa dresscodea. Ei sisäänpääsymaksua.

TO SHOP

• Macy’s – Empire State Building kyljessään. Voisiko keskeisempää sijaintia ollakaan? 
• Century 21 -suurin liike on Lower Manhattanilla lähellä 911 memorialia. 
• Sephora – meikki-ja kosmediggareille.
• GAP
• Uniqlo – pitääkö tätä enää edes kuvailla? Love it!
• Ministry of Supply – materiaalihifistelijöille. Siskonmiehelle hain liikkeestä Nasalle suunnitellusta kankaasta tehdyn paidan
• Bed Bath and Beyond (https://www.bedbathandbeyond.com) paikallinen ”Tokmanni”, mutta ymmärrän nyt Broadwayn Abbyn pakkomielteen kauppaa kohtaan! Btw, jos et ole katsonut vielä Yle Areenasta Broadwayta niin tutustu sarjaan jos omaat yhtä huonon huumorin kuin minä 😉

Reissun ”kiinteät kulut”

Finnairin suorat lennot su-su                   696,05 euroa

Seitsemän yötä hostellissa                      438 euroa

Käteistä vaihdoin ennen reissua              305 euroa